Siirry pääsisältöön

Ajatuksia aspartaamista

Aspartaamista ollaan montaa mieltä. Osa ei suostu aspartaamilla makeutettuihin tuotteisiin koskemaan ja osa (kuten minä) käyttää näitä surutta. Pyrin itse käyttämään sokeria mahdollisimman vähän ja kunnes toisin todistetaan, luotan makeutusaineiden turvallisuuteen. Asiaan otti kantaa jälleen myös EFSA (Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen). Lisää voit lukea esim. Pronitritionist-sivustolta tai EFSA:n aspartaamisivuilta.

Aiemmin olen ollut makeutusaineella makeutettujen juomien suurkuluttaja mutta viime vuosina käyttö on vähentynyt huomattavasti. Dieetillä juominen aina lisääntyy, kun limsat toimittavat herkkujen virkaa. Mutta tällöinkään ei ole tarkoitus korvata vettä limsalla vaan pitää määrä kohtuullisena. Limsaa saisi juoda useamman litran, jotta ADI-arvo (acceptable daily intake) ylittyisi. Kohtuullisesta käytöstä ei siis liene haittaa.

Aspartaamin haittavaikutuksia enemmän olen huolissani hampaista virvoitusjuomia juodessa. Sokeri tai sokerittomista juomista löytyvä sitruunahappo kun eivät kumpikaan ole kovin hammasystävällisiä. Tältäkin kantilta se vesi vanhin voitehista lienee edelleen maailman paras juoma. Mutta miten sitä aina muistaisi juoda riittävästi? Vesipullo kulkee mukana kaikkialle, mutta sen ympäriinsä kuljettaminen ei riitä. Siitä pitäisi muistaa silloin tällöin hörpätäkin. Muutenkin kuin treeneissä sarjojen välillä. Onko se muuten oikeaa janoa vai vain opittu tapa? Ja kuinka tarpeellista? Ehtiikö nestetasapaino heikentyä tunnin salitreenin aikana jos sen päätteeksi juodaan puoli litraa palautusjuomaa? No, tiedä häntä, mutta eipä siitä ainakaan haittaakaan ole :)

Vesipullot siis täyteen, vauhdikasta viikkoa!

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

J sanoi…
Ehtisitkö tekemään postauksen kookosöljystä? Sen hyötyt ja haitat on kovassa pohdinnassa :) olis kiva kuulla ravitsemusterapeutin näkökulma asiaan.
15. tammikuuta 2013 klo 7.44
PetraBettina sanoi…
Hei, voisinpa vaikka tehdäkin! Kiitos vinkistä :)
15. tammikuuta 2013 klo 12.12
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää