Fitness Classic 2015

Fitness Classic järjestettiin siis kaksi viikkoa sitten Kultsalla ja siellähän meidänkin tiimi viikonloppunsa vietti. Ja niin kuin aina, kisaan mahtui niin pettymyksiä kuin onnistumisiakin. Itse starttasin valmennettavani Reijan kanssa perjantaina täpötäydellä bussilla Helsinkiin. Perille päästiin myöhässä, kaljaa kittaavia nuorukaisia kuunnellen ja yhden seinätörmäyksen myötä. Hyvä alku. Siitä sitten Kultsalle rekisteröintiin ja valmentajapassia lunastamaan. Olin niin kehunut Reijalle, että tämä uusi rekisteröintitapa on niin hyvä ja nopea kun ei yhtään tarvitse odotella. Aiemmin siis kilpailijoilla oli kilpailijakokoukset tiettyyn aikaan ja nyt taas rekisteröinnin voi hoitaa tietyn ajan sisällä miten haluaa. Mehän halusimme tietysti samaan aikaan kuin kaikki muutkin eli jonottamiseksihan se sitten kuitenkin meni.

Lopulta kuitenkin Espooseen luottohotelliimme Radisson Bluhun, jossa ilta kului Reijalle väriä levitellessä. Nukkumaan pääsimme vasta puolenyön aikaan. Itse tosin en saanut nukuttua vaan pyörein muutaman tunnin ennen kuin taisin kahdeksi tai kolmeksi tunniksi nukahtaa. Näitä raskauden monia hyviä puolia ovat ne, että toisinaan nukkuu koko ajan ja toisinaan ei lainkaan. Ääripäät ovat juurikin parhaita.

Aamulla väriä vielä yksi korjauskerros ja Reijan meikki sekä minun aamiainen. Valmentajan on hyvä keskittyä syömiseen, kun valmennettava ei sitä voi tehdä. Olin todella tyytyväinen Reijan kuntoon. Se oli mielestäni paras mahdollinen ja odotukseni olivat aika korkealla.

Kultsalla huoltajan hommissa oli varsin mukavaa. Tiimimme kaikki kolme Masters -kilpailijaa Reija, Milla ja Jaana näyttivät hyvältä ja oma työni toisen huoltajan kanssa oli varsin helppoa. Takatiloista ei päässyt katsomaan itse kisaa, joten katselin Reijan kisaa lavan takaa pienestä raosta yhdessä muutaman muun huoltajan kanssa. Ei hirvittävän hyvät näkymät siis. Reija pääsi vasta toiseen tuomarivertailuun, mikä tietysti oli hieman pettymys, sillä vahvimmat kisaajat kutsutaan aina ensimmäiseen vertailuun. Niin siinä sitten kävikin, että kun finalistien nimet tulivat, ei Reijan nimeä listasta löytynyt.

Reija

Pettymys oli varsin suuri ja kisaa on käyty läpi näin jälkeenpäin monet kerrat. Kuntoon olen edelleenkin todella tyytyväinen, mutta toki löysimme myös kehitystä vaativia seikkoja. Oli kuitenkin hankala tilanne aluksi selittää valmennettavalle miksi hän ei ole finaalissa, kun itsellä ei ollut siitä hajuakaan. Olin täysin varma Reijan finaalipaikasta. No, aina sitä oppii uutta. Ei kannata ilmeisesti ihan vielä alkaa itse tuomariksi :) Ja hommat on siis analysoitu kunnolla jälkeenpäin.

Reijan kisan jälkeen sitten tsempit tiimin junnukisaajalle Janinalle ja katsomon puolelle jännittämään. Janina oli myös todella hyvässä kunnossa ja veikin kovatasoisessa junnukisassa ykkössijan. Janinan matka jatkuu siis EM-kisoihin, jonne kaikki mahdolliset tsempit ja onnen toivotukset mukaan! Käykäähän tsekkaamassa myös Janinan blogi.



Junnusarjan mitalikolmikko: Janina Hillman, Reetta Kanniainen, Veera Grönlund
Kuva: Bodylehti

Sunnuntaina sain viettää koko aamupäivän kisan katsomon puolella yleisiä sarjoja seuraamassa ja tiimin Jaanaa ja Saanaa kannustamassa. Tällä kertaa ei kukaan yksittäinen kisaaja tehnyt erityistä vaikutusta, mutta yleisesti voisi todeta, että junnukisaajat olivat todella kovatasoisia.

Valmiina kisakatsomoon!

Hieman tietysti Kultsalla kulkiessa itsellä iski pienimuotoinen masennus siitä, että ihan lähivuosina ei meikäläinen siellä kisakunnossa pyöri. Kisafiilis on nimittäin niin huikea, että aina tekee mieli kisaamaan, kun katsomossa käy. No, onneksi saan olla lajissa mukana valmentajan roolissa. Syksyn kisat olen mammalomalla, mutta sitten taas ensi vuonna tähdätään lavoille. Siis valmennettavat tähtäävät, minä pysyttelen takatiloissa. Ja mikäs se on pysytellessä, mukavaahan sielläkin on!