Tässä on parina viikonloppuna tullut katseltua kuvia EM-kisoista ja täytyy sanoa, että kylläpä niiiiiin tekis mieli kisaamaan! Näin se tunne aina tässä keväällä tulee :) No, pääsisi nyt ensin vaan kunnon treeneihin taas kiinni niin voisi ehkä suunnitella tulevaakin (juu ei, se gradu ei vieläkään ole valmis, joten vie edelleen iltani tehokkaasti).
Torstaina tuli piipahdettua Helsingissä jellonia kannustamassa. Köyhien peliksi ristimässämme (saatiin liput kaksi yhden hinnalla) ottelussa oli mukavaa, vaikka pelillisesti se nyt ei ihmeitä tarjonnut. Pelin jälkeen meinattiin jäädä jumiin parkkihalliin, kun Messukeskuksen parkista pääsi pois vain VIP-kerroksen väki. On tästä "Köyhät kyykkyyn"-meiningistä saatu kuulkaa monta vitsiä aikaiseksi!
Tänään sitten äitienpäivä ja tästä on suunnattava kyläilykierrokselle. Illaksi tein omalle äidille suklaajuustokakkua. Kokeilin uutta reseptiä, että katsotaan illalla mitä siitä tuli. Minulla on kyllä maailman paras äiti ja häntä sopii juhlia, mutta muuten minua vähän ärsyttää tämä hössötys. Tässä nimittäin tulee vähän lapsettomalle sellainen kakkosluokan kansalainen -olo. Joka paikassa toitotetaan miten äitiys on maailman ihanin ja tärkein asia ja suurin kunnia maan päällä. Elämästä ei tiedä mitään ennen kuin on äiti eikä mikään ole enää entisellään kun on äiti. Jep. Ja jos on lapseton, vasta valmistumassa oleva ja edelleen (amatööri)urheilemiseen keskittyvä, on ehkä hieman tyhmä ja itsekäs. Hmmm, olen ehkä ennenkin asiasta kirjoittanut, mutta kun edelleen se vaan ottaa kupoliin.
Ensi viikolla selkenee minun kesän ohjausasiat, sitten siitä enemmän. Les Millsejäni en ilmeisesti pääse Porissa ohjaamaan, joten pitää katsoa mitä lisenssien kanssa sitten tekee. Ensi viikolla nyt ainakin vielä jatkokoulutukseen, jee! Miten mahtaa sujua BodyAttack neljän viikon lusmuilun jälkeen? Pystyypä taas asettautumaan vasta-alkajan asemaan, kun huomaa miten rankkoja ne tunnit tauon jälkeen aina ovat. Siinä kohtaa, kun pohkeet ovat tulessa muutaman ekan biisin jälkeen, tietää että itsensä voittaminen on totisesti edessä! BA:n kanssa käy niin, että kun sitä vetää säännöllisesti muutaman kerran viikossa, rankkuuteen tavallaan tottuu eikä pohkeitakaan pakota samalla tavalla. Tauon jälkeen muistaa, miltä tuntuu ensikertalaisesta tunnilla, se ei ole ihan sunnuntaijumppaa...
Oli sitten sunnuntaijumppaa tai ei, tämä sunnuntai menee kakkupöytien ääressä. Makeaa äitienpäivää kaikille äideille ja aurinkoista sunnuntaita meille muille!
Torstaina tuli piipahdettua Helsingissä jellonia kannustamassa. Köyhien peliksi ristimässämme (saatiin liput kaksi yhden hinnalla) ottelussa oli mukavaa, vaikka pelillisesti se nyt ei ihmeitä tarjonnut. Pelin jälkeen meinattiin jäädä jumiin parkkihalliin, kun Messukeskuksen parkista pääsi pois vain VIP-kerroksen väki. On tästä "Köyhät kyykkyyn"-meiningistä saatu kuulkaa monta vitsiä aikaiseksi!
Tänään sitten äitienpäivä ja tästä on suunnattava kyläilykierrokselle. Illaksi tein omalle äidille suklaajuustokakkua. Kokeilin uutta reseptiä, että katsotaan illalla mitä siitä tuli. Minulla on kyllä maailman paras äiti ja häntä sopii juhlia, mutta muuten minua vähän ärsyttää tämä hössötys. Tässä nimittäin tulee vähän lapsettomalle sellainen kakkosluokan kansalainen -olo. Joka paikassa toitotetaan miten äitiys on maailman ihanin ja tärkein asia ja suurin kunnia maan päällä. Elämästä ei tiedä mitään ennen kuin on äiti eikä mikään ole enää entisellään kun on äiti. Jep. Ja jos on lapseton, vasta valmistumassa oleva ja edelleen (amatööri)urheilemiseen keskittyvä, on ehkä hieman tyhmä ja itsekäs. Hmmm, olen ehkä ennenkin asiasta kirjoittanut, mutta kun edelleen se vaan ottaa kupoliin.
Ensi viikolla selkenee minun kesän ohjausasiat, sitten siitä enemmän. Les Millsejäni en ilmeisesti pääse Porissa ohjaamaan, joten pitää katsoa mitä lisenssien kanssa sitten tekee. Ensi viikolla nyt ainakin vielä jatkokoulutukseen, jee! Miten mahtaa sujua BodyAttack neljän viikon lusmuilun jälkeen? Pystyypä taas asettautumaan vasta-alkajan asemaan, kun huomaa miten rankkoja ne tunnit tauon jälkeen aina ovat. Siinä kohtaa, kun pohkeet ovat tulessa muutaman ekan biisin jälkeen, tietää että itsensä voittaminen on totisesti edessä! BA:n kanssa käy niin, että kun sitä vetää säännöllisesti muutaman kerran viikossa, rankkuuteen tavallaan tottuu eikä pohkeitakaan pakota samalla tavalla. Tauon jälkeen muistaa, miltä tuntuu ensikertalaisesta tunnilla, se ei ole ihan sunnuntaijumppaa...
Oli sitten sunnuntaijumppaa tai ei, tämä sunnuntai menee kakkupöytien ääressä. Makeaa äitienpäivää kaikille äideille ja aurinkoista sunnuntaita meille muille!
Kommentit