PetraBettina

Kävin tänään mukavalla lounaalla. Ateria oli kyllä lounaaksi melko tuhti (piffiä, piffiä), mutta aivan erinomaista. Seurakin oli erinomaista. Itse yrittäjänä toimiva henkilö kehotti minua toteuttamaan unelmani yrittäjyydestä niin kuin myös toteuttamaan kaikki urheiluun liittyvät unelmani. Ne unelmat kun tehty on toteutettaviksi. Ja yrittämättä jättäminen harmittaa enemmän kuin yrittäminen ja epäonnistuminen. Oli mukava kuulla kannustusta asioissa, joita olen varovasti miettinyt. Yleensä jos ihmisellä on kunnianhimoisia suunnitelmia, on ihmisten suhtautuminen hieman varovaista. Aina pelätään epäonnistumista ja riskejä eikä haluta hypätä pois turvallisista ympyröistä. Itse sain kuitenkin varmuutta sille, etteivät suunnitelmani ole ihan utopistisia enkä elä haavemaailmassa vaan voin ihan todella toteuttaa haaveeni ja elää juuri niin kuin haluan. Elämä on ihmeellistä J Ja mitä tulee keskusteluun karppaamisesta ja ravitsemussuosituksista, seison yhä edelleen suositusten takana. Mielest...

Tässähän kävi nyt niin, että kirjoituksistani ärsyyntynyt karppaaja linkitti blogini karppaajien keskustelufoorumille ja senhän nyt tietää mitä siitä seuraa. Yhteydenottoja, jotka vaativat todistamaan sitä ja tätä. Ilmeisesti minä ja blogini saavat jonkun (ilmeisesti tuntemani??) ihmisen tuntemaan häpeää siitä, että olemme samasta kaupungista. Häntä rauhoittaakseni voin todeta etten ole kuopiolainen eikä minusta milloinkaan sellaista tule. Aion muuttaa pois kaupungista valmistuttuani ja olen myös tullut tänne vain opiskellakseni. Eli älä suotta häpeä Kuopiota. Ainakaan tästä syystä. Olen ilmeisesti aggressiivinen, joten yritän jatkossa hillitä itseäni. Olen kyllä lukenut aika paljon aggressiivisia karppauskirjoituksia, mutta ilmeisesti se on heidän yksityisoikeutensa. Ja myönnetään, että ihan aina minä en osaa käyttäytyä ja kiihdyn nollasta sataan noin nanosekunnissa, mutta kukapa meistä täydellinen olisi? Se on kyllä harmi, jos tässä pysyvästi syntyy kaksi toimeen tulematonta ää...

Kävin salilla hankkimassa olkapäät. Eikös ne nyt yhdestä kerrasta jo tule, mitä häh? Pystypun. x 3; kp 18,5kg, 18,5kg, 20kg Vipunostot sivuille x 4; 8kg, 7kg, 7kg, 7kg Eteen x 3; 5kg Takaolat taljalla x 4 Penkkipun. kapea x 3; 50kg, 55kg, 60kg Ranskalainen taljalla x 4 Push down x 4 Jalannostot roikkuen + voimapyörä Päivällä onnistuneesti koulujuttuja ja illalla BA. Täytyy kyllä sanoa, että on aivan mieletöntä seurata, kun ihminen löytää liikkumisen ilon! On niin mahtavaa, kun näkee miten henkilö silmät loistaen kertoo onnistumisistaan ja liikunnan riemusta. Tällaisia tarinoita olisi hyvä jakaa suuremmallekin yleisölle, jotta yhä useammat uskaltaisivat ryhmäliikunnan pariin. Totta kai liikkumisen ilon voi löytää mistä vaan, mutta oma kokemus nyt on ryhmäliikunnasta ja kuntosalilta. Ja salilta sen voivat löytää ihan kaiken ikäiset ja kokoiset naiset, se on mahtavaa! Sitten muihin asioihin. Tässä sattui jotakin, joka oli puolisolleni kovin iloinen asia...

