Siirry pääsisältöön

Dieetti alkoi

Nyt se alkoi oikeasti. Tähän asti on nyt vaan katsottu vähän tarkemmin miten paljon ruokaa suustansa alas laittaa. Mutta nyt tuli nälkä. Ei mikään järjetön nälkä mutta ihan selkeä muutos. Nälkä.

Eväät aina mukana. Frozzy Pack on ollut maailman paras ostos.
Voiko olla painonpudotusta ilman nälkää? Varmasti tiettyyn pisteeseen ja riippuu varmasti myös siitä, mistä lähdetään liikkeelle. Ruokavalintojen muuttaminen ilman annoskoon muuttamistakin saattaa jo auttaa. Tai annoskoon muuttaminen, jos aiemmin syönyt aina lähes ähkyyn. Mutta entä tässä kohtaa, kun on normaalipainossa ja syö terveellisesti mutta haluaa päästä kireäksi? Jonkin verran nälkää on vain kestettävä. Ei tässä enää ihan kolmen tonnin kaloreilla paino putoa.

Tarkkaan pitää nyt pitää ateriarytmistä kiinni ja syödä todella tasaisin väliajoin. Eväät siis aina mukana, työpäivän aikanakin kuluu jo kaksi ateriaa. Lauantaina viipotin koko päivän ympäri kaupunkia. Aamulla kahdeksalta ensin treenit, jonka jälkeen palautusjuomaa. Sitten töissä asiakas, jonka jälkeen eväskiposta lounas. Seuraava työkeikka eri paikassa, josta jälleen paikan vaihto ja Zumbaa ohjaamaan. Zumban jälkeen välipala ja vielä hetkeksi töihin. Treenikassi ja työkassi vaihtuivat lennossa ja suihkua kulutettiin muutamaan otteeseen, mutta hyvin sujui. Kotona olin hieman ennen kuutta illalla ja ehdin vielä tunnin verran nauttia auringosta ulkona. Siinä meni päivällinenkin mukavasti ulkona lämmöstä nauttien. Muista lauantai-illan riennoista oli turha haaveilla, unta kaaliin vain :)


Tällaisinä viikkoina, kun oman työn lisäksi treenaa viidesti salilla ja yhteensä kahdeksan kertaa muualla, tulee aina mieleen, että eikö tätä nyt oikeasti voitaisi jo pitää urheilulajina? Satakunnan Kansa kirjoitti viikko sitten jutun Marjon menestyksestä Bikini Fitness -kilpailuissa mutta toimittajan oli pakko jutussa pohtia sitä, onko tässä kyse urheilusta vai ei. Hänen mielestään ei. Tämä on esittämistä. Jep. Minun treeniviikkoa saa kyllä ihan koska tahansa tulla kokeilemaan ja sanomaan sitten tuntuuko urheilulta. Lisätään meidän kisoihin tarkkuusheitto tai jokin muu "urheilusuoritus", niin sitten ilmeisesti ollaan urheilijoita? Nyt vain esitetään. Vai esittäydytään? Vai esiinnytään? En tiedä, mutta väliäkö hällä. Onneksi meitä epäurheilijoita on jo aika paljon, niin arvostetaan me toinen toisiamme. Vielä kun fitnesskilpailijat ymmärtäisivät arvostaa toisiaan ja vettä yhtä köyttä, niin homma voisi kehittyäkin.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää