Siirry pääsisältöön

2013!

Mahtavaa, että vuosi on vaihtunut ja uudet tuulet puhaltavat! Vuosi 2012 oli muutosten vuosi ja vaikka periaatteessa kaikki muutokset olivat positiivisia, oli vuosi kaikkiaan melko raskas. Fyysisesti se oli kevyt, koska treenaaminen oli vähän sellaista ja tällaista, mutta muilta osin aika voimia vievä.

Joulun ajan otin varsin rennosti. Vaikka siis tositreenaajanhan kuuluisi kertoa siitä, kuinka joulu ei eroa muista päivistä ja jos on treenipäivä niin treenataan ja jos haluaa menestyä, niin pitää panostaa joka ikinen sekunti eikä laiskotella tai herkutella ikinä. Tai jos laiskottelee, niin sitä kutsutaan palautteluksi. Mutta jouluna pitää ehdottomasti treenata ja päivitellä sitä, kuinka tyhjää salilla on. Samoin uutena vuotena pitää muistaa kertoa, kuinka tositreenaajaa ei krapula vaivaa. Vuoden ensimmäinen treeni kun tehdään vuoden ensimmäisenä aamuna. Muuten ei ole tositreenaaja. Ja taas voi päivitellä kuinka tyhjää siellä salilla onkaan. Eväät pitää aina muistaa syödä muovipurkista ja mielellään kylmänä, koska tämä on askeettista hommaa. Uutena vuotena voi herkutella Pepsi Maxilla, mutta ei sitäkään voi kovin usein juoda, koska siinä on aspartaamia ja aspartaami tappaa. Jep.

Itsehän kävin joulun aikaan mm. testaamassa uuden Poriin avatun ravintola Miamin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Myös pari lasia viiniä maistui.




Joululahjat olivat jälleen mieluisia
Ja kun muut tositreenaajat viettivät uuden vuoden treenaten, minä vietin sen risteillen. Saatoin toki käydä välipäivinä treenaamassa mutta juhlapyhät olen ottanut rennosti. Mutta voinpa kertoa, että kyllä on nyt treenit kulkeneet ja virtaa on vaikka muille jakaa!

Tällainen muutti meille tänään. On muuten sen värinen, että sopii sisustukseen ihan mahdottoman hyvin...
Mutta nyt katse tulevaan! Tuleva vuosi vaikuttaa mielenkiintoiselta, sillä työkuvioni ovat aika lailla auki ja tarkoituksena onkin laittaa omaa yritystä pystyyn. Saapa nähdä miten homma lähtee sitten liikkeelle. Osallistun valmennukseen kevään aikana, jossa saan varmasti hyviä vinkkejä ja pystyn kehittämään ideääni eteenpäin.

Toisena haasteena tälle vuodelle on se, että tästä tulee kisavuosi! Tarkoituksena on siis kisata syksyn Fitness Expossa ja body fitneksen puolella. Seuraavat kahdeksan kuukautta painetaan töitä kuin pieni eläin. Alan tositreenaajaksi eikä jää minultakaan enää yhtään treeniä juhlapyhien vuoksi väliin ;) Fiilis tämän projektin suhteen on loistava. Treenipuitteet ovat hyvät ja käytössäni on kolme eri salia. Yhteistyö vanhan valmentajani kanssa jatkuu, mistä olen erittäin iloinen. Kevään ajan pääsen vielä seuraamaan ystäväni kisaprojektia ja auttamaan häntä hieman, mikä varmasti nostaa entisestään myös omaa motivaatiota. Kaikin puolin siis loisto-olosuhteet ja pystyn hyvin keskittymään urheilemiseen.

Eiliseltä kauppareissulta ei enää suuremmalti herkkuja löytynyt.
Vuoden alusta alkaa totutusti liikuntakeskuksissa kiireiset ajat. Uuden vuoden lupauksina on liikunnan aloittamista ja painon pudottamista. Tähän saumaan iskettiin uusi superdieettiohjelmakin sitten ruutuun. On aivan älyttömän hienoa, että liikkumisesta, painonhallinnasta ja ravitsemuksesta puhutaan ja tehdään ohjelmaa, mutta kyllä silti vähän taas kylmäsi katsoa. Ihmisille asetetaan ihan kammottavan kovia tavoitteita, lytätään valmiit ruokavaliot käteen ja laitetaan väkisin tekemään salitreeniä, koska se on ainoa oikea tapa. Ymmärrän, että viihde on viihdettä, mutta en silti ymmärrä. Tai sitten olen sinisilmäinen ja turhan lempeä nössö, mutta en usko tällaiseen lähestymistapaan ollenkaan. Muutenkin välillä tuntuu, että fitnessihmiset pitävät laihduttamista sillä tavalla helppona, että kun syö suunnitelman mukaan, niin laihtuu. Se vaatii vaan itsekuria. Niin, no jos se olisi niin helppoa, ei ylipaino varmastikaan olisi niin yleistä. Kyllä se ongelma on jossain syvemmällä ja usein mietinkin, tarvitsisiko painonhallitsija ravitsemusoppien lisäksi enemmän myös psykologista apua. Aivan varmasti tarvitsisi. Ja mitä tulee treenaamiseen, maailma on täynnä urheilulajeja eikä salilla treenaaminen ole ainoa oikea tapa. Lihaskuntoa pystyy parantamaan myös muun tyylisillä treeneillä.

Eli tsemppiä itse kullekin mieleisten liikkumistapojen löytämiseen! Minun päivä alkoi tänään kahvakuulalla ja tulee päättymään Zumballa, mahtavaa! Tarmokasta tammikuuta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...