Toripolliisin kanssa Oulussa  Terkkuja Oulusta! Kivaa oli ja saattoi mennä myös aika lujaa, mutta mitäpä tuosta. Jos sitä joka sunnuntai heräisi pirteänä treenaamaan, niin olisiko se enää kivaa? Pitää kokeilla jotain muutakin välillä J Ja Dankohan oli jälleen ihan huippu. Levottomia välispiikkejä ei tällä kertaa hirveästi kuultu, mutta meininki oli muuten taattua Dankoa. Olin fiiliksissä! Toivottavasti pian taas uudestaan. Rock n` rollista sitten paluu arkeen. Olen herkkulakossa. Kokonaiset kaksi viikkoa, kuvitelkaa! Kahden viikon päästä matkaan Riikaan kiekkoa katsomaan ja silloin saa seuraavaksi pullastella. Ostin sunnuntaina paluumatkalle suklaata ja vannoin, että sen jälkeen en suklaaseen koskisi ennen Riikan reissua. Puoliso lähti leikkiin mukaan ja laajensi sen herkkulakoksi. Sillä mennään sitten. Tällä viikolla onkin sitten ”herkuteltu” klementiineillä, ovat älyttömän hyviä ja makeita nyt. Ja miten niistäkin tulee ihan joulu mieleen? Pitää ostaa myös punaisia omen...

Viikko alkaa olla aika lailla paketissa. Kaikki pakolliset hommat on hoidettu ja edessä enää huominen tunti ja sitten Ouluun J Yliopistolla majailen vielä hetken ja sitten kotio katsomaan netistä Ässien matsia, erinomainen viikonlopun alku (toivottavasti)! Gradu ei ole juurikaan edennyt. En tiedä mikä sen kanssa oikein on, kun ei vaan jaksa. Tekemisen määrä on niin suuri, että ei jaksa edes aloittaa. Kirjallisuus tosin alkaa olla kasassa, että kyllä sitä on aikamoinen laiskimus, ettei nyt viitsi alkaa siihen SPSS:ään paneutua. Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että gradun tekoa varten on varattu yli kuukausi aikaa kevätlukukaudelle, joten ihan turha tässä on stressata. Ei se stressaaminen ennenkään ole auttanut. Tänään aamulla selkätreeniä: Ylätalja x 3 Alatalja x 3 Vipuvarsiveto ylhäältä x 3 Tuettu kulmasoutu x 4 Ylätalja niskan taakse x 4 Selänojennus x 3 Vatsoja superina Superhyvä treeni. Painot oli lähinnä pienet tai tosi pienet. Ei oo voimmoo selä...

Tuli vaan mieleen, että eikös menninkäiset ole aika pieniä otuksia..? Että pieleen meni sitten se arvio. Taidan siis olla vain omituinen... Jalkoja siis vuorossa tänään. En kanna ikinä treenivihkoa salilla mukana, joten en jälkeenpäin enää muista montako toistoa mitäkin liikettä kullakin kierroksella tein. Tein niin monta kuin tuli ;) Samasta syystä minulla ei ole juuri koskaan kameraa mukana treeneissä. Salilla treenataan ja runoilut ja kuvailut hoidetaan sitten muualla ;) Tosin oma syntini salilla on toisinaan liiallinen suustani kiinni jääminen. Mutta kun ne jääkiekkokeskustelut on vaan hoidettava aina jossain välissä. Jonkun pitää tuoda kuopiolaiset takaisin maan pinnalle, kun luulevat jo voittaneensa mestaruuden.. Ja pah! Kyllä se on niin, että Porista kajahtaa tällä kaudella! Joka tapauksessa siis treeni näytti kutakuinkin tältä: Lämmittely crossarilla 15min Prässi x 4 (+2xrest pause); prässi + 150kg, 170kg, 170kg, 170kg Kyykky x 4; Smith + 30kg, 35kg, 40kg, 40kg...

Alan epäillä olevani menninkäinen. Tykkään pimeästä ja auringon paiste saa minut sulkemaan verhot tiiviisti. En kestä jos aurinko paistaa silmiin enkä juuri välitä lämmöstä tai helteistä. Syksyn tihkusade ei masenna minua ollenkaan, silmiin paistava aurinko taas ärsyttää huomattavasti enemmän. Aamulla ei haittaa, että on pimeää. On mukava istuskella aamukahvilla ja katsella katulamppujen valaisemaa hiljaista katua. Tykkään muutenkin herätä aikaisin. Aikaisin aamulla ei oikeastaan ole vielä kiire minnekään. Koko maailman kiire tuntuu kadonneen. Aikaa on vain aamukahville :) Tuleva viikko ei onneksi ole kovin kiireinen. Aika perusviikko, joka tosin huipentuu lauantaina Oulun reissuun ja Danko Jonesin keikkaan. Alkaa tuo Kuopio-kiintiö taas olla täynnä, niin pitää hetki piipahtaa muualla ;) Miltä viikko sitten näyttää? Aikalailla tältä: MA                Jalkatreeni aamupäivällä     ...

