Raskauteen liittyviä asioita ja tilanteita on ollut mahdoton ymmärtää etukäteen. Raskauksien myötä asioihin on kuitenkin herännyt kiinnostus. Varsinkin ensimmäisen raskauden aikana sitä luki läpi kaiken käsiinsä saavan tiedon raskauden vaiheista ja mahdollisista oireista. Aika paljon niistä sitten itse kärsikin. Ekassa raskaudessa kärsin voimakkaasta kuvotuksesta, jota kesti aina 18. raskausviikon tuntumaan saakka. Pahoinvointi helpotti aina hieman syödessä, joten napostelin jatkuvasti. Oksentaa ei tarvinnut, vaikka olo oli koko ajan todella huono. Kaikki tuoksut lisäsivät pahoinvointia. Kärsin myös mm. todella voimakkaasta väsymyksestä, turvotuksista, sormien puutumisista, vatsalihasten kivuista ja liitoskivuista.
Tässä toisessa raskaudessa olen päässyt hieman helpommalla ja seuranani on ollut lähinnä lievä pahoinvointi. Se tosin on jatkunut läpi koko raskauden ja toisinaan edelleen aamun hammaspesu on pelkkää kyökkimistä. Ensimmäiseen raskauteen verrattuna olen kuitenkin päässyt helpommalla. Loppuvaiheessa seuranani ovat jälleen turvotukset ja nyt myös harjoitussupistukset ja ajoittainen selkäkipu. Kaikki tämä on kuitenkin täysin siedettävää eikä vaikuta arkeeni ratkaisevasti. Rauhallisemmin pitää hieman ottaa ja treenit ovat viime aikoina jääneet vähemmälle, mutta muuten raskausoireet eivät ole elämääni rajoittaneet.
Osa raskaana olevista kärsii kuitenkin paljon voimakkaammista oireista. Vaikeasta raskauspahoinvoinnista käytetään nimitystä hyperemeesi eli hyperemesis gravidarum. Sillä tarkoitetaan tavanomaista raskauspahoinvointia voimakkaampaa oireilua, joka usein vaatii sairaalahoitoa riittämättömän ravintoaineiden saannin ja kuivumisen vuoksi. Hyperemeesiä sairastava saattaa oksentaa jopa kymmeniä kertoja päivässä. Tänään 15.5. vietetään kansainvälistä hyperemeesipäivää, minkä vuoksi tuon asiaa tietoisuuteenne. Hyperemeesiä sairastavat ovat monesti kokeneet hoidon ja tietämyksen asian suhteen olleen puutteellista ja Suomeen on nyt perustettu yhdistys Hyperemeesi ry. Kyseessä on potilasjärjestö, jonka tavoitteena on tukea hyperemeesistä kärsiviä perheitä. Yhdistyksen nettisivut tarjoavat varsin kattavan tietopaketin sairaudesta ja sen hoidosta. Sieltä voi lukea myös sairastavien kokemuksia hoidosta.
Mikä sitten erottaa meidät tavanomaisesta raskauspahoinvoinnista kärsivät ja hyperemeesiä sairastavat? Tässä joitakin tekijöitä, jotka kielivät nimenomaan hypermeesistä:
- hyperemeesiä sairastavan paino putoaa, usein yli 5 %
- ravinnonsaanti on riittämätöntä
- pahoinvointi on kaikkea elämää rajoittavaa
- avuksi tarvitaan lääkitystä ja/tai nesteytystä
- työnteko ja arjen askareet eivät onnistu
- pahoinvoinnin kokonaisvaltaisuus ja vuodelepo aiheuttavat ahdistusta ja jopa masennusta
Tarkemman listauksen ja lisää tietoa löytyy yhdistyksen sivuilta hyperemeesi.fi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan sivuihin ja yhdistyksen toimintaan, mikäli asia koskettaa Sinua tai jotakuta lähipiirissäsi. Koin itsekin varsinkin ensimmäisessä raskaudessa, että oli vaikea selittää muille miten tolkuttoman väsynyt ja huonovointinen sitä oli ja luulen, että sitä oli vaikea ulkopuolelta ymmärtää. Voisin siis kuvitella, että myöskin hyperemeesiä sairastavan tilannetta on vaikea ymmärtää, mikäli asiaan ei ole tutustunut. Kyseessä on kuitenkin selkeästi tavanomaista raskauspahoinvointia vaikeampi tila. Hyperemeesin suhteen puhutaan yleensä lamaannuttavasta ja koko elämään vaikuttavasta tilanteesta. Toisilla vaikea pahoinvointi hellittää raskauden aikana, mutta toisilla se jatkuu koko raskauden ajan.
Hyperemeesi on sairaus, raskaus ei ole. Olen kuitenkin sitä mieltä, että raskaus on ainutlaatuinen tilanne elämässä eikä sen kulkua pysty etukäteen suunnittelemaan. Toiset voivat hyvin, toiset huonosti ja jotkut hyvin huonosti. Toiset käyvät treenaamassa viimeisille viikoille asti, toiset joutuvat vuodelepoon kuukausiksi. Toiset hehkuvat, toiset kärsivät. Toisilla paino nousee vähän, toisilla vähän enemmän ja joillakin hyvinkin paljon. Ja vain hyvin harvaan asiaan pystyy itse suuremmin vaikuttamaan. On vain pyrittävä tulemaan toimeen tilanteessa kuin tilanteessa. Pitää vain toivoa, että ne, jotka tarvitsevat terveydenhuollon hoitoa tilanteeseensa, sitä myös saavat. Siksi hyperemeesiäkin tulee tuoda paremmin tietoisuuteen.
Kommentit