Siirry pääsisältöön

Treeniä oikeaan aikaan

Olen aina tiennyt olevani aamu/aamupäivätreenaaja, mutta nyt kun olen jälleen päässyt aamutreenejä tekemään, vasta huomaan kuinka suuri ero aamu- ja iltatreenissä onkaan. Ja minun aamuni on siis klo 9-10, ei sen aikaisemmin. Mutta virtaa ja intoa treeniin on aivan eri tavalla kuin illalla työpäivän jälkeen. Tuolloin olen ihan liian väsynyt, että jaksaisin painaa täysillä tai että oikeastaan edes hirveästi kiinnostaisi. Lähinnä tekisi mieli hautautua sohvalle ja ystävystyä telkkarin kanssa. Aamuisin taas salilta ei ole mikään kiire pois ja treeniin keskittyminen on ihan eri luokkaa. Hyvät yöunet ja aamupalan jälkeen treenaamaan; siinä on hyvän treenin salaisuus! Hyvän aamupalan salaisuus taas on kahvi, kaurapuuro, mustikat, raejuusto ja lesitiini.

"Tositreenaajan" elämäni siis alkoi viime keskiviikkona. Jotain on sen jälkeen tullut tehtyä.
Ke: Selkätreeni
To: Aamulla kahvakuulatunti, illalla Zumba-tunnin ohjaus
Pe: Muokkaus-tunnin ohjaus
La: Kahvakuulatunti
Su: Rinta-hauistreeni
Ma: Jalkatreeni (illalla tulossa kahvakuulan treenausta)

Kahvakuulaa on nyt tullut treenattua, koska on pitänyt hioa tekniikkaa kuntoon. On kovin vaikea ohjata muita, mikäli ei kykene itse näyttämään oikeaa tekniikkaa. Ja hiominenhan tarkoittaa toistoja, toistoja, toistoja. Ja toistoja.

Jalkatreenissä ei vieläkään pystynyt kyykkyyn laittamaan kuin 85 kg eikä silläkään tullut kuin kutosia. Vankasti uskomme kuitenkin alakerran kehittymiseen ja painojen lisäämisen aikakin saapunee. Kutakuinkin tällä hetkellä kyllä koskee ihan joka paikkaan, että jotakin on perille asti mennyt.

Treeni-intoa kaikille! Hyvää uutta vuotta, me ei tehdä tyhjiä lupauksia vaan klassikoita ;)


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää