Siirry pääsisältöön

Viljatko vaarallisia?

On mielestäni hieman kummallista, että MTV3:sta ja Studio55:sta on tullut jonkinlainen Antti Heikkilän tiedonjakokanava. Studio55:n nettisivuilla Heikkilä mm. väittää viljojen olevan lähestulkoon myrkyllisiä eikä kenenkään pitäisi niitä syödä. Eikä Heikkilän mielipide jää vaaleaan viljaan vaan hänen mielestään esimerkiksi ruisleipä ei ole ollenkaan terveysruokaa. Todisteena tästä näyttäisi olevan keliakiaa sairastavat ihmiset, jotka ovat saneet helpotuksen oloonsa jätettyään viljat pois (yllätys yllätys!). Mietin vain, että itse kun olen kala-allerginen niin tarkoittaako se, että ihmisen elimistö ei ole rakennettu syömään kalaa? Olen vielä todella allerginen, sillä saan hyvin voimakkaita oireita. Eihän siis voi olla että ihminen on tarkoitettu syömään jotakin noin vaarallista? Ja miksi emme voisi syödä jotakin, jota esi-isämme eivät ole syöneet? Jos maailma kehittyy, elintarvikkeet kehittyvät ja tietotaitomme kehittyy, miksi emme voisi toimia kehittyvän maailman mukaan? Ja olikos esi-isiemme eliniän odote kovinkaan pitkä? Oliko maailmamme samanlainen? Ei ja silti meidän pitäisi syödä kuten silloin. Anteeksi mutta nyt putosin kärryiltä.

Vai olisiko nyt vain kuitenkin niin, että ihmiset ovat yksilöllisiä ja allergiat ja yliherkkyydet kehittyvät toisille ja toisille ei? Ei, se ei missään nimessä voi olla niin, kyllä ruisleipä on syyllinen. Mitään merkitystähän ei ole niillä lukuisilla tutkimuksilla, joissa ruisleivän terveyshyöty on todistettu? Ei, kyllä Heikkilä tietää paremmin kuin tutkimusryhmät. Ruokakulttuurillamme ei myöskään ole mitään merkitystä. Ei ole väliä, että ruisleipä kuuluu olennaisena osana (ja hyvä niin!) suomalaiseen ruokakulttuuriin ja on monelle tärkeä osa päivittäistä ravitsemusta. Ruisleipä on myös tärkein kuidunlähteemme ja vaikka kuitua on mahdollista saada riittävästi myös kasviksista, en usko että se käytännössä tässä maassa toimisi. Nytkin kuidun saanti on hieman alakanttiin. Ruisleivässä on myös lukuisia muita ainesosia, jotka ovat meille tärkeitä. Kyllä ruisleipä vaan on suomalaisten oma superfood.

Jotenkin ei tekisi mieli edes ottaa kantaa näihin höpinöihin mutta kun mies tuntuu saavan naamansa joka mediaan, niin hieman alkaa jo ärsyttää. Ja hän puhuu lääkärinä tällaisia asioita. Tottahan toki ihmiset uskovat mitä LÄÄKÄRI sanoo. Kyllähän LÄÄKÄRI tietää ravitsemuksesta enemmän kuin ravitsemusterapeutti. Puuh. Lääkäriähän ei mitkään suositukset sido. Hän voi keksiä ihan mitä tahansa hölyn pölyä ja uskotella ihmisille kuinka ravitsemussuositukset ovat päin honkia. Onneksi suurin osa lääkäreistä näin ei tee vaan he toimivat yhteistyössä ravitsemusterapeuttien kanssa luottaen terapeuttien ammattitaitoon. Nämä vastarannan kiisket vain tuntuvat huutavan kaikkein kovimmalla äänellä ja voimakkaimmin sanakääntein. Pitäisikö itsekin alkaa huutaa, kuuntelisiko sitten joku? Vai pitäisikö keksiä, että mulla olis tässä nyt ihan uusi ruokavaliovillitys, jota noudattamalla elämänlaatu paranee potenssiin kymmenen? Tämä on tällainen ruokavalio, että vältetään sokeria, vaaleaa viljaa ja kovaa rasvaa. Ja sitten suositaan kasviksia, marjoja, hedelmiä, täysjyvää, vähärasvaista lihaa ja rasvattomia maitotuotteita. Mitä? Ai ei kiinnosta? Ai liian tavallinen? Joo, ei tämä kyllä varmaan tuo missin ulkonäköä, parempaa parisuhdetta ja huipputyöpaikkaa kuten nuo kaikki muut ruokavaliovillitykset tuntuvat tuovan. Kannattaa noudattaa jotakin sellasta, sillä silloin elämä muuttuu kertaheitolla prinsessasaduksi.

Rehellisyyden nimessä on kyllä sanottava, että sen lisäksi että ammattilaisista tämä on pieni, kovaääninen porukka, niin onhan se tavallisesta väestöstäkin. Aika harva jaksaa loppujen lopuksi meuhkata jostakin viljattomasta ruokavaliosta (ellei siihen ole selkeä syy kuten keliakia tai vilja-allergia) vaan ihmiset tuppaavat syömään kuten hyvältä tuntuu. Eikä siinä ole mitään pahaa. Syömisen tulisikin olla vain yksi mukava osa-alue elämässä. Tavoitteena, että arkiruokailussa pyrittäisiin terveellisyyteen, monipuolisuuteen ja kohtuullisuuteen ja herkutteluhetkiäkin elämään sallittaisiin. Onhan tässä elämässä nyt suurempiakin asioita kuin ruokavalio. Terveellisen ruokavalion avulla vain pystymme lisäämään tärkeiden elinvuosiemme määrää ja laadukkuutta. Että eiköhän sovita, että huomennakin voi aamulla sen kaurapuuron keittää! (Päälle vähän marjoja ja tilkka raejuustoa ja miten ois pieni loraus pellavansiemenöljyä, avot!)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...