Siirry pääsisältöön

Tekstit

Penkkiurheilijan unelmakesä

Vielä kun pysyisi tämä tällainen sopiva lämpö, niin hyvä olisi. Viime viikonloppuna piti taas kaivaa paksu takki ja tumput esiin, kun päivän ohjelmassa oli penkkiurheilua pesäpallokentän laidalla. Tihkusade ja reilut 10 astetta lämmintä, mutta nahkarotsilla tarkeni, ah tätä Suomen kesää (ja kyllä, minä olen se, joka valittaa myös niistä kovista helteistä eli oikeastaan en ole koskaan tyytyväinen). KaMa vastaan Sotkamo oli kyllä tasan yhden joukkueen näytöstä, mutta eihän sitä voi kuin ihailla. Urheilujoukkue, joka tekee kaiken just eikä melkein on komeaa katseltavaa. Mahtaako Sotkamolle löytyä vastusta tällä kaudella? Ainakaan Satakunnasta ei löytynyt. Penkkiurheilija nauttii myös menossa olevista jalkapallon EM-kisoista, odottaa yleisurheilun EM-kisoja ja sitten erityisesti olympialaisia. Siinä sivussa voi kotimaassa seurata pesiskautta ja tutustua uusiin lajeihin kuten siihen jenkkifutikseen. Katseluevästä Tänään treenasin jalat mutta taisi olla vuoden onnettomin treen...

Hei mitä sä treenaat?

Näin kysyi ohikulkenut kaveri minulta Galaxyn yökerhossa. Fitness-vastaukseen sain ihmettelevän kysymyksen siitä, eikö ole tylsää vain treenata painoilla? Että miten siihen jaksaa löytää motivaatiota? Ja eikö kroppakin siinä hidastu? Selitin, että ohjaan myös ryhmäliikuntaa, joten liikun aika monipuolisesti. Mutta jäin pohtimaan painoilla treenaamisen mielekkyyttä. En ole ikinä kokenut sitä tylsäksi mutta toisaalta, en voisi ikinä kuvitella että se olisi ainoa liikuntamuoto mitä harrastaisin. Ja jos joku nyt selittää, että se muun liikunnan harrastaminen on pois lihasten kasvattamisesta, niin höpö höpö sanon minä! Monipuolisuus ja hyvä fyysinen kunto ei voi missään lajissa olla huono asia. Kohtuuden rajoissa totta kai. Lajeista puheen ollen, kävin tutustumassa uuteen lajiin ja matkasin Turkuun katsomaan jenkkifutista. Ihan kiva peli, mutta 7 astetta lämpöä, vesisade ja tuuli hieman söivät katselunautintoa. Kahden ekan neljänneksen jälkeen olin jo valmis lähtemään loppuillaksi s...

Älä pidä taukoa!

Tai jos pidät, niin ymmärrä nyt hyvä nainen vähentää painoja, kun palaat salille! Muuten voi käydä niin, että joudut kesken ensimmäisen sarjan vähentämään painoja, kun jaksat nippa nappa tehdä viisi toistoa aiotun kahdentoista sijaan. Huh huh. Tietää treenin jälkeen tehneensä, kun ei jaksa nostaa treenikassia olalle, vaan pitää raahata sitä pitkin lattiaa ;) Uudella salilla on rutkasti laitteita, mutta jonkin verran erilaisia kuin mitä vanhalla kotisalillani eli uudenlaista totuttelua on. Pitää löytää näihin laitteisiin sopivat painot ja liikeradat. Siksi ekat treenit on vähän opettelua ja hakemista. Tiistaina tein rinnan, olat ja ojentajat. Tämän päivän selkä-hauistreeni oli jokseenkin tällainen: Vipuvarsiveto ylhäältä x 3, 20 kg/kahva Kulmasoutu vastaotteella x 3, 50 kg Superina ylätalja eteen + alatalja kapea x 3, 30-35 kg Ylätalja niskan taakse x 4 Hauiskääntö suoralla tangolla x 3, 15 kg + vikassa pudotus -> 10 kg Scott-hauiskääntö kp x 3, 6 kg Hauiskääntö seisten...

