Siirry pääsisältöön

Tervehdys!

Ja nimenomaan näin, sillä tervehtyminen on ottanut reilun viikon aikaa. Ensin tuli kuume ja kurkkukipu ja kun niistä selvittiin, saapui nuha. Mutta tajusin jopa huilata tällä kertaa. Monesti hoidan kaikki sovitut hommat myös kipeänä, koska riittävästi kun kiskoo buranaa, niin siihen pystyy kyllä. Viime aikoina olen kuullut huolestuttavan paljon tarinoita sydänlihastulehduksista sun muista jälkitaudeista ja olen tajunnut ottaa ne vakavasti. En kuitenkaan sairasta kovin usein, joten lienee syytä silloin ottaa muutama päivä levon kannalta. Maailma ei siinä ajassa kaadu eikä kuntosali minnekään häviä.


Grillikausi avattu! Näistä voi sitten arvailla, että mitä dieettiläinen söi ja mitä ei...
Painokin putosi sairasteluviikon aikana entiseen tahtiin eli mitään ei ole menetetty. Kiloja on pudotettu nyt seitsemän ja olo alkaa olla aika hyvä. Tämä on sitä aikaa dieetistä, kun tietynlainen flow tähän hommaan alkaa löytyä. Kunnon etenemisen alkaa huomata ja treeneistä ja aerobisista alkaa nauttia jotenkin aivan eri tavalla. Toki nälän tunnekin alkaa lisääntyä, mutta toistaiseksi olen selvinnyt melko vähäisellä nälällä. Vaatii toki todella säännöllistä ateriarytmiä.


Tämä päivä aloitettiin ihanalla lenkillä pitkin Porin metsää. Sateen jälkeen oli mainio sää ja hölkkäseurana paras ystävä, joten oli ehkä paras sunnuntaipäivän aloitus vähään aikaan. Lenkin jälkeen kaurapuuroa, joka alkaa taas muodostua dieettiruokien ykkösherkuksi. Parempaa kuin mikään herkku ikinä!

Päivällä olkapää-ojentajatreeni salilla muutaman supersarjan kera. Ihan ok treeni, ojentajat tuntuivat ainakin totaalisesti hyytyvän.

Tälle viikolle tuli nyt sairastelun jälkeen vain kolme salitreeniä, mutta vaikka happi meinasikin tukkoisuuden vuoksi loppua, niin melko hyvin ne silti sujuivat. Energiaa riittää vielä melko hyvin, vaikkakin kahvia tuntuu kuluvan aiempaa enemmän... Eli hieman alkaa tuntua, vaikka yöunetkin on vielä melko pitkiä. Myös teetä olen alkanut juoda ja sitä en tee ikinä muuten kuin dieetillä!


Vähitellen vähitellen... Vielä on paljon matkaa.
Blogi tulee muuten jatkossa hieman muuttumaan. Lähinnä ajatuksena on pitää blogi henkilökohtaisena blogina keskittyen treenaamiseen, fitnekseen ja omiin hömpötyksiin. Omat nettisivut (tai siis yrityksen) ovat myös perusteilla ja sinne olisi tarkoitus saada enemmänkin ravitsemusasiaa eli puhtaasti ravitsemusaiheiset kirjoitukset kirjoittelen jatkossa sitten sinne. Mutta ilmoittelen osoitteen, kun sivut ovat auki.

Santa Susannan EM-kisoista tuli muuten runsaasti suomalaismenestystä, mikä on aivan mahtavaa! Marjo ei valitettavasti päässyt sarjassaan finaaliin, mutta siitäpä ei lannistuta vaan painetaan uudella höyryllä eteenpäin :) Piia Pajunen otti fitness-sarjassa pronssia, mikä on kyllä huikea juttu! Sillä vaikka oma sarja jatkossa body fitness onkin, niin kyllä sydän sykkii ikuisesti vaparifitnekselle, on se sen verran hieno laji.

Omat kisatavoitteet ovat ainakin toistaiseksi kansallisen tason kilpailuissa, mutta kovaa saa niihinkin painaa! Eli ei muuta kuin syömään, niin jaksaa huomenna taas paahtaa aerobista, hejdå!

Kommentit

Kerttu sanoi…
Mie jo oon ootellukki Sinun postausta! :) Kiva kuulla, mettä flunsa voitettu ja treenit kulukee ja dietti puree! :) Mitkä ihanuus vaatteet, farkut ja takki kuvassa? :) TSEMIÄ Sulle!
PetraBettina sanoi…
Kiitos! :) Takki on Better Bodiesin vanhaa mallistoa ja housut Tukholmasta hankitut Onlyt, aivan lempparifarkut!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...