Siirry pääsisältöön

Ei jaksa enää!

En jaksa tätä jatkuvaa pitää tehdä sitä tätä ja tota -meininkiä. Tänäänkin on "vapaapäivä" ja olen tehnyt gradua, pakannut tavaroita, käynyt läpi ensi viikon tunteja, lukenut lopputenttiin ja tehnyt sitten vähän lisää gradua ja ensi viikon muita kouluhommia. Edes treenaamaan en ehtinyt, kun juutuin tähän koneelle. Pitäisi pitää tulosseminaari ensi viikolla, niin pitäisi kai olla jotain tuloksia, mitä esittää...vai miten se menee?

Kaksi viikkoa tätä hullunmyllyä jäljellä! Sitten olen jo Porissa tekemässä viimeistä harjoittelua. Gradun viimeistely kyllä jää harjoittelun ajalle, mutta ei haittaa. Eipähän ole muita töitä silloin.

Jotta saan ajatukset hetkeksi pois siitä mielenkiintoisesta sepelvaltimotaudista, ajattelin tehdä Tiinan treenit -blogista saadun haasteen eli seitsemän random-asiaa blogin pitäjästä. Tässä siis diibadaabaa minusta.

1. Koulussa rakastin äidinkieltä ja matematiikkaa. Luin paljon kirjoja ja haaveilin ammatista kirjallisuuden tai kirjoittamisen parissa. Joskus kirjoitin pöytälaatikkoon paljonkin erilaisia tekstejä, mutta jossain vaiheessa hävitin kaiken.

2. Olen ollut täysin urheiluhullu pikkutytöstä lähtien. Olen seurannut kaikkia mahdollisia lajeja ja harrastanut itsekin mm. kilpa-aerobicia, telinevoimistelua, joukkuevoimistelua, kilpatanssia, funk-tanssia, tennistä, pesäpalloa ja hyvin lyhyen aikaa myös yleisurheilua. Tosin ensimmäistä lukuunottamatta kaikkia muita vain harrastusmielessä ja ilman sen kummempia lahjoja lajeihin ;) Ohjannut olen nuoresta asti; olinkohan 14-vuotias kun vedin ensimmäisen aerobictuntini. Nykyään penkkiurheilijan sydäntä lähinnä  on jääkiekko.

3. Minulta puuttuu jokin "naisgeeni", sillä en tykkää sisustaa, en jaksa kierrellä kaupoissa, en ole kiinnostunut häistä, lapsista tai kynttiläkutsuista, en silitä ikinä, en istuta kukkia enkä ole kiinnostunut ihmisten pihoista ja puutarhoista, en juurikaan jaksa meikata ja elän kuin pellossa, koska ei kiinnosta siivota. Tykkään vaan treenata ja katsoa jääkiekkoa. Ei kai se väärin ole?

4. Vihaan laiskuutta ja ajan tuhlaamista. En kovinkaan usein nuku pitkään, sillä mielestäni on typerää tuhlata aikaa nukkumiseen. Kahdeksan tuntia unta riittää ihmiselle erinomaisesti, kaikki siitä ylimenevä on silkkaa laiskuutta.

5. Tykkään laittaa ruokaa, mutta en ole siinä erityisen hyvä. Tykkään myös laulaa, vaikka en siitäkään nyt ihan ammattia itselleni saisi. Usein tykkään myös yhdistää edelliset kaksi asiaa.


6. En kestä hifistelyä missään asiassa. Vaikka treenaaminen ja terveellinen ravitsemus ovat tärkeitä asioita, inhoan pilkunviilausta ja mustavalkoisuutta. En ymmärrä jatkuvaa yletöntä hehkutusta tappotreeneistä tai vaa`an kautta kulkevasta ravinnosta tai miljoonista pakkauksista lisäravinteita. Vaikka fitness olisi miten elämäntapa, niin elämässä nyt vaan on muitakin asioita. Jopa tärkeämpiäkin ;) Keep it simple.

7. Minusta tulee kesällä omakotitalon ja ison pihan omistaja, joka ei ole eläissään leikannut ruohoa tai istuttanut kukkasia. Itse asiassa en tunnista varmaan ainuttakaan ihmisten pihoissa kasvavaa kasvia. Paitsi voikukan. Ajattelin rakennuttaa tenniskentän siihen pihalle...


Seuraavan parin viikon aikana yritän kerätä elämäni Kuopiossa ja siirtää sen Poriin. Tavoittelen lisäksi lopputentistä selviytymistä ja viimeisten kurssien läpi saamista. Kohta ehkä pystyn keskittymään taas muuhunkin kuin omaan napaani ;)

Hilpeää huhtikuuta!

Kommentit

Vim sanoi…
Kiva kirjoitus, mutta mulla olisi kysymys joka ei suoranaisesti siihen liity. :P Millä salilla treenaat Porissa? Satutko tietämään, pääseekö Porin saleille kokeilemaan ensimmäistä kertaa ilmaisesksi/halvalla? Kyselen siksi, koska suunnittelen paluumuuttoa Poriin, tarkoitus olisi kevään tai viimeistään kesän aikana päästä muuttamaan sinne ja tietysti jatkaa saliharrastusta siellä. Olen kyllä alunperin porilainen, mutta en ole juuri koskaan käynyt siellä salilla. :D
PetraBettina sanoi…
En ole vielä päättänyt mistä salista jatkossa tulee kotisalini, riippuu vähän työkuvioista sun muista. Kuntokeskusta lukuunottamatta taidan olla testannut kaikki salit, mutta toistaiseksi varsinaista suosikkia ei ole muodostunut. En tiedä, mutta luulisin, että lähes kaikilla saleilla on olemassa tutustumiskäynti, jolloin pääsee ilmaiseksi tutustumaan, tosin vaatinee ajanvarauksen etukäteen.

Voin palata asiaan jahka pääsen Poriin ja käyn vielä hieman testailemassa :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...