No niin, tässä sitä taas ollaan. Tuskailemassa näitä hiton kiloja, vaikka ollaan vasta juuri pääsemässä raskauden viimeiselle kolmannekselle ja painonnousun pitäisi olla vasta edessä. Neuvolassa kuitenkin sain havahtua siihen, että viimeisen kuukauden aikana painoa on tullut kilo viikossa ja yhteissaldo on jo 13 kg. Ja oikeasti havahduin tähän vasta nyt, sillä olen ajatellut homman etenevän tällä kertaa paljon mukavammin.
Tinkastahan kiloja tuli yhteensä 25. Ne kyllä kaikki lähtivät alle vuodessa, joten siinä mielessä ongelmaa ei ollut. Ei se kilojen kerääminen nyt kuitenkaan kovin tarpeellista liene ja ainahan siihen saattaa riskejä liittyä. On kuitenkin vaikea miettiä mitä sitä tekisi toisin.
Minulla on nimittäin nälkä. Ihan jatkuva ja todellinen nälkä. Tuntuu, että vatsa ei kunnolla täyty mistään ja koko ajan voisi syödä. Erityisesti iltaisin, jolloin tuntuu, että mikään iltapala ei pidä nälkää koko yötä poissa. Olen toki myös herkutellut, ei sitä käy kieltäminen, mutta pääasiassa olen yrittänyt täyttää vatsaa ihan perusruoalla ja välipaloilla. Aamupuuro on palannut jäädäkseen ja lisäksi olen syönyt kilokaupalla appelsiineja. Mitään radikaalia ruokavaliossa ei siis ole tapahtunut, lähinnä kai välipalojen määrä on tämän nälän myötä kasvanut.
Hassua on se, että tuo 13 kilon painonnousu piti nähdä neuvolan puntarilla, itse en sitä ole huomannut. Niinkö paljon sitä peilikuvalleen sokeutuu? Vai näkeekö sitä aina vain vatsan, kun sinne peiliin katsoo? Jää se vatsan yläpuolelta löytyvä ylimääräinen leuka sitten huomaamatta? Jotenkin olen tässä raskaudessa voinut henkisesti niin hyvin, että vartalon muutokset eivät ole juuri herättäneet tunteita. Lähinnä olen vain fiilistellyt vatsaa ja ollut siitä onnellinen. Myös fyysisesti olen pystynyt vielä moniin entisiin asioihin, kuten hyppimään Sh'Bamissa ja punnertamaan Pumpissa, joten paino tai vatsa ei ole varsinaisesti tullut tielle sielläkään. Kaiken kaikkiaan tästä painonnoususta onkin tällä hetkellä varsin ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta se ärsyttää hirveästi ja toisaalta taas tiedän, etten mitään oikeastaan toisinkaan tekisi. En aio alkaa stressaamaan syömisestä tai rajoittamaan sitä. Jos on nälkä, niin silloin syödään.
Jotain muutoksia voisin silti tehdä.
- Voisin pyrkiä syömään enemmän lämmintä ruokaa, mikäli se pitäisi nälkää paremmin poissa.
- Voisin keskittyä enemmän proteiinipitoisiin välipaloihin, sillä olen syönyt nyt kovin hiilihydraattipitoisesti (mysliä, leipää, hedelmäsmoothieita).
- Voisin juoda enemmän vettä. Juon ihan liian vähän, joten voisin sillä nesteelläkin vähän täyttää mahaa.
Näiden lisäksi aion edelleenkin ottaa rennosti. Uskon, että henkinen hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin fyysinen, joten minkäänlaista stressiä en aio ottaa. Alan vain uskoa siihen, että toiset meistä keräävät raskausaikana enemmän kiloja kuin toiset ja se vain pitää hyväksyä. Totta kai tilannetta pitää seurata ja hieman rajoittaa esim. sokerin saantia, jotta vauvasta ei kasva kovin isoa, mutta mihinkään hifistelyyn ei tarvitse alkaa. Kannattaa myös välttää vauvaryhmiä, joissa porukka on samoihin viikkoihin mennessä kerännyt ehkä viidesosan minun kiloistani. Hitot siitä sitten. Itsepä kiloni kannan. Ja teen sen mielelläni, sillä lopputuloksena on jotain maailman parasta. Siinä vaiheessa, kun palkinto on sylissä, ei paljoa elopainot enää kiinnosta.
Viettäkäähän kuulkaa mukava viikonloppu! Itse palailen juuri junalla BodyPumpin jatkokoulutuksesta ja suuntaan seuraavaksi Ässien peliin. Olen uhannut syödä siellä tänään elämäni ensimmäiset kiekkonakit eli niin sanotun nakkimukin. En vaan enää tiedä uskaltaako sitä tämän kilopuhinan jälkeen tehdä. Pitää ehkä siirtää ensi kauteen. Niitä terveellisiä kiekkoeväitä odotellessa.
Tinkastahan kiloja tuli yhteensä 25. Ne kyllä kaikki lähtivät alle vuodessa, joten siinä mielessä ongelmaa ei ollut. Ei se kilojen kerääminen nyt kuitenkaan kovin tarpeellista liene ja ainahan siihen saattaa riskejä liittyä. On kuitenkin vaikea miettiä mitä sitä tekisi toisin.
Minulla on nimittäin nälkä. Ihan jatkuva ja todellinen nälkä. Tuntuu, että vatsa ei kunnolla täyty mistään ja koko ajan voisi syödä. Erityisesti iltaisin, jolloin tuntuu, että mikään iltapala ei pidä nälkää koko yötä poissa. Olen toki myös herkutellut, ei sitä käy kieltäminen, mutta pääasiassa olen yrittänyt täyttää vatsaa ihan perusruoalla ja välipaloilla. Aamupuuro on palannut jäädäkseen ja lisäksi olen syönyt kilokaupalla appelsiineja. Mitään radikaalia ruokavaliossa ei siis ole tapahtunut, lähinnä kai välipalojen määrä on tämän nälän myötä kasvanut.
Hassua on se, että tuo 13 kilon painonnousu piti nähdä neuvolan puntarilla, itse en sitä ole huomannut. Niinkö paljon sitä peilikuvalleen sokeutuu? Vai näkeekö sitä aina vain vatsan, kun sinne peiliin katsoo? Jää se vatsan yläpuolelta löytyvä ylimääräinen leuka sitten huomaamatta? Jotenkin olen tässä raskaudessa voinut henkisesti niin hyvin, että vartalon muutokset eivät ole juuri herättäneet tunteita. Lähinnä olen vain fiilistellyt vatsaa ja ollut siitä onnellinen. Myös fyysisesti olen pystynyt vielä moniin entisiin asioihin, kuten hyppimään Sh'Bamissa ja punnertamaan Pumpissa, joten paino tai vatsa ei ole varsinaisesti tullut tielle sielläkään. Kaiken kaikkiaan tästä painonnoususta onkin tällä hetkellä varsin ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta se ärsyttää hirveästi ja toisaalta taas tiedän, etten mitään oikeastaan toisinkaan tekisi. En aio alkaa stressaamaan syömisestä tai rajoittamaan sitä. Jos on nälkä, niin silloin syödään.
Jotain muutoksia voisin silti tehdä.
- Voisin pyrkiä syömään enemmän lämmintä ruokaa, mikäli se pitäisi nälkää paremmin poissa.
- Voisin keskittyä enemmän proteiinipitoisiin välipaloihin, sillä olen syönyt nyt kovin hiilihydraattipitoisesti (mysliä, leipää, hedelmäsmoothieita).
- Voisin juoda enemmän vettä. Juon ihan liian vähän, joten voisin sillä nesteelläkin vähän täyttää mahaa.
Näiden lisäksi aion edelleenkin ottaa rennosti. Uskon, että henkinen hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin fyysinen, joten minkäänlaista stressiä en aio ottaa. Alan vain uskoa siihen, että toiset meistä keräävät raskausaikana enemmän kiloja kuin toiset ja se vain pitää hyväksyä. Totta kai tilannetta pitää seurata ja hieman rajoittaa esim. sokerin saantia, jotta vauvasta ei kasva kovin isoa, mutta mihinkään hifistelyyn ei tarvitse alkaa. Kannattaa myös välttää vauvaryhmiä, joissa porukka on samoihin viikkoihin mennessä kerännyt ehkä viidesosan minun kiloistani. Hitot siitä sitten. Itsepä kiloni kannan. Ja teen sen mielelläni, sillä lopputuloksena on jotain maailman parasta. Siinä vaiheessa, kun palkinto on sylissä, ei paljoa elopainot enää kiinnosta.
Viettäkäähän kuulkaa mukava viikonloppu! Itse palailen juuri junalla BodyPumpin jatkokoulutuksesta ja suuntaan seuraavaksi Ässien peliin. Olen uhannut syödä siellä tänään elämäni ensimmäiset kiekkonakit eli niin sanotun nakkimukin. En vaan enää tiedä uskaltaako sitä tämän kilopuhinan jälkeen tehdä. Pitää ehkä siirtää ensi kauteen. Niitä terveellisiä kiekkoeväitä odotellessa.
Kommentit