Olen monesti pohtinut sitä, että olen urheillut koko pienen ikäni enkä ole juuri törmännyt ravitsemusvalmennukseen missään lajissa (Siis ennen kuin siirryin lajiin, jossa ravitsemus on lähes yhtä suuressa roolissa harjoittelun kanssa). Toki terveellisestä ruokavaliosta on saatettu mainita mutta missä lajissa siihen oikeasti panostetaan? Missä lajissa sitä pidetään todellakin harjoittelun levon kanssa yhtä suurena tekijänä? Tietenkin harjoittelu tulee urheilijalle aina ykkösenä ja on mahdollista huonoillakin ravitsemustottumuksilla menestyä mutta kuinka paljon kehittymistä voisikaan vielä parantaa hyvä ravitsemustila? Pitääkö urheilijan olla jo huipulla ennen kuin ravitsemus otetaan osaksi valmennusta?
Optimaalinen ravitsemus takaa paitsi parhaan mahdollisen vireystilan harjoituksiin myös auttaa palautumisessa, terveenä pysymisessä ja kehon koostumuksen ylläpitämisessä. Ja muutenkin yleinen hyvä olo on varmasti kaikille tervetullutta. Eri lajien ravitsemustarpeet eroavat toisistaan niiden luonteen perusteella. Kestävyysurheilijalle tärkeintä on riittävä energiansaanti, teholajien harrastajien erityinen keskittymisen kohde taas on harjoitusten luonteen vuoksi hyvä palautuminen. Jokainen urheilija tarvitsee hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa aivan kuten kaikki muutkin ihmiset. Ravintoaineiden suhteet vain saattavat vaihdella lajista riippuen.
Itse muistaa selkeästi sen kun alkoi kiinnittämään huomiota ravitsemukseen. Aika nopeasti sitä tajusi, että tällähän on selkeä vaikutus harjoitteluun. Jaksaminen, palautuminen, energia, kehon koostumus; vihdoin urheilemisesta tuli ikään kuin kokonaisvaltaista. Hienoa olisi jos useammat valmentajat ottaisivat ravitsemuksen tärkeäksi osaksi urheilijan elämää. Terveellisiin ruokailutottumuksiin opetettaisiin jo juniori-ikäisiä, jolloin huippu-urheilijoiksi lopulta päätyvät osaisivat jo ravitsemuksen perusasiat eikä niitä tarvitsisi opetella alusta alkaen. Huipulla voisi keskittyä jo pikkutarkempiin asioihinkin. Ravitsemuksesta tulisi luonnollinen osa elämää ja urheilemista. Se ei olisi pelkkiä kieltoja ja herkuitta elämistä vaan normaali ja rento osa elämää. Urheilijankaan ei tarvitse koko elämäänsä harrastaa äärimmäistä itsekuria, perusasioiden kunnossa pitäminen on se tärkein asia. Kenties meidän tulevien ravitsemusterapeuttien tulisi jalkautua myös urheilun pariin. Pääasiahan olisi ensin saada perusravitsemus hyvälle mallille ennen kuin alettaisiin kiinnittää huomiota niihin lajin vaatimiin yksityiskohtiin.
Välillä tuntuu hassulta, että nykyinen lajini harrastaa välillä ravitsemuksen suhteen melkoista pilkun viilausta ja osassa urheilulajeja ravitsemus taas ei ole missään roolissa. Kenties malli siitä keskeltä olisi hyvä vaihtoehto. Tässä lajissa ravitsemus dieetillä on niitä kieltoja ja äärimmäistä itsekuria mutta omalla asenteellaan voi myös dieetin ruokailuista saada nautinnollisia. En tule ikinä ajattelemaan, että ruoka olisi vain ravintoa ja polttoainetta vaan minulle se tulee aina olemaan nautinnollinen osa päivää. Kaiken mitä syön, tulee olla hyvää. En syö mitään vain terveellisyyden tai ravintoaineiden vuoksi. Kaikesta löytyy itselle sopiva vaihtoehto. Ja mitä ei dieetin ulkopuolella kannata unohtaa? Rentoutta. Söinpäs siis tänäänkin siitä kananmunasta myös keltuaisen ;)
Optimaalinen ravitsemus takaa paitsi parhaan mahdollisen vireystilan harjoituksiin myös auttaa palautumisessa, terveenä pysymisessä ja kehon koostumuksen ylläpitämisessä. Ja muutenkin yleinen hyvä olo on varmasti kaikille tervetullutta. Eri lajien ravitsemustarpeet eroavat toisistaan niiden luonteen perusteella. Kestävyysurheilijalle tärkeintä on riittävä energiansaanti, teholajien harrastajien erityinen keskittymisen kohde taas on harjoitusten luonteen vuoksi hyvä palautuminen. Jokainen urheilija tarvitsee hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa aivan kuten kaikki muutkin ihmiset. Ravintoaineiden suhteet vain saattavat vaihdella lajista riippuen.
Itse muistaa selkeästi sen kun alkoi kiinnittämään huomiota ravitsemukseen. Aika nopeasti sitä tajusi, että tällähän on selkeä vaikutus harjoitteluun. Jaksaminen, palautuminen, energia, kehon koostumus; vihdoin urheilemisesta tuli ikään kuin kokonaisvaltaista. Hienoa olisi jos useammat valmentajat ottaisivat ravitsemuksen tärkeäksi osaksi urheilijan elämää. Terveellisiin ruokailutottumuksiin opetettaisiin jo juniori-ikäisiä, jolloin huippu-urheilijoiksi lopulta päätyvät osaisivat jo ravitsemuksen perusasiat eikä niitä tarvitsisi opetella alusta alkaen. Huipulla voisi keskittyä jo pikkutarkempiin asioihinkin. Ravitsemuksesta tulisi luonnollinen osa elämää ja urheilemista. Se ei olisi pelkkiä kieltoja ja herkuitta elämistä vaan normaali ja rento osa elämää. Urheilijankaan ei tarvitse koko elämäänsä harrastaa äärimmäistä itsekuria, perusasioiden kunnossa pitäminen on se tärkein asia. Kenties meidän tulevien ravitsemusterapeuttien tulisi jalkautua myös urheilun pariin. Pääasiahan olisi ensin saada perusravitsemus hyvälle mallille ennen kuin alettaisiin kiinnittää huomiota niihin lajin vaatimiin yksityiskohtiin.
Välillä tuntuu hassulta, että nykyinen lajini harrastaa välillä ravitsemuksen suhteen melkoista pilkun viilausta ja osassa urheilulajeja ravitsemus taas ei ole missään roolissa. Kenties malli siitä keskeltä olisi hyvä vaihtoehto. Tässä lajissa ravitsemus dieetillä on niitä kieltoja ja äärimmäistä itsekuria mutta omalla asenteellaan voi myös dieetin ruokailuista saada nautinnollisia. En tule ikinä ajattelemaan, että ruoka olisi vain ravintoa ja polttoainetta vaan minulle se tulee aina olemaan nautinnollinen osa päivää. Kaiken mitä syön, tulee olla hyvää. En syö mitään vain terveellisyyden tai ravintoaineiden vuoksi. Kaikesta löytyy itselle sopiva vaihtoehto. Ja mitä ei dieetin ulkopuolella kannata unohtaa? Rentoutta. Söinpäs siis tänäänkin siitä kananmunasta myös keltuaisen ;)
Kommentit