Siirry pääsisältöön

Rasvalla, ilman vai ei ollenkaan?

Luin tänään lehdestä, että rasvaton maito aiheuttaa hedelmättömyyttä. Hallelujaa. Maidon proteiineja ei kuulemma saisi nautti ilman "terveellistä" maitorasvaa. Ja tämä on siis "täyttä faktaa" haastatellun lääkärin mielestä (tähänkin tekisi mieli laittaa hakaset: "lääkäri").

Siis mistä näitä juttuja sikiää? Yksi suosii maitorasvaa, toisen mielestä ihminen ei tarvitse maitoa lainkaan ja meidän kolmansien mielestä maitoa tulisi nauttia ja mielellään rasvattomana. Ja jokainen on tietysti oikeassa. Hmmm.

Emmekö me nyt kuitenkin tarvitse kalsiumia ihan läpi elämän? Ja juu kyllä, kalsiumia saa muistakin lähteistä kuin maidosta, on vain huomattavasti helpompi juoda 7 dl maitoa kuin syödä 1,2 kg jäävuorisalaattia. 100 grammasta silakkaa saa muuten lähes puolet päivän kalsiumtarpeesta ja lisäksi hyviä rasvoja, se on myös oikein hyvä vaihtoehto ja lisä ruokavalioon! Maidon juomista puoltaa myös siihen lisätty D-vitamiini. Suomalaiset saavat jatkuvasti liian vähän D-vitamiinia, joten sen saantiin tulee kiinnittää huomiota. Maitoon lisätään D-vitamiinia nykyään 1 mikrogramma / dl. Entäs se rasvattomuus sitten? Maidon rasva on tyydyttynyttä eikä sitä kannata turhan päin käyttää. Kovaa rasvaa tulisi ruokavaliossa vähentää ja tyydyttymätöntä lisätä. Turha siis ottaa maidosta kovaa rasvaa, kun sen voi juoda ilman sitäkin.

Sitten kun tutkimustieto rasvatonta maitoa vastaan on yhtä vankkaa kuin sen puolesta oleva, voin miettiä asiaa sitten uudelleen. Ihmettelen vain miksi suuret mediat kuten MTV3 ja Ilta-Sanomat julkaisevat yhden yksittäisen lääkärin ajatuksia jatkuvasti. Miten tuollaiseen asemaan pääsee, että jokaisesta sanotusta lauseesta tehdään lööppi?

Haluaisin nyt sanoa, että valitkaa arjessanne viisaasti ja muistakaa herkutella kun on sen hetki! Tehdäänpä siitä lööppi :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää