Siirry pääsisältöön

Kuitua vailla oleva viihteen edustaja täällä hei!


 
Siäl oli joo (porin murteeni ei muuten kuulemma ole vieläkään palautunut, vaan puheessa on edelleen savolainen nuotti, näyttävät menevän ihon alle nuo savolaiset..). Käytiin Satakunnan museossa katsomassa porilaisesta urheilusta kertova Siäl o peli -näyttely. Hirveästi uutta tietoa ei tullut, mutta ihan mielenkiintoinenhan tuo oli. Sitä vaan jäin miettimään, että minähän vuonna voidaan järjestää tuollainen näyttely ja hyväksyä fitnesslajin urheilija menestyneiden urheilijoiden joukkoon? Ikinä?
 
Fitnesstähän ei urheiluksi lasketa. Anna Virmajoki voitti sunnuntaina bikini fitneksen maailmanmestaruuden ja asia kyllä huomioitiin mediassa, sillä ainakin Iltalehti julkaisi tästä uutisen... Viihdesivuillaan. Jep jep. Viihdettähän tämä on. Urheilun kanssa mitään tekemistä ole.

Eat Natural oli erinomaisen makuinen välipalapatukka. Ja on muuten gluteeniton. Bongasin Porista tämän linja-autoaseman kahviosta, kun monestihan gluteenittomia patukoita saa etsiä luontaistuotekaupoista. Nykyäänhän gluteenittomia tuotteita käyttävät keliaakikkojen lisäksi myös monet muut. Osa kokee saavansa helpotusta vatsaoireisiin, osa on jättänyt viljat kokonaan pois. Jokainen syö miten haluaa ja varmasti osalla vatsavaivat helpottuvatkin. Tosin heillä saattaisi tepsiä myös eräänlainen fodmap-ruokavalio, jota noudatetaan ensin tiukasti ja sitten vähitellen laajentaen. Näinollen lopullisesti ei tarvitsisi viljoista luopua.

Keliakian suhteenhan asia on sitten eri. Keliakiaruokavaliossa ei voi gluteenipitoisia viljoja käyttää edes pieniä määriä vaan ruokavalio on ehdottoman tarkka. Tämä toisinaan herättää kummastusta ja varmasti tulevaisuudessa vieläkin enemmän, mikäli gluteenittomat ruokavaliot yleistyvät. Keliakiaruokavalio on nimittäin täysin oma maailmansa, jossa jopa viljapöly on haitallista. Muita viljoja toki sitten käytetään. Haasteeksi muodostuu lähinnä riittävän kuidun saannin turvaaminen, sillä gluteenittomat tuotteet, esim. leivät, sisältävät yleensä hieman tavanomaisia tuotteita vähemmän kuitua. Mutta monipuolinen muiden viljojen käyttö yhdistettynä runsaaseen kasvisten, marjojen ja hedelmien syöntiin takaa kyllä riittävästi kuitua. Keliakian suhteen pitäisi vain ympäristönkin ymmärtää, että ruokavalio on niin tarkka, että huomioida pitää aina myös esim. gluteenittomien tuotteiden säilyttäminen tai ruoanvalmistusympäristö. Pientäkään kontaminaatiota ei saa tapahtua.

Nämä ovat pelkkää marjaa ja hedelmää, ihan huippuja!
Itse huomaan, että omakin kuidun saanti on toisinaan melko vähäistä. Saatan syödä rahkaa useamman kerran päivässä eikä niitä vehnäleseitä tule aina sinne heitettyä. Erityinen leivän ystävä en ole, joten kasviksia tulisi käyttää erityisen runsaasti. Hmm, parantamisen varaa on. Kaurapuuro sentään on aika usein kuvioissa.

Usein sitä kiinnittää aina ensin huomiota proteiinin saantiin, vaikka sitä nyt on melko mahdotonta saada liian vähän. Ehkä se on jotenkin iskostunut tähän lajiin. Syödään hulluna proteiinia. Kuitu ja pehmeä rasva jäävät välillä paitsioon.

Paitsiosta puheenollen. Katsoitteko eilisen Huippu-urheiluillan TV2:lta? Mielenkiintoista keskustelua oli. Erityisesti jäi mieleen urheilun ilon peräänkuuluttaminen. Eihän urheilu (ja varmasti varsinkaan huippu-urheilu, mistä minulla nyt ei kokemusta ole) aina kovin kivaa ole, mutta tietynlainen palo ja ilo siihen tekemiseen pitää olla, jotta töitä jaksaa tehdä. Toki siihen iloon vaikuttaa aika paljon myös käytettävissä olevat resurssit. Siinä ei hirveästi huvita hymyn kera treenata jos tilin saldo näyttää nollaa ja viikon ruokaostokset on tekemättä. Tai jos yrittää tehdä sen seitsemää asiaa kerrallaan, jotta tulisi toimeen ja yrittää sitten jossain vaiheessa väsyneenä treenata. Mutta se taitaakin olla enemmänkin amatööriurheilun ongelmia.

Nyt kehittelemään kuitupitoista iltapalaa, olisikohan vaikka rahkaa jogurtilla, vehnäleseillä, pähkinäsekoituksella ja marjoilla? Pieni ruisleipäpalanen kylkeen. Ei huono. Sen myötä, hyvää yötä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää