Montako kertaa fitnessurheilija kuulee dieetillään kysymykset "Onko tossa mitään järkeä?", "Onko toi sen arvoista?", "Eikö sua harmita kun kesä menee ihan pilalle?", "Ootko sä ihan hullu?". Ei, on, ei, olen. Jos mielestäni dieetti pilaisi kesäni, miksi ihmeessä lähtisin koko hommaan mukaan? Jos tämä ei olisi sen arvoista, miksi tätä harrastaisin (huikeiden palkintorahojen ja suuren kansansuosion vuoksiko?)?
Näin dieetin jälleen lähestyessä kolmannen kerran, saan yhä enemmän kyselyjä mielenterveydestäni. Ja ohitan ne samalla tavalla kuin aina ennenkin; minä teen tätä, vedä sinä sitä siideriä koko kesä, ihan hirveästi ei sinun mielipide kiinnosta. Veikkaanpa, etten ole yhtään sinua onnettomampi tämän kesän aikana. Ihmisten on hirvittävän vaikea käsittää, että kesästä voisi nauttia ilman tiettyä ruokaa tai juomaa. Tai että kurinalaisuus voisi olla nautinnollista. Tai että ihan oikeasti voisin saada dieetistä enemmän kuin kaikista kesän bilekerroista yhteensä. Eikä alkoholittomuus ihan totta estä biletystä. Kummankin dieetin juhannuksen olen viettänyt festareilla ja niin ajattelin tehdä tänäkin kesänä. Tosin ihan telttamajoitukseen minua ei enää saa, vaan mökistä pitää löytyä ruoanlaittomahdollisuus sopivien evästysten valmistamiseksi. Sitä paitsi, aivan mahtavia ilmeitä on naapurimökkiläisillä kun sitä lähtee juhannuslauantaina aamulenkille.. Hullu porilainen liikenteessä ;)
En ikinä yritäkään selittää mitä tästä harrastuksesta saan. Se on mahdoton selittää niin, että ulkopuolinen sen ymmärtäisi. Kesän aikana tulee kuitenkin sellaisia hetkiä eteen, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Aamulenkit hiljaisessa kaupungissa, itsensä ylittäminen päivästä toiseen, kunnon eteneminen ja päämäärän läheneminen. Fiiliksiä, joita ei voi kuvata.
Hassulta vain väliltä tuntuu, että pitäisi niin kovasti selittää miksi tällaista tekee. Ei kukaan kysy yleisurheilijoilta miksi he uhraavat koko kesänsä kisakaudelle. Tuskin hekään hirveästi käyvät hampurilaisella kesän aikana tai harrasta kaatokännejä viikonloppujen kunniaksi. Onko kysymys siitä, että tämä on amatööriurheilua, josta ei periaatteessa hyödy mitään? Tulossa ei ole mainetta ja mammonaa, vaikka menestyisikin. Kaikki tehdään vain itselle ja omasta halusta.
Mutta onko missään urheilussa oikeasti mitään järkeä? Mitä järkeä on siinä, että kulutetaan hirveästi aikaa, jotta opittaisiin niinkin hyödyllisiä taitoja kuin juoksemaan tosi lujaa tai heittämään jotain tosi pitkälle? Volttisarjojen osaaminenkin on varmasti hirvittävän hyödyllinen taito todellisessa elämässä. Mutta mitä sitten? Ei urheilussa tarvikaan olla järkeä. Ihmisellä on kilpailuvietti, joka purkautuu mitä erilaisimmissa lajeissa ja hyvä niin. Ei kaikkea tarvitse selittää järjellä; ei urheilua yleensä, eikä ainakaan fitnessurheilua.
Näin dieetin jälleen lähestyessä kolmannen kerran, saan yhä enemmän kyselyjä mielenterveydestäni. Ja ohitan ne samalla tavalla kuin aina ennenkin; minä teen tätä, vedä sinä sitä siideriä koko kesä, ihan hirveästi ei sinun mielipide kiinnosta. Veikkaanpa, etten ole yhtään sinua onnettomampi tämän kesän aikana. Ihmisten on hirvittävän vaikea käsittää, että kesästä voisi nauttia ilman tiettyä ruokaa tai juomaa. Tai että kurinalaisuus voisi olla nautinnollista. Tai että ihan oikeasti voisin saada dieetistä enemmän kuin kaikista kesän bilekerroista yhteensä. Eikä alkoholittomuus ihan totta estä biletystä. Kummankin dieetin juhannuksen olen viettänyt festareilla ja niin ajattelin tehdä tänäkin kesänä. Tosin ihan telttamajoitukseen minua ei enää saa, vaan mökistä pitää löytyä ruoanlaittomahdollisuus sopivien evästysten valmistamiseksi. Sitä paitsi, aivan mahtavia ilmeitä on naapurimökkiläisillä kun sitä lähtee juhannuslauantaina aamulenkille.. Hullu porilainen liikenteessä ;)
En ikinä yritäkään selittää mitä tästä harrastuksesta saan. Se on mahdoton selittää niin, että ulkopuolinen sen ymmärtäisi. Kesän aikana tulee kuitenkin sellaisia hetkiä eteen, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Aamulenkit hiljaisessa kaupungissa, itsensä ylittäminen päivästä toiseen, kunnon eteneminen ja päämäärän läheneminen. Fiiliksiä, joita ei voi kuvata.
Hassulta vain väliltä tuntuu, että pitäisi niin kovasti selittää miksi tällaista tekee. Ei kukaan kysy yleisurheilijoilta miksi he uhraavat koko kesänsä kisakaudelle. Tuskin hekään hirveästi käyvät hampurilaisella kesän aikana tai harrasta kaatokännejä viikonloppujen kunniaksi. Onko kysymys siitä, että tämä on amatööriurheilua, josta ei periaatteessa hyödy mitään? Tulossa ei ole mainetta ja mammonaa, vaikka menestyisikin. Kaikki tehdään vain itselle ja omasta halusta.
Mutta onko missään urheilussa oikeasti mitään järkeä? Mitä järkeä on siinä, että kulutetaan hirveästi aikaa, jotta opittaisiin niinkin hyödyllisiä taitoja kuin juoksemaan tosi lujaa tai heittämään jotain tosi pitkälle? Volttisarjojen osaaminenkin on varmasti hirvittävän hyödyllinen taito todellisessa elämässä. Mutta mitä sitten? Ei urheilussa tarvikaan olla järkeä. Ihmisellä on kilpailuvietti, joka purkautuu mitä erilaisimmissa lajeissa ja hyvä niin. Ei kaikkea tarvitse selittää järjellä; ei urheilua yleensä, eikä ainakaan fitnessurheilua.
Kommentit