PetraBettina

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...

Olen  käyttänyt elämässäni hirveästi energiaa siihen, että olen toivonut olevani toisenlainen. Olen halunnut olla sosiaalisempi, avoimempi, puheliaampi. Olen toivonut, että elämä olisi minulle helpompaa. Olen pohtinut mikä minussa on vikana. Miksi en saa välillä suutani auki? Miksi pienet asiat ovat minulle suuria? Miksi aikuinen ihminen jännittää niin paljon? Jossain vaiheessa törmäsin artikkeliin introverteista ja tajusin, että artikkelin introvertti olen minä. Se oli suunnaton helpotus. Minussa ei ole mitään vikaa ja meitä on muitakin. Se miksi koen elämässäni niin paljon haastavia asioita, johtuu siitä, että elän ekstroverttien maailmassa. Mutta se, että elää ekstroverttien maailmassa ei tarkoita, että itseään pitäisi yrittää muuttaa ekstrovertiksi (se ei onnistu, olen koko ikäni yrittänyt). Seuraava teksti on introvertit.net-sivustolta. Sen lisäksi, että ekstrovertit ovat enemmistönä maailmassa, on heille ulkoinen maailma tärkeämpi kuin introverte...

Eräänä iltana nukkumaan mennessä päässäni pyöri ajatus, joka sanoi, että "Olen niin väsynyt. Niin väsynyt." Yritin sulkea silmät oikein tiukasti, jotta uni tulisi mahdollisimman pian, jotta saisin sitä unta mahdollisimman paljon enkä olisi enää niin väsynyt. Samalla yritin työntää jonnekin ajatukset siitä, etten ollut jaksanut hoitaa aamun asioita valmiiksi, joten aamu tulisi olemaan yhtä kaaosta kaikkien etsiessä kilpaa jotakin päälle laitettavaa. Uni tuli ja uni meni. Kuopus heräsi yöllä itkemään ja annoin hänen etsiä maitobaarin, koska niin sain itse jatkaa unia. Hetken kuluttua huomasin, että tyypin vaippa oli falskannut ja nousin hakemaan uutta vaippaa ja yökkäriä. Rukoilin, että hän jatkaisi unta mahdollisimman pian eikä suuttuisi toimeenpiteestä. Isosiskonsa kaipasi kainaloa ja kaivautui kiinni antaen muutaman ihanan silityksen äidille. Yritin jotenkin ahtautua heidän väliinsä ja olla mahdollisimman lähellä kumpaakin, jotta heidän unensa jatkuisivat hyvin. Aamulla her...

Hei kaikki! Mitä teille kuuluu? Tänne kuuluu kiireistä, kiireistä ja kiireistä. Luulin, että ruuhkavuodet ovat silloin, kun lapset ovat hieman isompia ja harrastavat kovasti ja joka paikkaan pitäisi ehtiä, mutta ei, kyllä ne ovat jo alkaneet. Lapset aloittivat päiväkodin elokuussa ja siitä alkoikin tämä hullunmyllyarki, jossa kaikki on kovasti heikun keikun ja ainakin vinksin vonksin. Teen itse tällä hetkellä kokopäiväisesti tutkimustyötä, jonka lisäksi pidän vastaanottoa 1-2 arki-iltana ja toisinaan lauantaisin ja lisäksi ohjaan BodyAttackia kerran viikossa. Fitnessvalmennus on siis hieman jäänyt vähemmälle, kun vuorokauden tunnit eivät meinaa riittää edes perusarkiasioihin. Lapset ovat päiväkodin jäljiltä iltaisin aivan poikki ja kiukuttelevat puolet ajasta. Silti iltaisin ei välttämättä tule uni, jos päiväkodissa on nukuttu päiväunet. Niinpä illat kuluvat siihen, että ensin yrität hetken leikkiä kiukkuisen lapsen kanssa ja sitten yrität saada sitä kiukkuista lasta nukkumaan....

Mitä haluaisin vielä kertoa teille elämästäni ja ajatuksistani? Rakastan olla äiti . Esikoiseni on suurin rakkaustarinani. Hän tutustutti minut aivan ihmeelliseen, uudenlaiseen rakkauteen, josta en tiennyt mitään. Olen äärimmäisen kiitollinen lapsistani. Tiedän, etteivät lapset ole itsestäänselvyys, joten yritän muistaa kiittää heistä joka päivä. Heistä on tullut elämäni ykkösasia ja aion aina ajatella heitä ennen itseäni. Luottakaa äidit itseenne . Teidän ei tarvitse toimia kuten ystävänne tai mammapalstojen äidit toimivat, te voitte toimia kuten itse parhaaksi näette. Äidinvaisto on ihan todellinen juttu ja sillä pääsee aika pitkälle. Itse olen päättänyt, että imetän lapsiani juuri niin pitkään kuin se minulle ja lapselle hyvältä tuntuu, nukumme perhepedissä juuri niin kauan kun se on meille helpoin ja paras ratkaisu, hoidan lapsia kotona juuri niin pitkään kuin haluan ja karsin omista menoistani juuri niin pitkään kun koen lapsen sitä tarvitsevan. Sanokoot muut ihan m...

Istun sohvalla vauva sylissä. Vauva nukkuu. Vauvan nimi on Joona. Joonan isosisko nukkuu isänsä kanssa makuuhuoneessa. Surffailen kännykällä samalla kun vauva nukkuu. Ehdin selaamaan kaikki somekanavani moneen kertaan vauvan unien aikana. Mietin, että pitäisi tehdä jotain järkevää.  Pitäisikö laittaa vauva kantoliinassa nukkumaan ja tehdä kotitöitä samalla, kun hän nukkuu? Voisinpa laskea hänet jonnekin, mutta hän aina havahtuu, jos joutuu sylistä pois. Miten en ole taas tänäänkään saanut mitään aikaiseksi? Tinkan ollessa vauva, istuin pitkiä aikoja sohvalla vain, jotta hän saisi nukkua sylissäni. Nyt yhtäkkiä koen huonoa omatuntoa istumisesta, vaikka käsittääkseni vauvan hoitaminen on tällä hetkellä pääasiallinen työni. Eikö olekin ihan tärkeää, että vauva saa halutessaan nukkua sylissä? Vanhemman lämmössä ja turvassa. Näin olen itse aina ajatellut, mutta jostain syystä nyt soimaan itseäni olemisesta. En ole sellainen äiti, joka ottaisi paineita vaikkapa kodin siisteyd...

  Synnytyksen jälkeen äidit elävät hormonihuuruista aikaa. Mielialat saattavat vaihdella ja itku on herkässä. Toiset kokevat voimakasta baby bluesia heti synnytyksen jälkeen. Itse voin tällä kertaa synnytyksen jälkeen tosi hyvin, mutta sittemmin mieliala on alkanut heitellä. Tinkan kanssa olin yltiöonnellinen, mutta nyt sitä välillä tuntee selittämätöntä alakuloa ja maailmantuskaa, vaikka jo useammastakin suusta olen kuullut näyttäväni kovin freesiltä näin juuri synnyttäneeksi (tiedä sitten miltä juuri synnyttäneen kuuluisi näyttää..?). Mielessä pyörii kuitenkin vähän niitä sun näitä negatiivisia ajatuksia. Rutiini. Vauvaan rakastuu kyllä samalla tavalla kuin esikoiseenkin, mutta tavallaan se suurin hohto vauvan hoitamisesta on poissa. Silloin kun tätä kaikkea teki ensimmäistä kertaa, se oli niin valtavan hienoa. Vaipan vaihtaminen oli ihanaa, minähän osaan tämän homman! Nyt kakkavaippa on vain kakkavaippa. Vauvan hoitamisessa on tietynlaista rutiinia, mikä totta kai on ...

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika ...

