Siirry pääsisältöön

Penkkiurheilijan unelmakesä

Vielä kun pysyisi tämä tällainen sopiva lämpö, niin hyvä olisi. Viime viikonloppuna piti taas kaivaa paksu takki ja tumput esiin, kun päivän ohjelmassa oli penkkiurheilua pesäpallokentän laidalla. Tihkusade ja reilut 10 astetta lämmintä, mutta nahkarotsilla tarkeni, ah tätä Suomen kesää (ja kyllä, minä olen se, joka valittaa myös niistä kovista helteistä eli oikeastaan en ole koskaan tyytyväinen). KaMa vastaan Sotkamo oli kyllä tasan yhden joukkueen näytöstä, mutta eihän sitä voi kuin ihailla. Urheilujoukkue, joka tekee kaiken just eikä melkein on komeaa katseltavaa. Mahtaako Sotkamolle löytyä vastusta tällä kaudella? Ainakaan Satakunnasta ei löytynyt.

Penkkiurheilija nauttii myös menossa olevista jalkapallon EM-kisoista, odottaa yleisurheilun EM-kisoja ja sitten erityisesti olympialaisia. Siinä sivussa voi kotimaassa seurata pesiskautta ja tutustua uusiin lajeihin kuten siihen jenkkifutikseen.

Katseluevästä

Tänään treenasin jalat mutta taisi olla vuoden onnettomin treeni. Työpäivän jälkeen huonolla evästyksellä ja väsyneenä; olisi pitänyt jo etukäteen tajuta, että yhtälö ei voi toimia. No, jokunen kyykky 80 kilolla, prässiä, ojennuksia, koukistuksia ja suorin jaloin maastavetoa sain tehtyä. Nyt täytyisi saada kunnon jalkatreenejä tehtyä ja kyykkypainot nousuun. Onnettomia painoja tämän kokoiselle naiselle, kirputkin kyykkää enemmän. Kyykkytekniikasta sain tosin palautetta, että puhdasta on, hyvä hyvä!

En oikein osaa päättää nautinko tästä elämästä ilman tarkkaa kisatavoitetta vai en. Toisaalta on mukava, että voi syödä jätskiä kun huvittaa tai käydä terassilla siiderillä eikä light kokiksella, mutta toisaalta kaipaa tietynlaista ehdottomuutta ja selkeitä tuloksia. Tuntuu, että tällainen elämä on paljon vaikeampaa kuin kurinalaisuus. Voisinhan nytkin kieltäytyä siitä terassisiideristä ja puolustella olevani kilpaurheilija, mutta en sitä yleensä tee. Olen amatööriurheilija enkä tule ikinä ajattelemaan elämääni niin mustavalkoisesti. Elän ja hengitän urheilua ja urheilemista mutta toisinaan syöty jätski tai juotu siideri ei vaan millään voi pilata kovalla treenillä aikaan saatua kehitystä. Paitsi dieetillä. Minulle fitness ei ole elämäntapa vaan harrastus, liikunnallisuus taas voidaan kai katsoa elämäntavaksi. Nyt kun kuvittelette, että täällä vaan vedän siideriä kaikki päivät, niin tässä erään kauppareissun ostokset :)

Tuoremehu on herkkua, mutta turhaa energiaa, joten ostan sitä todella harvoin.
Tähän kärryyn se pääsi herkkujen korvikkeeksi.



Kommentit

Erik sanoi…
Minä tulen syömään :)
PetraBettina sanoi…
Myöhäistä, kaik on jo syöty ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...