Siirry pääsisältöön

Täs mää ny oo

Hotellihuoneessa läppäri sylissä ja villasukat jalassa. Päivän ainoana tehtävänä levätä, vähän syödä ja erityisen paljon laiskotella. Illalla pari kerrosta väriä pintaan ja se on siinä. It`s the final countdown.

Eilen saavuttiin Helsinkiin, käytiin rekisteröitymässä kisaan ja majoituttiin Radisson Blu Espooseen. Hotelli on loistava, voin suositella lämpimästi. Huoneet, palvelu, aamiainen, parkkeeraus, sijainti; kaikki toimii. Alle vartissa hurautetaan Kultsalle.

Aamulla kävin valmentajan luona kuntotsekkauksessa ja kaikki näyttää hyvältä. Tänään vielä henkilökohtainen ihmeidentekijäni Marjo saapuu paikalle ja kolmen hengen tiimimme on valmiina koitokseen. Tämä yksilölaji on nimittäin tiimityötä. Puoliso saa hoitaa käytännön asioita ja Marjolle on ulkoistettu kaikki mahdollinen kauneuteeni ja lookiin liittyvä. Tästä olen enemmän kuin tyytyväinen. Minusta kun se naisellinen puoli uupuu, niin on aivan loistavaa, että saan heittäytyä ammattitaitoisten käsien armoille. Ei tarvi miettiä, että onkohan se lopputulos nyt hyvä. Sillä sitä on eli meikistä tai hiuksista tämä ei tule kiinni jäämään.


Kultsan kisathan ovat tänä vuonna kaksipäiväiset ja itse olen tulessa huomenna, jolloin kisataan yleiset sarjat Fitness, Body Fitness ja Bikini Fitness. Kisat ovat kumpanakin päivänä jo ennakkoon loppuunmyydyt. Aika huikeaa. Aika paljon on muuttunut siitä, kun viisi vuotta sitten itse aloin kisaamaan. Silloin laji oli aika lailla marginaalinen ja mm. alan suomenkielisiä lehtiä ei ollut kuin pari (joita sai vain tietyistä kaupoista etsiä). Nyt eilen esimerkiksi matkalla huoltoasemilla pysähdellessä oli jokaisessa selkeästi esillä montakin alan lehteä. Paljon on laji siis kulkenut eteenpäin ja ihmisten tietoisuuteen.

Onhan se hienoa nousta huomenna lavalle täyden katsomon edessä. Vielä kun tiedän, että katsomossa on useampikin minua kannustava henkilö, niin fiilis tulee olemaan mahtava. Ja nyt aion nauttia! Työt on tehty, olen tyytyväinen ja olen lopettanut murehtimisen. Voin äärettömän hyvin tällä hetkellä ja olen onnellinen. Nyt aion vain fiilistellä ja nauttia rakastamastani lajista ja tästä olotilasta.

Tahdon sydämeni pohjasta kiittää kaikkia minua kannustaneita henkilöitä, joita onnekseni on paljon. Teitä on läheisissäni, ystävissäni, kavereissani, sukulaisissani, kollegoissani, blogini lukijoissa, asiakkaissani, kilpasiskoissani ja kanssatreenaajissani. Jokainen kohtaaminen on ollut minulle tärkeä. KIITOS.

Kommentit

iive sanoi…
Jes, täällä jännitetään sun puolesta ;)
Outi sanoi…
Tsemppiä! :)

http://outinfitness.fitfashion.fi/
Anonyymi sanoi…
Olet ihan paras! Mene ja voita! :D TSEMPPIÄ!
Anonyymi sanoi…
Onnea matkaan:)
PetraBettina sanoi…
Kiitos teille kaikille tsempistä! Fiilis on hyvä eli nyt unille ja huomenna: Rock n' roll!
Anonyymi sanoi…
Mielettömästi onnea hopeasta!! Olit upean näköinen kuvista päätellen!! Wau mikä nainen ja suoritus!
-samuel- sanoi…
Onnittelut! :-)
Hanna sanoi…
Onnittelut! Hyvältä näytti! :)
PetraBettina sanoi…
Kiitos onnitteluista! Huikea fiilis :)
Unknown sanoi…
Onnittelut vielä todella mahtavasta kisamenestyksestä! Olit aivan huikea!

Laitoin sinulle tulemaan haasteen blogissani. Käyhänm kurkkaamassa, jos ehdit. Vastaaminen ei ole pakollista, joten voit ottaa haasteen vastaan, jos haluat.

sisublogg.blogspot.fi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...