On nälkä. Hirveä nälkä. Ja niinäkin hetkinä kun ei ole, niin on sellainen olo, että jotain voisi syödä. Joo joo, ei saa valittaa (kuka senkin muka on päättänyt ettei saa valittaa, koska tämä on "oma valinta" ja "vapaaehtoista"?? kyllä kai vapaaehtoinenkin nälkä v*tuttaa..?) mutta minkäs teet. Minkäännäköisiä mielitekoja ei kyllä ole, sillä ajatukset on vain mahan murinassa ja se MITÄ syö, on täysin toissijaista.
Ja pitäisi ajatella, että nälkä vie kuntoa eteenpäin (ja eteenpäin sen totisesti täytyisi vielä mennä ennen kuin loppuu aika kesken), mutta kuka hitto sitä jaksaa aina ajatella positiivisesti? Nautin edelleen hirveästi aamulenkeistä ja hyvistä salitreeneistä, jotka eivät ole pienistä kaloreista kärsineet vaan rullanneet koko ajan hyvin, mutta tästä ruoan punnitsemisesta en enää nauti.
Mutta mitä sitten? Tässä ollaan loppusuoralla; viimeistä kuukautta viedään ja jo alle kahden viikon päästä ollaan ekaa kertaa lavalla. Purraan hammasta ja painetaan menemään, oli nälkä tai ei. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, hemmetti soikoon.
Jeah. Ei muuta asiaa. Odotan, että kroppani ymmärtää ottaa energiansa rasvavarastoistani vielä seuraavat 4 viikkoa.
Kommentit