Siirry pääsisältöön

Vähän väsyttää

Viime aikoina on aika paljon väsyttänyt. Tuntunut, että kalenteri on täynnä ja ollut hankala löytää treeniaikaa, saati sitten lepoaikaa. Tuossa sitten täyttelin vähän tilastoja ja tajusin, että olen toukokuun aikana ohjannut 24 ryhmäliikuntatuntia. Ei varmaan määrä eikä mikään ohjaamista päätyökseen tekevälle, mutta kun ohjaaminen on vasta minun kolmostyö. Että ilmankos väsyttää.

Rahkaa, marjaa, lesitiiniä; näyttää erikoiselta mutta maistuu taivaalliselle!
Tämän työmäärän tajuamisen jälkeen ajattelin pitää tänään lepopäivä. Oho. Ihan totaalisen levon kaikesta liikunnasta. Tosin Prisma perjantai-iltana voi käydä urheilusta mutta yritän pärjätä. Huomenna sitten taas salitreeniä ja Zumbaa.

Hetken ajan mietin jo, että haukkaanko liian isoa palaa. Ajanko itseni puhki tällä menolla, varsinkin kun en ole ihan kunnolla päässyt vielä edes vauhtiin. Minussa on vähän sitä vikaa, että laput silmillä painetaan niin kauan kunnes pää kopsahtaa seinään. En osaa luovuttaa mistään ennen kuin on ihan pakko.

Mutta koska silloin pitää takoa, kun rauta on kuuma, niin nyt pitää mennä! Ja ainoa, mistä tällaisessa tilanteessa olisi järkevää luopua, on kisaaminen. Ajatus kävi päässäni, mutta totesin heti, etten missään nimessä ole valmis luovuttamaan. Toki nytkin olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi pohtia saako kaikki viikon salitreenit tehtyä ja onko varmasti kaikkia eväitä kaapissa ja mites tuo syöminen tuolla töissä järjestetään. Raskaan viikon jälkeen voisi hakea säkillisen karkkia, pari siideriä ja hautautua sohvan nurkkaan. Mutta kun  kaipaan niin tällaista haastetta ja onnistumisen elämyksiä. Haluan herätä huomenna aamutreeneihin enkä nukkua pois saunasiidereistä tullutta krapulaani. Saan tästä kuitenkin vielä enemmän kuin mitä tämä ottaa.

Toki hommaa pitää seurata. Jos on liian kovilla, kroppa ei toimi toivotulla tavalla. Ja silloin kisakuntoon pääseminen on haaste. Eli järki päässä ja riittävästi myös rentouttavia hetkiä kehiin! Huomenna rentoutumaan Robinin keikalle, voitteko uskoa? Kyllä vaan, kummitytön suursuosikki esiintyy, joten pitäähän tyttö nyt koulujen päättymistä viedä keikalle juhlistamaan. Toivotaan, että sää suosii.

 
Vaikka urheileminen on minulle tärkeää ja kilpailemisen otan tosissani, niin välillä sitä työmaalla törmää asioihin, jotka laittavat asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Välillä on ihan hyvä ymmärtää, että se että voin keskittyä kalorien laskemiseen ja salitreeneihin, on oikeastaan äärettömän hienoa. Se kertoo siitä, että asiat elämässäni ovat varsin hyvin. Pienin murheeni on se, jaksanko kyykätä 85 kg:lla tänään kymmenen vai yksitoista toistoa. Tai olenko muistanut ostaa riittävästi kananmunia kaupasta. Että jos joskus vähän väsyttää, niin eipä paljon haittaa.
 
Rentoa viikonloppua!

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää