Viime aikoina on aika paljon väsyttänyt. Tuntunut, että kalenteri on täynnä ja ollut hankala löytää treeniaikaa, saati sitten lepoaikaa. Tuossa sitten täyttelin vähän tilastoja ja tajusin, että olen toukokuun aikana ohjannut 24 ryhmäliikuntatuntia. Ei varmaan määrä eikä mikään ohjaamista päätyökseen tekevälle, mutta kun ohjaaminen on vasta minun kolmostyö. Että ilmankos väsyttää.
Tämän työmäärän tajuamisen jälkeen ajattelin pitää tänään lepopäivä. Oho. Ihan totaalisen levon kaikesta liikunnasta. Tosin Prisma perjantai-iltana voi käydä urheilusta mutta yritän pärjätä. Huomenna sitten taas salitreeniä ja Zumbaa.
Hetken ajan mietin jo, että haukkaanko liian isoa palaa. Ajanko itseni puhki tällä menolla, varsinkin kun en ole ihan kunnolla päässyt vielä edes vauhtiin. Minussa on vähän sitä vikaa, että laput silmillä painetaan niin kauan kunnes pää kopsahtaa seinään. En osaa luovuttaa mistään ennen kuin on ihan pakko.
Mutta koska silloin pitää takoa, kun rauta on kuuma, niin nyt pitää mennä! Ja ainoa, mistä tällaisessa tilanteessa olisi järkevää luopua, on kisaaminen. Ajatus kävi päässäni, mutta totesin heti, etten missään nimessä ole valmis luovuttamaan. Toki nytkin olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi pohtia saako kaikki viikon salitreenit tehtyä ja onko varmasti kaikkia eväitä kaapissa ja mites tuo syöminen tuolla töissä järjestetään. Raskaan viikon jälkeen voisi hakea säkillisen karkkia, pari siideriä ja hautautua sohvan nurkkaan. Mutta kun kaipaan niin tällaista haastetta ja onnistumisen elämyksiä. Haluan herätä huomenna aamutreeneihin enkä nukkua pois saunasiidereistä tullutta krapulaani. Saan tästä kuitenkin vielä enemmän kuin mitä tämä ottaa.
Toki hommaa pitää seurata. Jos on liian kovilla, kroppa ei toimi toivotulla tavalla. Ja silloin kisakuntoon pääseminen on haaste. Eli järki päässä ja riittävästi myös rentouttavia hetkiä kehiin! Huomenna rentoutumaan Robinin keikalle, voitteko uskoa? Kyllä vaan, kummitytön suursuosikki esiintyy, joten pitäähän tyttö nyt koulujen päättymistä viedä keikalle juhlistamaan. Toivotaan, että sää suosii.
 |
| Rahkaa, marjaa, lesitiiniä; näyttää erikoiselta mutta maistuu taivaalliselle! |
Hetken ajan mietin jo, että haukkaanko liian isoa palaa. Ajanko itseni puhki tällä menolla, varsinkin kun en ole ihan kunnolla päässyt vielä edes vauhtiin. Minussa on vähän sitä vikaa, että laput silmillä painetaan niin kauan kunnes pää kopsahtaa seinään. En osaa luovuttaa mistään ennen kuin on ihan pakko.
Mutta koska silloin pitää takoa, kun rauta on kuuma, niin nyt pitää mennä! Ja ainoa, mistä tällaisessa tilanteessa olisi järkevää luopua, on kisaaminen. Ajatus kävi päässäni, mutta totesin heti, etten missään nimessä ole valmis luovuttamaan. Toki nytkin olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi pohtia saako kaikki viikon salitreenit tehtyä ja onko varmasti kaikkia eväitä kaapissa ja mites tuo syöminen tuolla töissä järjestetään. Raskaan viikon jälkeen voisi hakea säkillisen karkkia, pari siideriä ja hautautua sohvan nurkkaan. Mutta kun kaipaan niin tällaista haastetta ja onnistumisen elämyksiä. Haluan herätä huomenna aamutreeneihin enkä nukkua pois saunasiidereistä tullutta krapulaani. Saan tästä kuitenkin vielä enemmän kuin mitä tämä ottaa.
Toki hommaa pitää seurata. Jos on liian kovilla, kroppa ei toimi toivotulla tavalla. Ja silloin kisakuntoon pääseminen on haaste. Eli järki päässä ja riittävästi myös rentouttavia hetkiä kehiin! Huomenna rentoutumaan Robinin keikalle, voitteko uskoa? Kyllä vaan, kummitytön suursuosikki esiintyy, joten pitäähän tyttö nyt koulujen päättymistä viedä keikalle juhlistamaan. Toivotaan, että sää suosii.
Vaikka urheileminen on minulle tärkeää ja kilpailemisen otan tosissani, niin välillä sitä työmaalla törmää asioihin, jotka laittavat asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Välillä on ihan hyvä ymmärtää, että se että voin keskittyä kalorien laskemiseen ja salitreeneihin, on oikeastaan äärettömän hienoa. Se kertoo siitä, että asiat elämässäni ovat varsin hyvin. Pienin murheeni on se, jaksanko kyykätä 85 kg:lla tänään kymmenen vai yksitoista toistoa. Tai olenko muistanut ostaa riittävästi kananmunia kaupasta. Että jos joskus vähän väsyttää, niin eipä paljon haittaa.
Rentoa viikonloppua!
Kommentit