Savon Sanomissa oli tiistaina 8.3. ravitsemustieteen emerita professori Eini Laakkosen mielipidekirjoitus ravitsemusterapeuteista. Siinä todettiin mm. kuinka suuri osa ihmisistä saa ravitsemusohjausta ihmisiltä, joilla ei ole lainkaan ravitsemusterapian koulutusta ja kuinka ravitsemusterapeuttien avulla pystyisimme ehkäisemään sairauksia ja säästämään huomattavasti hoitokuluissa.
On totta, että ravitsemusterapeutit ovat melko tuntematon ammattiryhmä. Monelle tulee mieleen vain "Olet mitä syöt" ja ravitsemusterapeutti arvostelemassa ihmisten jääkaappeja. Harva tietää edes sitä, että ravitsemusterapeutit ovat terveystieteen maistereita ja omaavat viiden vuoden yliopisto-opinnot. Ravintoterapeutit, -valmentajat ja -ohjaajat ovat suorittaneet huomattavasti suppeamman koulutuksen. Ravitsemusterapeutit opiskelevat viisi vuotta täyspäiväisesti ravitsemukseen liittyviä asioita, lääketiedettä, ravitsemustiedettä ja -terapiaa, ravitsemusohjausta yms. He pystyvät perusravitsemuksen lisäksi auttamaan mm. allergioihin ja sairauksiin liittyvissä haasteissa. Miksi sitten ravitsemusterapeutit eivät saa ansaitsemaansa arvostusta?
Nykypäivän vähähiilihydraattisten dieettien vouhotus on tuntunut vievän pohjaa ravitsemussuosituksilta. Se on hieman kummallista, sillä eihän niissäkään nyt ranskanleipää kehoteta syömään vaan painopiste on täysjyvässä sekä kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä. Juuri ravitsemussuositusten mukaisella ruokavaliolla on saatu hyviä tuloksia mm. diabeteksen ja sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Silti tuntuu, että me ravitsemustieteilijät emme saa ääntämme kuuluviin. Tai tuntuu siltä, että tässä maassa pitäisi huutaa tosi lujaa saadakseen äänensä kuuluviin. Tai sitten riittää, että naama on tasaisin väliajoin Seiskan kannessa, niin kappas, 20 000 ihmistä seuraa dieettiäsi!
On toki jokaisen oma asia miten ruokavalionsa muovaa mutta eikö elämän pituiset ruokavaliot olisi parhaita vaihtoehtoja? Miksi "tavallinen" ruoka tai ruokavalio ei enää kelpaa? Miksi ihmiset ajattelevat, että "kyllähän minä nyt syödä osaan" kun selvästikään se ei tässä maassa pidä paikaansa? Välillä tuntuu, että jokainen ihminen kuvittelee olevansa ravitsemuksen ammattilainen. Fitnessurheilussa tämä on erityisen selkeästi havaittavissa. Jos olet kerran ollut dieetillä, olet selvästikin jo tarpeeksi ammattilainen suunnittelemaan toisten ihmisten ruokavalioita. Sillä sehän on helppoa kuin heinän teko! Senkun laitat aamiaiseksi puuroa ja välipalaksi rahkaa, niin miten väärin se nyt voi mennä? Ja jos laihtumista ei tapahdu, niin vähennetään ruokaa entisestään ja otetaan kaikki tarvittavat vitamiinit sun muut purkista. Oletteko tienneet, että kalaöljykapseleita ei ollenkaan suositella juuri kenellekään? Tai että vitamiinit eivät purkista otettuna suojaa ihan samalla tavoin kuin ravinnosta? Ette, mutta ei se mitään. Ei teidän tekemisiä valvota. Ja terveelle ihmiselle tuskin dieetistä mitään välitöntä aiheutuu. Kuka vaan enää tulee ravitsemusterapeutille jos joku muu ravitsemushenkilö voi tehdä (muka) saman asian? Ehkäpä meille tullaan vasta kun tilanne käy hyvin kinkkiseksi esim. perussairauden tms. vuoksi. Ei se mitään, täällä me ollaan odottamassa. Tai sitten lopetetaan se odottaminen ja aletaan hommiin!
Ehkäpä olen liian kärkäs. Tokihan on hyvä, että meillä on valmentajia sun muita, jotka pystyvät auttamaan kuntoilijoita terveellisempään ruokavalioon. Liikuntakeskusten kuntosaliohjaajat tekevät myös tärkeää työtä kuntoilijoiden parissa. Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta saada ravitsemusterapeutin palveluja. Ja varmasti suurin osa ravintoneuvojista on ammattitaitoisia. Pointti vain on siinä, että kukaan ei valvo näitä henkilöitä. Ja olisi kansanterveydellisesti hyvä, että suuremmalla osalla ihmisistä olisi mahdollisuus ravitsemusterapeutin palveluihin. Kenties tulevaisuudessa kaikki on jo paremmin? Vaan kukapa kissan hännän nostaisi ellei kissa itse?
Fitnesspuolella on myös valmentajia, joilla on vankka kokemus kisaamisesta ja dieeteistä, tokihan tällaisten henkilöiden käsiin voi dieettinsä suoda. He tietävät parhaiten millä tavalla rankka ja tavallisen ihmisen näkökulmasta hieman äärimmäisyyksiin menevä dieetti toteutetaan. Välillä vain tuntuu hassulta, että jo hyvin vähäisen kokemuksen jälkeen on osa kilpailijoista suunnittelemassa ruokavalioita ja tarjoamassa palvelujaan ties kenelle. Hienoahan se on jos saamme yhä useamman ihmisen ajattelemaan terveyttään ja ravitsemustaan mutta omien ruokauskomusten totuutena käsittämistä pitäisi harkita. Ja muistaa että yksilöitähän me kaikki olemme. Tiede tarjoaa meille teorian, josta muokkaamme yksilöllisen käytännön.
