Siirry pääsisältöön

Mitä kunnon salilla pitää olla?


1. Rautaa!

Painojen pitää kolista ja tankojen heilua. Ylätaljan lapiokahvasta pitää tulla känsiä ja sen pitää haista pahalle. Kaikenlaiset muovivemputtimet on ihan syvältä.

2. Rauhaa

Kymmenen ihmistä saman peilin edessä ei ole hyvä. Pohdit mihin väliin mahdut, mitkä lattialla lojuvista painoista ovat vapaat ja ketä häiritset missäkin kohtaa. En ole halua ihmisiä iholleni muutenkaan, miksi haluaisin salilla?

3. Treenimeininkiä

Kaikkien ei tarvitse vääntää hampaat irvessä, mutta jos salille on tultu vaan juoruamaan tai esittäytymään, voisi jättää myös tulematta. Ja jos satun hikoamaan, ähisemään tai puhisemaan, niin minua ei tarvitse tuijottaa, kiitos.

4. Salietiketti

Ja sitä ymmärtäviä ihmisiä. Treenaamaan ei tarvitse tulla kymmenen jätkän porukalla, joista yksi tekee ja muut huutavat vieressä. Painot saa ottaa pois laitteesta kun lopettaa (on aivan käsittämätöntä, että tämä ei vieläkään joka paikassa ole itsestäänselvyys!) ja tarvittaessa muita treenaajia voi auttaa. Jos kaveri pyytää varmistamaan, ei se ole sinun treenistä kuin vajaa minuutti pois, mutta saattaa auttaa sitä toista viemään treeninsä loppuun asti. Laitetta ei tarvitse varata itselleen loppuillaksi vaan siinä voi tehdä vuorotellen, painoja voi jopa vaihtaa välillä.


Kaikenlaista on siis tullut mieleen, kun on joutunut pois omalta saliltaan. Terkut vaan Gymille, siellä kaikki toimi loistavasti. Täydellisen salin metsästäminen ei olekaan ihan helppo juttu. Kävin tässä eräällä salilla, jossa laitteet laskivat toistot. Juu, ihan oikeasti. Eikö ihmiset osaa enää laskea kymmeneen häh? Yhdellä salilla tuntui, että siellä tärkein tehtävä oli näyttäytyä, että täällä mä nyt tosi kovasti treenaan. Ja vaikka minultakin Better Bodiesin vaatteita aika paljon löytyy, niin joskus olisi kiva mennä treenaamaan ihan vaikka kauhtuneessa T-paidassa. En tosin tiedä onko se missään enää sallittua? ;)

Tähän viikkoon on mahtunut iloa ja surua. Elämä on ihmeellistä.

Äidin syntymäpäiville leivoin mango-vaniljajuustokakkua.
Ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta maku erinomainen!

Pohja: Digestive-keksejä vajaa paketillinen ja sulatettua Beceliä sopivasti

Täyte: Kaksi purkkia Sunnuntain vaniljan makuista tuorejuuston kaltaista valmistetta + hieman tomusokeria pehmentämiseen
Vaniljakastiketta iso purkki vaahdotettuna
Säilykemangoa pilkottuna
6 liivatetta mangoliemeen sekoitettuna

Päällinen: Bonnen mangososetta ja liivatetta (4 kpl)



Täällä saa muuten taas tätä leipää, nam!
(Ja ei, Porin Leipä ei ole maksanut tästä mainoksesta. Eikös ravitsemusterapeutin tehtäviin kuulu esitellä elintarvikevalikoimaa..??)

Hillitöntä huhtikuun loppua kaikille! Kohta on vappu! Tänä vappuna ajattelin ostaa Fresitaa ja olla aloittamatta kisadieettiä sen jälkeen. Mitenköhän se onnistuu näin neljän vuoden tauon jälkeen?

Kommentit

Metallisydän sanoi…
Jee, Porihallilla laitteet laskee toistot treenaajan puolesta! Ja jos omaa oikeanlaisen sykemittarin, sen saa synkattua laitteiden kanssa ja lähettämään yhteenvedon treenistä sähköpostiin! Vähäx siidee! x)
PetraBettina sanoi…
Siis niin siistiiii! Ihan mahtavaa, että ei tarvitse laskea itse toistoja, sillä sitä saattaisi vaikka tehdä yhden liikaa! Eiku häh...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...