Jeah, olen treenannut tänään. Tässä olikin jo melko (turhan) monta välipäivää. Aikamoista hullunmyllyä on arkipäivät nyt, paljon deadlinea lähestyviä koulutehtäviä asiakaskäyntien + luentojen lisäksi ja tietty töitä. Ei vaan ehtinyt loppuviikosta treenaamaan kun pakko ihmisen on nukkuakin joskus. Ikävä kyllä niin, itse olen kyllä sitä mieltä, että nukkuminen on aivan turhaa ajan hukkaamista. Parempi olisi jos sitä ei tarvitsisi harrastaa ollenkaan.
Ja koska viikonloppunakin sattui olemaan muita intressejä, päästiin vasta tänään normaaliin päiväjärjestykseen. Vuorossa selkä + hauikset:
Ylätalja lapiokahvalla x3
Tuettu kulmasoutu x3
Ylätalja niskan taakse x4
Alatalja leveällä x4
Takaolat x4
Hauiskääntö kp x3
Vasarakääntö kp x3
Vatsa laitteessa x3
Vinot vatsat Abcoaster x2
Palkkari ja kohti kotia. Palkkarina malto + hera. Palautusjuoman lisäksi olen muuten melko huono käyttämään lisäravinteita. Ainoastaan dieetillä kiinnitän asiaan enemmän huomiota. Nyt kun ruokaa saa riittävästi syödäkseen, on parempi pyrkiä saamaan vitamiinit ja muut suojaravintoaineet ruoasta kuin purkista. Vitamiineja kun ei tarvi syödä grammakaupalla vaan suositusten mukaiset annokset riittävät. Ainoastaan C-vitamiinin mega-annoksista on urheilijoiden todettu hyötyvän raskaina treenikausina. Tämäkin ilmeisesti toimii vain kausittain käytettynä, jolloin se on parempi ajoittaa dieetille. Muutenkin vierastan ajatusta, että käytetään kaikkia mahdollisia lisäravinteita ikään kuin "varmuuden vuoksi". Suurimmalla osalla lisäravinteita kun ei ole tieteellistä todistetta toimivuudestaan. Toki urheilussa kaikkea ravitsemusasiaa ei voikaan tieteellisillä tutkimuksilla perustella, sillä käytännön kokemus voi olla eri kuin mitä tutkimus todistaa. Ei esimerkiksi ole pystytty tieteellisesti todistamaan, että urheilijalle olisi hyötyä proteiininsaannista, joka ylittää 2g/painokilo. Käytännön kokemukset voimailijoiden yms. keskuudesta kuitenkin kertovat toista. Näin ollen urheiluravitsemus tuntuu osittain olevan myös kokemusten varassa. Välillä silti tuntuu, että se on enimmäkseen uskomusten varassa...
Treeneissä luotan 100% valmentajaani, vaparitreeneissä taas omaan osaamiseeni. En ole todellakaan mikään hifistelijä, en pohdi, en kirjaa, en tee suunnitelmia. Ehkäpä siitäkin syystä blogin pitäminen on hyvä juttu, tulee edes vähän laitettua muistiin treenijuttuja. Kuten olen sanonut, tämä on vain harrastus, jota en mieti 24/7 vaikka se paljon aikaa viekin. Uskon, että treenaamisessa pätee sama periaate kuin ravitsemuksessa: perusasioiden tulee olla kunnossa. Tällöin ei mistään tarvitse niin vakavasti stressata.
Ja niinhän se on; mitään ei elämässä kannata ottaa kovin vakavasti. Paitsi jääkiekko, jos minulta kysytään ;) Niinpä jatkan matsin kuuntelemista ja kaivan koulutehtävätkin vielä esille. Oikein hyvää alkanutta viikkoa sekä minulle että muille!
Ja koska viikonloppunakin sattui olemaan muita intressejä, päästiin vasta tänään normaaliin päiväjärjestykseen. Vuorossa selkä + hauikset:
Ylätalja lapiokahvalla x3
Tuettu kulmasoutu x3
Ylätalja niskan taakse x4
Alatalja leveällä x4
Takaolat x4
Hauiskääntö kp x3
Vasarakääntö kp x3
Vatsa laitteessa x3
Vinot vatsat Abcoaster x2
Palkkari ja kohti kotia. Palkkarina malto + hera. Palautusjuoman lisäksi olen muuten melko huono käyttämään lisäravinteita. Ainoastaan dieetillä kiinnitän asiaan enemmän huomiota. Nyt kun ruokaa saa riittävästi syödäkseen, on parempi pyrkiä saamaan vitamiinit ja muut suojaravintoaineet ruoasta kuin purkista. Vitamiineja kun ei tarvi syödä grammakaupalla vaan suositusten mukaiset annokset riittävät. Ainoastaan C-vitamiinin mega-annoksista on urheilijoiden todettu hyötyvän raskaina treenikausina. Tämäkin ilmeisesti toimii vain kausittain käytettynä, jolloin se on parempi ajoittaa dieetille. Muutenkin vierastan ajatusta, että käytetään kaikkia mahdollisia lisäravinteita ikään kuin "varmuuden vuoksi". Suurimmalla osalla lisäravinteita kun ei ole tieteellistä todistetta toimivuudestaan. Toki urheilussa kaikkea ravitsemusasiaa ei voikaan tieteellisillä tutkimuksilla perustella, sillä käytännön kokemus voi olla eri kuin mitä tutkimus todistaa. Ei esimerkiksi ole pystytty tieteellisesti todistamaan, että urheilijalle olisi hyötyä proteiininsaannista, joka ylittää 2g/painokilo. Käytännön kokemukset voimailijoiden yms. keskuudesta kuitenkin kertovat toista. Näin ollen urheiluravitsemus tuntuu osittain olevan myös kokemusten varassa. Välillä silti tuntuu, että se on enimmäkseen uskomusten varassa...
Treeneissä luotan 100% valmentajaani, vaparitreeneissä taas omaan osaamiseeni. En ole todellakaan mikään hifistelijä, en pohdi, en kirjaa, en tee suunnitelmia. Ehkäpä siitäkin syystä blogin pitäminen on hyvä juttu, tulee edes vähän laitettua muistiin treenijuttuja. Kuten olen sanonut, tämä on vain harrastus, jota en mieti 24/7 vaikka se paljon aikaa viekin. Uskon, että treenaamisessa pätee sama periaate kuin ravitsemuksessa: perusasioiden tulee olla kunnossa. Tällöin ei mistään tarvitse niin vakavasti stressata.
Ja niinhän se on; mitään ei elämässä kannata ottaa kovin vakavasti. Paitsi jääkiekko, jos minulta kysytään ;) Niinpä jatkan matsin kuuntelemista ja kaivan koulutehtävätkin vielä esille. Oikein hyvää alkanutta viikkoa sekä minulle että muille!
Kommentit