Siirry pääsisältöön

Loppuuko tämä viikko koskaan?

Vaparitossut. Toisia on ehkä jo pari kertaa käytetty... 

Tämä on maailman pisin viikko eikä ehkä pääty koskaan. Olin jo keskiviikkona perjantaissa. Torstaina oli maailman pisin päivä, kun istuin yhteensä 6,5 tuntia junassa siksi, että sain olla kolme tuntia Tampereella. Päivä jatkui kotiin palattua vielä ohjauksella. Edessä on ehkä maailman pisin viikonloppu, kun olen yksinäni, lähestulkoon vapaalla ja yritän tehdä vielä kaikkeni kuntoni eteen. Ensi viikosta vasta pitkä tuleekin, kun odotan Lappeenrannan kisareissua täpinöissäni. Ja sitten SM-kisoja. Ja ihmettä kunnon suhteen.

No, ei se nyt ihan ihmettä tarvi, mutta viilausta kylläkin. Toivon, että tämä nälkä tietäisi hyvää. Juttelin juuri ystäväni kanssa siitä, miten hänellä oli sairastelusta johtuneen painon putoamisen jälkeen nyt jatkuvasti nälkä. Kroppa selvästi ilmoitti, että toipumiseen vaaditaan energiaa ja vanha normaalipaino on saavutettava takaisin. Näin se oikeasti menee. Kyllä elimistö tietää mitä se tarvitsee. Sitkeällä nälällään se ilmoittaa energiavajeestaan. Useimmiten vain ongelmana on se, ettemme kuuntele sitä, kun keho lopettaa viestien lähettämisen. Syömistä jatketaan kunnes nälkä ei vain ole poistunut, vaan tilalle on tullut ähkypuhkuolo, jossa enempää ei vain voi syödä. Ainakaan juuri silloin. Tai sitten syömme nälän mukaan, mutta yltiöenergiarikasta ruokaa. Jotain mitä elimistömme ei ehkä kaipaisi ollenkaan. Fiksu syöminen on välillä eksyksissä. Näin dieetillä taas osa näistä viesteistä pitää osata jättää kuuntelematta. Tai vaikka kuuntelisi, niin niihin ei tule vastata. Nälkä on tässä tapauksessa ihan hyvä. Siltä pitää vaan sulkea korvansa.

Älkää käsittäkö väärin, ei tässä nyt koko puolta vuotta olla hirmuista nälkää nähty. Mutta loppurutistus vaatii aina vähän enemmän, varsinkin kun dieettiviikkoja alkaa jo olla takana. Ja ähkypuhkuolokin saattaa odottaa siellä sitten joskus, kun homma päättyy ;) Sitä ennen rutistetaan vielä kolme viikkoa menemään. Vähiin käy ennen kuin loppuu.


Kassin pohjalta löytyy aarteita :)

Käytännön hommat alkaa olla kunnossa. Melkoista järjestelyä vaatii tämä laji. On biksuja, vapariasua, meikkejä, ihon maalausta, kynsiä, korkkareita, irtoripsiä, hiusten laittoa... Olen pohtinut lajin vaihtamista sellaiseen, johon mennään vain suorittamaan ja piste (kuulantyöntö on käynyt mielessä..). Ei vaan, ihan mukavaahan tämä on. Kukapa sitä nyt ei tykkäisi nätiksi laittautua?  Ja bling-bling-bikineistä tuli kyllä aikas makeet :)

Ai niin, tänään alkoi taas tämän penkkiurheilijan ykkösliiga. Ja siinähän ei tietenkään minulle ole mukana kuin yksi joukkue ;)



Kommentit

Unknown sanoi…
Ei varmaan yhtään lohduta, mutta täälläkin on nälkä!!! Mä niin odotan sitä hetkeä, kun saa taas syödä.

Kaikkea ihmisen pitääkin tehdä nauttiakseen perusasioista ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Synnytyskertomus - viikko sairaalassa

  22.5.2017 Olin kovasti psyykannut itseäni siihen, että tämä toinen synnytys sujuisi ensimmäistä paremmin ja nopeammin. Tekisin kotona kaikkeni, jotta jaksaisin olla siellä supistusten kanssa mahdollisimman pitkään. Kaikki menisi hyvin ja olisin pian vauvan kanssa takaisin kotona. No, asiat eivät aina mene kuten toivoo tai suunnittelee, varsinkaan näissä lastensaamisasioissa. Kipeät supistukset alkoivat viikko sitten tullen aina silloin tällöin yksittäisinä tai muutamina peräkkäisinä. Yhtenä yönä säännöllisiä supistuksia tuli viiden tunnin ajan, kunnes ne sitten lopahtivat. Tämänkin jälkeen aina silloin tällöin sai keskittyä hengittelemään ja pohtimaan, että nytkö..? Mutta ei. Sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä parin tunnin tiheämpiän supistelujen jälkeen menivät lapsivedet. Soitto synnärille, josta kehotus siirtyä paikan päälle. Koska supistukset loppuivat siihen, lähdin yksinäni autolla liikkeelle. Enpä olisi ajatellut, että ajan itse synnärille, kun aika ...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...