Siirry pääsisältöön

Elä ja hengitä

Oletteko tienneet, että ravitsemustieteilijät vain istuvat kotona ja puputtavat porkkanaa? Ja että fitnessurheilijat elävät ja hengittävät lajiaan 24/7? Koko elämähän perustuu vain proteiinin optimaaliseen saantiin sekä treenin ja palautumisen oikeaan ajoittamiseen. Urheilijat eivät juhli, valvo tai syö kananmunasta keltuaisia. Ravitsemustieteilijät eivät koske makkaraan, meetvurstiin tai energiajuomiin. Jep.

Mustavalkoisuus on mukavaa mutta ei toimi käytännössä. Ei ainakaan minun mielestä. En koe fitneksen olevan elämäntapa vaan harrastus. Totta kai se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään mutta mikä kilpaurheilu ei vaikuttaisi? Suurin osa kansallisen tason urheilijoista kiinnittää huomiota ruokavalioonsa (tai ainakin heidän pitäisi kiinnittää). Tokihan fitneksessä ruokavaliolla on vielä oleellisempi osansa kuin monissa muissa lajeissa mutta ei silloin tällöin viihteellä käyminen estä merkittävästi lihasten kasvua. Vuodesta puolet menee intensiivisesti dieetin parissa; kenen pää kestää jos vielä offillakin pitää koko ajan laskea, punnita ja pingottaa? Hmm, ilmeisesti kyllä aika monen mitä monen blogia lukee.. Eikö rentous ole avain paitsi onnistuneisiin suorituksiin niin myös onnistuneeseen ruokavalioon? Perusasiat kuntoon, jolloin silloin tällöin herkuttelu ei pilaa yhtään mitään. Loppujen lopuksi kun elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ruoka ja harrastukset.

Eikä tervellinen ravitsemus tarkoita pelkkää porkkanan puputtamista. Onnistuneen ruokavalionkin takana on rentous. Monipuolisuus, kohtuullisuus, rentous, nautinto. Terveellinen ei ole synonyymi mauttomalle tai pahanmakuiselle. Samoin kuin edes dieetillä ei ruoan tulisi olla vain ravintoa vaan nautinnollinen osa päivää. Kaikenlaisesta ruoasta saa hyvää ja erilaisiin makuihin tottuu. Aamun kaurapuuro voi joskus maistua taivaalliselle aterialle. Ja mitä pidemmälle dieetti etenee, sitä paremmalta se puuro maistuu :)

Kommentit

Susse sanoi…
Waude. Oot ruennut kirjottelemaan blogia! Mahtavaa, saat minusta yhden vakkari lukijan. Tsemppiä treeniin.. Oot mun idoli Petruskooni! sydän. :))
PetraBettina sanoi…
Jee, yksi lukija plakkarissa! Kiitos tsempistä :) :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...