Raskauteen liittyviä asioita ja tilanteita on ollut mahdoton ymmärtää etukäteen. Raskauksien myötä asioihin on kuitenkin herännyt kiinnostus. Varsinkin ensimmäisen raskauden aikana sitä luki läpi kaiken käsiinsä saavan tiedon raskauden vaiheista ja mahdollisista oireista. Aika paljon niistä sitten itse kärsikin. Ekassa raskaudessa kärsin voimakkaasta kuvotuksesta, jota kesti aina 18. raskausviikon tuntumaan saakka. Pahoinvointi helpotti aina hieman syödessä, joten napostelin jatkuvasti. Oksentaa ei tarvinnut, vaikka olo oli koko ajan todella huono. Kaikki tuoksut lisäsivät pahoinvointia. Kärsin myös mm. todella voimakkaasta väsymyksestä, turvotuksista, sormien puutumisista, vatsalihasten kivuista ja liitoskivuista. Tässä toisessa raskaudessa olen päässyt hieman helpommalla ja seuranani on ollut lähinnä lievä pahoinvointi. Se tosin on jatkunut läpi koko raskauden ja toisinaan edelleen aamun hammaspesu on pelkkää kyökkimistä. Ensimmäiseen raskauteen verrattuna olen kuitenkin ...

Kuten olen monesti todennut, tämä raskaus on ollut selkeästi ensimmäistä helpompi. Siitä huolimatta alan jälleen näin loppuvaiheessa totaalisesti väsyä tähän olotilaan. Laskettuun aikaan on nyt kaksi viikkoa ja viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoista taistelua. Olen niin turvonnut, että peiliin katsominen pelästyttää tämän tästä. Ei riitä, että mitkään kengät eivät mahdu enää jalkaan vaan naamakin on niin turvonnut, että näyttää kuin olisi ryypännyt viikon. Seistä jaksaa ehkä juuri sen aika kun viikkaa koneellisen pyykkiä ja sitten pitää jo huilata. Edes lähimpään leikkipuistoon ei meinaa jaksaa lähteä kävelemään, vaikka sinne on ehkä 400 metriä matkaa. Iltaisin ei meinaa saada unta ja yöllä on noustava vessaan ihan vähintään kolme kertaa. Ja joka kerta on yhtä vaikea nukahtaa uudelleen. Koko ajan tekee mieli lakritsia, mitä ei saa syödä. Paino nousee niin, ettei vaa'alle meinaa enää uskaltaa. Ajatukset kireistä vaatteista ja juoksulenkeistä ovat niin kaukaisia, että kuu...

Jään virallisesti äitiyslomalle nyt pääsiäisenä. Todellisuudessahan sitä näin osa-aikaisena yrittäjänä tekee aina jotain pientä, vaikka miten töitä välttelisi eli muutama työkeikka vielä edessä on. Elämä on näin osa-aikaisenakin työntekijänä kyllä ollut melkoista hässäkkää ja täytyy todeta, että klisee siitä, että toinen raskaus menee ikään kuin ”siinä sivussa” pitää täysin paikkaansa. Viimeisen kuukauden aikana olen tehnyt osa-aikatyön lisäksi muutamia muita työkeikkoja, meillä on tehty isoa keittiöremonttia ja lisäksi olen valmistautunut fitnessvalmentajakoulutuksen päätösviikonloppuun harjoitustyöllä, siitä kertovalla raportilla sekä loppukokeeseen lukemalla. Ei ole paljon mietitty, että minkäs kokoinen se vauva nyt tällä hetkellä on tai miten hän kehittyy. Tyyppi jumppaa siihen malliin, että lienee kunnossa, se on pääasia. Itse lopetin jumppien vetämisen jokunen viikko sitten, kun oltiin 32. raskausviikolla. Tällä kertaa päästiin siis kuusi viikkoa pidemmälle kuin ensimmäise...

