Siirry pääsisältöön

Tekstit

Rasvalla, ilman vai ei ollenkaan?

Luin tänään lehdestä, että rasvaton maito aiheuttaa hedelmättömyyttä. Hallelujaa. Maidon proteiineja ei kuulemma saisi nautti ilman "terveellistä" maitorasvaa. Ja tämä on siis "täyttä faktaa" haastatellun lääkärin mielestä (tähänkin tekisi mieli laittaa hakaset: "lääkäri"). Siis mistä näitä juttuja sikiää? Yksi suosii maitorasvaa, toisen mielestä ihminen ei tarvitse maitoa lainkaan ja meidän kolmansien mielestä maitoa tulisi nauttia ja mielellään rasvattomana. Ja jokainen on tietysti oikeassa. Hmmm. Emmekö me nyt kuitenkin tarvitse kalsiumia ihan läpi elämän? Ja juu kyllä, kalsiumia saa muistakin lähteistä kuin maidosta, on vain huomattavasti helpompi juoda 7 dl maitoa kuin syödä 1,2 kg jäävuorisalaattia. 100 grammasta silakkaa saa muuten lähes puolet päivän kalsiumtarpeesta ja lisäksi hyviä rasvoja, se on myös oikein hyvä vaihtoehto ja lisä ruokavalioon! Maidon juomista puoltaa myös siihen lisätty D-vitamiini. Suomalaiset saavat jatkuvasti liian vähän...

Pääsiäinen, naatiskelua ja kriisi

Kriisi. Väliaikaisesti uusi treenipaikka. En jaksa keskustaelämiseen tottuneena pyöräillä pelipaikalle asti, en löydä oikeita laitteita kuin vasta kiertäessäni salin kaikki neljä(!) puolta pari kertaa läpi enkä tunne siellä ihmisiä tarpeeksi hyvin, että kehtaisin pyytää varmistamaan tai muuten vain alkaa höpöttelemään. Kyllä hyvissä treeneissä nyt pitää suustaan kiinni jäädä ennen kuin pääsee kotiin lähtemään ;) Puuh. Rutiineihin ei saisi juuttua, mutta minkäs teet. Positiivisenä asiana voidaan pitää sitä, että totutusta täysin erilaiset laitteet ja painot haastavat varmasti eri tavalla ja sitä saa uudenlaista tuntumaa treeneihin. Matkailu avartaa, joten pitää ottaa kaikki hyöty irti sellaisista laitteista, joita ei kotisalilta löydy ja etsiä tämän salin parhaat seikat. Sali on mukava paikka, sillä siellä ei kukaan katso kieroon, kun kertoo kilpailevansa fitneksessä. Erinäisissä muissa tilanteissa olen tällä viikolla tuntenut itseni hölmöksi lajista kertoessani. Miten minä, tulev...

Liian hyvä olla

Tiedättekö sellaisen fiiliksen, kun välillä yhtäkkiä havahtuu ajatukseen siitä, miten hyvin kaikki on. Murheet ei paina ja elämä on täynnä mielenkiintoisia asioita. Mukava työpaikka, mielenkiintoinen opiskeluala, haastava harrastus ja ihania ihmisiä ympärillä. Elämä on sopivassa suhteessa kiirettä ja leppoisuutta eikä mikään estekään vaikuta ylitsepääsemättömältä. Edes Kuopio ei ärsytä. Ainakaan paljoa. Melko huolestuttavaa. Pitäisiköhän alkaa keksiä ongelmia, jotta olisi jotain valitettavaa?

Onko missään mitään järkeä?

Montako kertaa fitnessurheilija kuulee dieetillään kysymykset "Onko tossa mitään järkeä?", "Onko toi sen arvoista?", "Eikö sua harmita kun kesä menee ihan pilalle?", "Ootko sä ihan hullu?". Ei, on, ei, olen. Jos mielestäni dieetti pilaisi kesäni, miksi ihmeessä lähtisin koko hommaan mukaan? Jos tämä ei olisi sen arvoista, miksi tätä harrastaisin (huikeiden palkintorahojen ja suuren kansansuosion vuoksiko?)? Näin dieetin jälleen lähestyessä kolmannen kerran, saan yhä enemmän kyselyjä mielenterveydestäni. Ja ohitan ne samalla tavalla kuin aina ennenkin; minä teen tätä, vedä sinä sitä siideriä koko kesä, ihan hirveästi ei sinun mielipide kiinnosta. Veikkaanpa, etten ole yhtään sinua onnettomampi tämän kesän aikana. Ihmisten on hirvittävän vaikea käsittää, että kesästä voisi nauttia ilman tiettyä ruokaa tai juomaa. Tai että kurinalaisuus voisi olla nautinnollista. Tai että ihan oikeasti voisin saada dieetistä enemmän kuin kaikista kesän bilekerrois...