Köyhä kakkosluokan kansalainen

Tässä on parina viikonloppuna tullut katseltua kuvia EM-kisoista ja täytyy sanoa, että kylläpä niiiiiin tekis mieli kisaamaan! Näin se tunne aina tässä keväällä tulee :) No, pääsisi nyt ensin vaan kunnon treeneihin taas kiinni niin voisi ehkä suunnitella tulevaakin (juu ei, se gradu ei vieläkään ole valmis, joten vie edelleen iltani tehokkaasti). Torstaina tuli piipahdettua Helsingissä jellonia kannustamassa. Köyhien peliksi ristimässämme (saatiin liput kaksi yhden hinnalla) ottelussa oli mukavaa, vaikka pelillisesti se nyt ei ihmeitä tarjonnut. Pelin jälkeen meinattiin jäädä jumiin parkkihalliin, kun Messukeskuksen parkista pääsi pois vain VIP-kerroksen väki. On tästä "Köyhät kyykkyyn"-meiningistä saatu kuulkaa monta vitsiä aikaiseksi! Tänään sitten äitienpäivä ja tästä on suunnattava kyläilykierrokselle. Illaksi tein omalle äidille suklaajuustokakkua. Kokeilin uutta reseptiä, että katsotaan illalla mitä siitä tuli. Minulla on kyllä maailman paras äiti ja häntä sopii j...

Lihomisen sietämätön helppous

Jos normaalisti liikkuu viikossa useamman tunnin varsin kovalla teholla ja sitten yhtäkkiä liikkuminen loppuu, niin vaikuttaako se syömiseen? Kyllähän sen pitäisi vaikuttaa, kun energiaa ei enää tarvitse yhtä paljon, mutta kuinka monella se muutos ihan oikeasti siirtyy sinne ruokalautaselle asti? Ei ainakaan minulla ole siirtynyt. Kuopiosta muuton jälkeen en ole ohjannut tuntiakaan. En myöskään ole käynyt tunneilla. Olen yrittänyt parannella tuota kantapääongelmaa levolla, joten en ole käynyt lenkilläkään. Yhden kävelylenkin tein, mutta jalka kipeytyi heti, joten ajattelin että tarvinnee lisää huilia parantuakseen. Mitä tästä aerobisen määrän vähentymisestä sitten seuraa? No, ruoka-annokset kun ovat edelleen yhtä suuria kuin ennenkin, niin kyllähän ne alkavat hieman tuollaista pelastusrengasta vyötärölle muodostaa. Mitä tästä sitten seuraa? No se, että vaatteissaan on hankala olla ja hengittää samaan aikaan. Sitten seuraakin dilemma: ostanko uudet housut vai otanko itseäni niskasta...

Treenin makuun taas päästy!

Selkätreeniä tänään: Kevennetty leuanveto x 3 Tuettu kulmasoutu x 3 Ylätalja lapiokahvalla x 3 Alatalja x 3 Pull down x 4 Lisäksi vähän hauista: Seisten kulmatangolla x 3 Istuen käsipainoilla x 3 Vasarakäännöt vuorokäsin x 4 Jeah. Eiköhän tässä päästä taas rytmiin, aivan mahtava fiilis treenata! Huomenna sitten vappu ja ystäviä, voiskohan paljon paremmin enää mennä? Erinomaista vappua kaikille! Olkaahan kiltisti.

Mitä kunnon salilla pitää olla?

1. Rautaa! Painojen pitää kolista ja tankojen heilua. Ylätaljan lapiokahvasta pitää tulla känsiä ja sen pitää haista pahalle. Kaikenlaiset muovivemputtimet on ihan syvältä. 2. Rauhaa Kymmenen ihmistä saman peilin edessä ei ole hyvä. Pohdit mihin väliin mahdut, mitkä lattialla lojuvista painoista ovat vapaat ja ketä häiritset missäkin kohtaa. En ole halua ihmisiä iholleni muutenkaan, miksi haluaisin salilla? 3. Treenimeininkiä Kaikkien ei tarvitse vääntää hampaat irvessä, mutta jos salille on tultu vaan juoruamaan tai esittäytymään, voisi jättää myös tulematta. Ja jos satun hikoamaan, ähisemään tai puhisemaan, niin minua ei tarvitse tuijottaa, kiitos. 4. Salietiketti Ja sitä ymmärtäviä ihmisiä. Treenaamaan ei tarvitse tulla kymmenen jätkän porukalla, joista yksi tekee ja muut huutavat vieressä. Painot saa ottaa pois laitteesta kun lopettaa (on aivan käsittämätöntä, että tämä ei vieläkään joka paikassa ole itsestäänselvyys!) ja tarvittaessa muita treenaajia voi auttaa. Jos...