No niin, tässä sitä taas ollaan. Tuskailemassa näitä hiton kiloja, vaikka ollaan vasta juuri pääsemässä raskauden viimeiselle kolmannekselle ja painonnousun pitäisi olla vasta edessä. Neuvolassa kuitenkin sain havahtua siihen, että viimeisen kuukauden aikana painoa on tullut kilo viikossa ja yhteissaldo on jo 13 kg. Ja oikeasti havahduin tähän vasta nyt, sillä olen ajatellut homman etenevän tällä kertaa paljon mukavammin. Tinkastahan kiloja tuli yhteensä 25. Ne kyllä kaikki lähtivät alle vuodessa, joten siinä mielessä ongelmaa ei ollut.  Ei se kilojen kerääminen nyt kuitenkaan kovin tarpeellista liene ja ainahan siihen saattaa riskejä liittyä. On kuitenkin vaikea miettiä mitä sitä tekisi toisin. Minulla on nimittäin nälkä. Ihan jatkuva ja todellinen nälkä. Tuntuu, että vatsa ei kunnolla täyty mistään ja koko ajan voisi syödä. Erityisesti iltaisin, jolloin tuntuu, että mikään iltapala ei pidä nälkää koko yötä poissa. Olen toki myös herkutellut, ei sitä käy kieltäminen, mutta pää...

Aika rientää ja raskautta alkaa olla jo 26 viikkoa täynnä. Ihan ei onnistunut alkuperäinen ajatukseni viikkoseurannasta blogissa tai edes pöytälaatikossa… Viikot hurahtavat ohi sen kummemmin ajattelematta ja suunnittelematta. Äitiyspakkausta lukuun ottamatta mitään hankintoja ei ole vielä tehty, mutta ehkä hyvin suunniteltu on jo puoliksi valmis? Toistaiseksi siis tämä raskaus on ollut kaikin puolin ensimmäistä helpompi. Tinkaa odottaessa jäin näillä viikoilla pois tuntien ohjaamisesta, nyt olen vielä hyvinkin mukana. Tai no, hyvin ja hyvin. Kevennetysti ja hieman tavallista jäykemmällä lantiolla, mutta kuitenkin. Ensimmäiset pienet oireilut supistusten ja liitoskipujen suhteen ovat kuitenkin ilmestyneet, joten tilannetta seuraillen edetään. Pahoinvointiakin on edelleen toisinaan. Sehän ei ollut tällä kertaa yhtä kovaa kuin ensimmäisessä raskaudessa, mutta kummallisesti sitä on riittänyt tänne viimeiselle kolmannekselle asti. Se, mikä vähän vaivaa, on pieni haikeus. Mitään ...

Vuodenvaihteessa halusimme päästä pienelle lomalle ja tällä kertaa lomapaikaksi valikoitui Kööpenhamina. Kriteerinä oli lähinnä lyhyt lentomatka, sillä muutaman päivän takia ei lapsen kanssa jaksa kovin pitkälle lähteä reissaamaan. Kööpenhaminasta olen myös kuullut paljon hyvää, joten odotin mielenkiinnolla tekisikö kaupunki yhtä suuren vaikutuksen kuin Oslo aikoinaan. Pari vuotta sitten vietimme vuodenvaihteen lomaa Gdanskissa ja tuolloin totesin, että kaupunkilomat talvella eivät ole hyvä juttu. Olen Kööpenhaminan reissun jälkeen samaa mieltä. Palelen aina ja joka paikassa, joten pakkanen ja paljon kävelyä eivät ole hyvä yhdistelmä. Eli ensi talvena lähdemme lämpimään. Menomatkassamme oli hieman jännitystä, sillä olimme valinneet Porin ja Helsingin väliseksi matkustusvälineeksi junan ja kuten on tiedossa; VR ja talvi eivät ole hyvä yhdistelmä. Ensimmäinen ongelmamme toki oli löytää Porista tilataksi, joka veisi meidät, appivanhemmat, kummitytön ja 1-vuotiaan last...