On totta, että ravitsemusterapeutit ovat melko tuntematon ammattiryhmä. Monelle tulee mieleen vain "Olet mitä syöt" ja ravitsemusterapeutti arvostelemassa ihmisten jääkaappeja. Harva tietää edes sitä, että ravitsemusterapeutit ovat terveystieteen maistereita ja omaavat viiden vuoden yliopisto-opinnot. Ravintoterapeutit, -valmentajat ja -ohjaajat ovat suorittaneet huomattavasti suppeamman koulutuksen. Ravitsemusterapeutit opiskelevat viisi vuotta täyspäiväisesti ravitsemukseen liittyviä asioita, lääketiedettä, ravitsemustiedettä ja -terapiaa, ravitsemusohjausta yms. He pystyvät perusravitsemuksen lisäksi auttamaan mm. allergioihin ja sairauksiin liittyvissä haasteissa. Miksi sitten ravitsemusterapeutit eivät saa ansaitsemaansa arvostusta?
Nykypäivän vähähiilihydraattisten dieettien vouhotus on tuntunut vievän pohjaa ravitsemussuosituksilta. Se on hieman kummallista, sillä eihän niissäkään nyt ranskanleipää kehoteta syömään vaan painopiste on täysjyvässä sekä kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä. Juuri ravitsemussuositusten mukaisella ruokavaliolla on saatu hyviä tuloksia mm. diabeteksen ja sepelvaltimotaudin ehkäisyssä. Silti tuntuu, että me ravitsemustieteilijät emme saa ääntämme kuuluviin. Tai tuntuu siltä, että tässä maassa pitäisi huutaa tosi lujaa saadakseen äänensä kuuluviin. Tai sitten riittää, että naama on tasaisin väliajoin Seiskan kannessa, niin kappas, 20 000 ihmistä seuraa dieettiäsi!
On toki jokaisen oma asia miten ruokavalionsa muovaa mutta eikö elämän pituiset ruokavaliot olisi parhaita vaihtoehtoja? Miksi "tavallinen" ruoka tai ruokavalio ei enää kelpaa? Miksi ihmiset ajattelevat, että "kyllähän minä nyt syödä osaan" kun selvästikään se ei tässä maassa pidä paikaansa? Välillä tuntuu, että jokainen ihminen kuvittelee olevansa ravitsemuksen ammattilainen. Fitnessurheilussa tämä on erityisen selkeästi havaittavissa. Jos olet kerran ollut dieetillä, olet selvästikin jo tarpeeksi ammattilainen suunnittelemaan toisten ihmisten ruokavalioita. Sillä sehän on helppoa kuin heinän teko! Senkun laitat aamiaiseksi puuroa ja välipalaksi rahkaa, niin miten väärin se nyt voi mennä? Ja jos laihtumista ei tapahdu, niin vähennetään ruokaa entisestään ja otetaan kaikki tarvittavat vitamiinit sun muut purkista. Oletteko tienneet, että kalaöljykapseleita ei ollenkaan suositella juuri kenellekään? Tai että vitamiinit eivät purkista otettuna suojaa ihan samalla tavoin kuin ravinnosta? Ette, mutta ei se mitään. Ei teidän tekemisiä valvota. Ja terveelle ihmiselle tuskin dieetistä mitään välitöntä aiheutuu. Kuka vaan enää tulee ravitsemusterapeutille jos joku muu ravitsemushenkilö voi tehdä (muka) saman asian? Ehkäpä meille tullaan vasta kun tilanne käy hyvin kinkkiseksi esim. perussairauden tms. vuoksi. Ei se mitään, täällä me ollaan odottamassa. Tai sitten lopetetaan se odottaminen ja aletaan hommiin!
Ehkäpä olen liian kärkäs. Tokihan on hyvä, että meillä on valmentajia sun muita, jotka pystyvät auttamaan kuntoilijoita terveellisempään ruokavalioon. Liikuntakeskusten kuntosaliohjaajat tekevät myös tärkeää työtä kuntoilijoiden parissa. Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta saada ravitsemusterapeutin palveluja. Ja varmasti suurin osa ravintoneuvojista on ammattitaitoisia. Pointti vain on siinä, että kukaan ei valvo näitä henkilöitä. Ja olisi kansanterveydellisesti hyvä, että suuremmalla osalla ihmisistä olisi mahdollisuus ravitsemusterapeutin palveluihin. Kenties tulevaisuudessa kaikki on jo paremmin? Vaan kukapa kissan hännän nostaisi ellei kissa itse?
Fitnesspuolella on myös valmentajia, joilla on vankka kokemus kisaamisesta ja dieeteistä, tokihan tällaisten henkilöiden käsiin voi dieettinsä suoda. He tietävät parhaiten millä tavalla rankka ja tavallisen ihmisen näkökulmasta hieman äärimmäisyyksiin menevä dieetti toteutetaan. Välillä vain tuntuu hassulta, että jo hyvin vähäisen kokemuksen jälkeen on osa kilpailijoista suunnittelemassa ruokavalioita ja tarjoamassa palvelujaan ties kenelle. Hienoahan se on jos saamme yhä useamman ihmisen ajattelemaan terveyttään ja ravitsemustaan mutta omien ruokauskomusten totuutena käsittämistä pitäisi harkita. Ja muistaa että yksilöitähän me kaikki olemme. Tiede tarjoaa meille teorian, josta muokkaamme yksilöllisen käytännön.
Kommentit