Miksi fitness ei ole urheilua?

Kanssatreenaajaa kiinnosti tänään salilla kilpailusuunnitelmani. Eihän tässä nyt mitään kummallista ole, mutta kysyjänä olikin itseäni melkoisesti vanhempi rouvashenkilö. Rouva on aina mielenkiinnolla kysellyt meidän fitnessurheilijoiden kilpailuista ja saavutuksista ja kertoi nyt olleensa lehteenkin joskus yhteydessä, että eikö meidän menestyksestä voisi tehdä juttua. Eivät kuulemma tee. Vastasin jo, että eihän meistä nyt mitään juttuja, ei tätä pidetä urheiluna, ja sitten vasta aloin pohtia, että miksi ihmeessä ei. Sitä on jo niin tottunut siihen, että fitnessurheilua ei urheiluna pidetä eikä sitä urheilusivuilla näy, ettei sitä enää edes kyseenalaista. Siihen, ettei lajia pidetä urheiluna on varmaan (ainakin) kaksi syytä: lajin huono maine dopingin suhteen sekä fysiikkapainotteisuus suorituspainotteisuuden sijaan. Tokihan tähän urheiluun kuuluvat myös suoritukset; poseerauksia ei voi heittää miten vaan eikä vapaaohjelmaa vedellä vasemmalla kädellä. Suuren yleisön mielestä vain laj...

Harjoitellaan ravitsemusta

Olen monesti pohtinut sitä, että olen urheillut koko pienen ikäni enkä ole juuri törmännyt ravitsemusvalmennukseen missään lajissa (Siis ennen kuin siirryin lajiin, jossa ravitsemus on lähes yhtä suuressa roolissa harjoittelun kanssa). Toki terveellisestä ruokavaliosta on saatettu mainita mutta missä lajissa siihen oikeasti panostetaan? Missä lajissa sitä pidetään todellakin harjoittelun levon kanssa yhtä suurena tekijänä? Tietenkin harjoittelu tulee urheilijalle aina ykkösenä ja on mahdollista huonoillakin ravitsemustottumuksilla menestyä mutta kuinka paljon kehittymistä voisikaan vielä parantaa hyvä ravitsemustila? Pitääkö urheilijan olla jo huipulla ennen kuin ravitsemus otetaan osaksi valmennusta? Optimaalinen ravitsemus takaa paitsi parhaan mahdollisen vireystilan harjoituksiin myös auttaa palautumisessa, terveenä pysymisessä ja kehon koostumuksen ylläpitämisessä. Ja muutenkin yleinen hyvä olo on varmasti kaikille tervetullutta. Eri lajien ravitsemustarpeet eroavat toisistaan ni...

Blogin 1. treeniposti

Jeah, olen treenannut tänään. Tässä olikin jo melko (turhan) monta välipäivää. Aikamoista hullunmyllyä on arkipäivät nyt, paljon deadlinea lähestyviä koulutehtäviä asiakaskäyntien + luentojen lisäksi ja tietty töitä. Ei vaan ehtinyt loppuviikosta treenaamaan kun pakko ihmisen on nukkuakin joskus. Ikävä kyllä niin, itse olen kyllä sitä mieltä, että nukkuminen on aivan turhaa ajan hukkaamista. Parempi olisi jos sitä ei tarvitsisi harrastaa ollenkaan. Ja koska viikonloppunakin sattui olemaan muita intressejä, päästiin vasta tänään normaaliin päiväjärjestykseen. Vuorossa selkä + hauikset: Ylätalja lapiokahvalla x3 Tuettu kulmasoutu x3 Ylätalja niskan taakse x4 Alatalja leveällä x4 Takaolat x4 Hauiskääntö kp x3 Vasarakääntö kp x3 Vatsa laitteessa x3 Vinot vatsat Abcoaster x2 Palkkari ja kohti kotia. Palkkarina malto + hera. Palautusjuoman lisäksi olen muuten melko huono käyttämään lisäravinteita. Ainoastaan dieetillä kiinnitän asiaan enemmän huomiota. Nyt kun ruokaa saa riittä...