Mikä auttaa stressaavaan viikkoon? Rrrreenit tietysti. Viikon ainoat stressittömät hetket vietin raudan parissa :) Viikonloppu on aina parasta. Ihan sama onko töissä vai vapaalla, viikonloppu on aina viikonloppu. Perjantain Zumba-tunnilla on aina ihan levoton perjantaifiilis. Ja Moves like jagger tunnin lopussa saa viimeistään ohjaajalta homman lähtemään lapasesta, mahtava biisi! Treeni kulkee, ruoka maistuu ja hommaa riittää. Hirvittävästi olisi opiskeluhommia tehtävänä, jos sitä meinaa ens kesänä valmistua. Ja eiköhän sitä meinaa. Kyllä nää tästä suttaantuu. Mulla on aina ollut kohtalaisen rento ote tähän opiskeluun, mutta aina olen mukana pysynyt. Turha nipottaa pienistä. Mutta viikonloppuna ei mietitä opiskeluja. Se on Zumba ja sitten salin puolelle. Makoisaa marraskuuta!

 Söin eräänä päivänä työpaikan lounastauolla jälkiruoaksi persikkapaloja suoraan purkista. Aikani kuluksi tutkailin mehussa lilluvan persikan ravintosisältöä ja huomasin sen sisältävän 15 g hiilihydraattia per 100 g. Söin yhteensä 200 g persikkaa ja mietin, että jos olisin tosi tiukka karppaaja, olisiko päivän hiilihydraattiannokseni nyt siinä? Toisena päivänä surffailin netissä ja eksyin selailemaan useita eri blogeja. Huomasin, että niillä, joiden ruokavalio poikkeaa jotenkin ”valtavirrasta”, sen noudattaminen on jotenkin extratärkeää. Ruoan pitää olla vuoden jokaisena päivänä tietynlaista ja matkalle lähteminen tuottaa erityistä stressiä, kun ei ole varmuutta miten reissun päällä ruokailut voi järjestää. Omia eväitä pitää ainakin pakata mukaan ja lisäksi kuljettaa kaikki lisäravinteetkin mukana – reissun pituudesta riippumatta. Jäin pohtimaan, voiko ruokavalio olla terveyttä edistävä, jos se aiheuttaa ainaista stressaamista? Ja onko se elämä todella pilalla, mikäli joskus syö ...

Treeni-into on viime päivinä ollut kova. Kroppa on ollut hyvällä tavalla jumissa, kun salilla on taas saanut tehtyä hyviä treenejä. Ja hyvänen aika miten paljon ihmisellä on energiaa, kun se voi syödä normaalisti! Elämä on muutenkin palaillut takaisin uomilleen ja päivät kulkevat treenit-kouluun-töihin-ruljanssissa. Vapaa-aikaa vietän viikonloppuisin sen mitä ehtii, vaikkakin aina olisi kyllä kouluhommia tehtävänä. Joku ihmeen pro-gradu – työkin odottaa tekijäänsä… Ja tekijä odottaa, että oppisi SPSS-ohjelman käytön jotenkin mystisesti ilman harjoittelua. Ja löytäisi jostain enemmän aikaa kuin tunnin sieltä, tunnin täältä. Olen monesti miettinyt, minkälaista mahtaisi olla elämä, jossa olisi vain yksi päivät täyttävä asia. Olisi esimerkiksi vain opiskelija ja keskittyisi siihen. Tai kävisi vain töissä. Kun tulisi töistä kotiin, ei TARVITSISI tehdä mitään. Ei olisi kirjallisia tehtäviä, ei graduja, ei jatkuvaa uuden opettelua, ei ehkä tuntien suunnitteluakaan. Mitä sitä tekisi? Koti...