Kriisi. Väliaikaisesti uusi treenipaikka. En jaksa keskustaelämiseen tottuneena pyöräillä pelipaikalle asti, en löydä oikeita laitteita kuin vasta kiertäessäni salin kaikki neljä(!) puolta pari kertaa läpi enkä tunne siellä ihmisiä tarpeeksi hyvin, että kehtaisin pyytää varmistamaan tai muuten vain alkaa höpöttelemään. Kyllä hyvissä treeneissä nyt pitää suustaan kiinni jäädä ennen kuin pääsee kotiin lähtemään ;) Puuh. Rutiineihin ei saisi juuttua, mutta minkäs teet. Positiivisenä asiana voidaan pitää sitä, että totutusta täysin erilaiset laitteet ja painot haastavat varmasti eri tavalla ja sitä saa uudenlaista tuntumaa treeneihin. Matkailu avartaa, joten pitää ottaa kaikki hyöty irti sellaisista laitteista, joita ei kotisalilta löydy ja etsiä tämän salin parhaat seikat.
Sali on mukava paikka, sillä siellä ei kukaan katso kieroon, kun kertoo kilpailevansa fitneksessä. Erinäisissä muissa tilanteissa olen tällä viikolla tuntenut itseni hölmöksi lajista kertoessani. Miten minä, tuleva ravitsemuksen ammattilainen, harrastan lajia, jolla ei ole rennon syömisen ja ravitsemussuositusten kanssa ajoittain mitään tekemistä? Miten minä voin neuvoa yhtä ja tehdä itse toista? Omasta puolestani en näe asiassa ristiriitaa, mutta koen, että muut välillä näkevät ja se häiritsee. Kilpaurheilu on aina asia erikseen eikä sitä voi asettaa samalle viivalle koko muun väestön ravitsemuksen kanssa. Urheilussa on aina ravitsemuksen suhteen erityistarpeita ja tässä lajissa urheilijan yksi suuri haaste on juuri ravitsemus. Se vaatii suuren huomion, sillä tämä tavallaan lähes äärimmäisyyksiin vietävä rasvattomuus vaatii huolellista ravitsemussuunnitelmaa. Välillä mietin olisiko hyväksyttävämpää olla mäkihyppääjä; erittäin alhainen kehon paino mutta kukaan ei kyseenalaista homman järkevyyttä...kai. Vai?
Dieetti alkaa parin viikon päästä ja siihen asti olen ajatellut kohtuuden rajoissa nauttia elämän pienistä iloista eli hyvästä ruoasta ja juomasta :) Arkipäivät saavat kulua vanhaan tuttuun tapaan, mutta viikonlopuissa tulee olemaan hieman naatiskelua. Huomenna pääsiäiskakkua dominokekseistä, vaniljakastikkeesta ja valkosuklaa-lime-rahkasta ja viikonloppuna tiedossa ulkona syömistä. Maistuu kyllä. Tulevassa dieetissä ei harmita mikään muu kuin ainainen eväiden valmistus ja suunnittelu. Herkuista kieltäytyminen ei harmita, vaan pikemminkin kevenevää oloa jo odottaa. Tarkat ruokailut vaan vaativat kaiken etukäteen suunnittelemista ja jatkuvaa kylmälaukun raahaamista, joka ajoittain käy raskaaksi. Mutta lähinnä dieettiä odottaa taas innolla ja edellisen loppumisesta tuntuu olevan jo ikuisuus! Onhan siitä toki jo hurjat kuusi kuukautta... Vaparin musa on vielä harkinta-asteella, joten ohjelman eteen ei ole tehty vielä sen kummempaa. Vaparin kanssa haasteeksi muodostuvat vanhat vammat, jotka eivät näytä kunnolla paranevan. Olenkin todennut, että taidan kärsiä kroonisista revähdyksistä, sillä vanhat revähdykset vaivaavat aina vain uudelleen. Vaparin treenaaminen vaatii siis ekstrahuolellisuutta ja liikevalikoimakin saattaa hieman kaventua. Spagaatihypyt pitää ainakin opetella tekemään sillä "väärällä" jalalla, sillä riskiä kolmannesta takareiden revähdyksestä ei nyt kannata ottaa. Huolellista lämmittelyä, venyttelyä ja sopivia liikkeitä, niin kyllä se siitä.
Sali on mukava paikka, sillä siellä ei kukaan katso kieroon, kun kertoo kilpailevansa fitneksessä. Erinäisissä muissa tilanteissa olen tällä viikolla tuntenut itseni hölmöksi lajista kertoessani. Miten minä, tuleva ravitsemuksen ammattilainen, harrastan lajia, jolla ei ole rennon syömisen ja ravitsemussuositusten kanssa ajoittain mitään tekemistä? Miten minä voin neuvoa yhtä ja tehdä itse toista? Omasta puolestani en näe asiassa ristiriitaa, mutta koen, että muut välillä näkevät ja se häiritsee. Kilpaurheilu on aina asia erikseen eikä sitä voi asettaa samalle viivalle koko muun väestön ravitsemuksen kanssa. Urheilussa on aina ravitsemuksen suhteen erityistarpeita ja tässä lajissa urheilijan yksi suuri haaste on juuri ravitsemus. Se vaatii suuren huomion, sillä tämä tavallaan lähes äärimmäisyyksiin vietävä rasvattomuus vaatii huolellista ravitsemussuunnitelmaa. Välillä mietin olisiko hyväksyttävämpää olla mäkihyppääjä; erittäin alhainen kehon paino mutta kukaan ei kyseenalaista homman järkevyyttä...kai. Vai?
Dieetti alkaa parin viikon päästä ja siihen asti olen ajatellut kohtuuden rajoissa nauttia elämän pienistä iloista eli hyvästä ruoasta ja juomasta :) Arkipäivät saavat kulua vanhaan tuttuun tapaan, mutta viikonlopuissa tulee olemaan hieman naatiskelua. Huomenna pääsiäiskakkua dominokekseistä, vaniljakastikkeesta ja valkosuklaa-lime-rahkasta ja viikonloppuna tiedossa ulkona syömistä. Maistuu kyllä. Tulevassa dieetissä ei harmita mikään muu kuin ainainen eväiden valmistus ja suunnittelu. Herkuista kieltäytyminen ei harmita, vaan pikemminkin kevenevää oloa jo odottaa. Tarkat ruokailut vaan vaativat kaiken etukäteen suunnittelemista ja jatkuvaa kylmälaukun raahaamista, joka ajoittain käy raskaaksi. Mutta lähinnä dieettiä odottaa taas innolla ja edellisen loppumisesta tuntuu olevan jo ikuisuus! Onhan siitä toki jo hurjat kuusi kuukautta... Vaparin musa on vielä harkinta-asteella, joten ohjelman eteen ei ole tehty vielä sen kummempaa. Vaparin kanssa haasteeksi muodostuvat vanhat vammat, jotka eivät näytä kunnolla paranevan. Olenkin todennut, että taidan kärsiä kroonisista revähdyksistä, sillä vanhat revähdykset vaivaavat aina vain uudelleen. Vaparin treenaaminen vaatii siis ekstrahuolellisuutta ja liikevalikoimakin saattaa hieman kaventua. Spagaatihypyt pitää ainakin opetella tekemään sillä "väärällä" jalalla, sillä riskiä kolmannesta takareiden revähdyksestä ei nyt kannata ottaa. Huolellista lämmittelyä, venyttelyä ja sopivia liikkeitä, niin kyllä se siitä.
Viikonloppuna tiedossa myös kevään kisat Kultsalla. Tuttujen kannustusta ja lisää motivaatiota itselle, ikään kuin siitä olisi puutetta. Lisäksi mukavaa hengailua ja voimien keruuta seuraavaa viikkoa varten. Ihanaa pääsiäistä!
Kevättä ja kuntoa odotellessa kuvaa kesältä 2009 :)
Kevättä ja kuntoa odotellessa kuvaa kesältä 2009 :)
Kommentit