Siirry pääsisältöön

Viimeiset raskausviikot


Kuten olen monesti todennut, tämä raskaus on ollut selkeästi ensimmäistä helpompi. Siitä huolimatta alan jälleen näin loppuvaiheessa totaalisesti väsyä tähän olotilaan. Laskettuun aikaan on nyt kaksi viikkoa ja viimeiset pari viikkoa ovat olleet aikamoista taistelua.

Olen niin turvonnut, että peiliin katsominen pelästyttää tämän tästä. Ei riitä, että mitkään kengät eivät mahdu enää jalkaan vaan naamakin on niin turvonnut, että näyttää kuin olisi ryypännyt viikon. Seistä jaksaa ehkä juuri sen aika kun viikkaa koneellisen pyykkiä ja sitten pitää jo huilata. Edes lähimpään leikkipuistoon ei meinaa jaksaa lähteä kävelemään, vaikka sinne on ehkä 400 metriä matkaa. Iltaisin ei meinaa saada unta ja yöllä on noustava vessaan ihan vähintään kolme kertaa. Ja joka kerta on yhtä vaikea nukahtaa uudelleen. Koko ajan tekee mieli lakritsia, mitä ei saa syödä. Paino nousee niin, ettei vaa'alle meinaa enää uskaltaa. Ajatukset kireistä vaatteista ja juoksulenkeistä ovat niin kaukaisia, että kuuluvat ehkä eri planeetalle. Vatsa painaa ja kulkeminen on yhtä vaappumista. Puhumattakaan niistä viime päivien vaivoista, joista ei huvita julkisesti puhua, mutta joiden vuoksi kaikki liikkuminen on ollut yhtä tuskaa. Sitä on kokenut kipuja, joiden olemassaolosta ei ollut aiemmin mitään tietoa.

Niinpä toivon, että vauva syntyisi jo pian. Siitäkin huolimatta, että synnytys ei ole ajatuksena se maailman mukavin. Yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja ajatella, että se nyt vaan EI VOI mennä yhtä pitkän kaavan mukaan kuin ensimmäinen. Ja pidän sormet ristissä, ettei myöskään toipuminen menisi samanlaisten mutkien kautta kuin silloin. Ei mene. Ei vain voi mennä.

Sitä alkaa tässä kohtaa haaveilla monista asioista.
- Haluaisin syödä sitä lakritsia. Ja salmiakkia.
- Haluaisin juoda oikeaa kuohuviiniä.
- Haluaisin ottaa juoksuaskeleita.
- Haluaisin ostaa vaatteita ilman, että pitää pohtia vatsaa tai imetysmahdollisuutta.
- Haluaisin ostaa uudet kengät.
- Haluaisin pystyä käyttämään kaikkia nykyisiä kenkiä.
- Haluaisin treenata.
- Haluaisin kääntää kylkeä tuosta vaan.
- Haluaisin saada sukat jalkaan ilman taistelua.
- Haluaisin jaksaa touhuta.
- Haluaisin katsoa peiliin ilman ahdistusta.

Kaiken kaikkiaanhan tätä raskautta on ihan maksimissaan kuukausi jäljellä, todennäköisesti vähemmän. Sellaisen ajan nyt kai seisoo vaikka päällään. Ja sitten sitä on kahden pikkuisen äiti. Hui, miten jännittävä ajatus!
Fitnesstiimin tytöt pääsivät yllättämään!

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää