Siirry pääsisältöön

Laput silmillä

Kilometrejä on tällä viikolla kertynyt. Lomalla ehtii treenata. Aamulla, aamupäivällä, illalla. Lenkkiä maastossa, treeniä salilla, aerobista treenin päätteeksi. Treeniälenkkiälenkkiätreeniälenkkiätreeniätreeniä. Sujui oikein mukavasti aina tiistain ja keskiviikon väliseen yöhön asti. Sitten menetin kykyni niellä ja kaikki paino kropassa tuntui nousevan päähäni jomottamaan. Unta taisin saada kurkkukivusta johtuen kokonaiset kaksi tuntia. Hyvin sillä pärjäsi. Onneksi keskiviikkona olikin tiedossa tankkausta ja Tampereen reissu.

Tampereella tuli jokseenkin shoppailtua. Jos tämä olisi muotiblogi, niin nyt esittelisin kaikki ostokseni noin miljoonasta ja yhdestä kuvakulmasta, mutta ei tämä onneksi ole. Tarvitsemiani treenivaatteita tai mitään kisahankintoja en tietenkään tehnyt. Se olisi ollut ihan liian fiksua shoppailua. Oli kovin mukava päivä, vaikkakin ääni ehti katoamaan iltaan mennessä.

Onneksi Strepsils tepsii. Taidan selvitä pelkällä flunssalla, kun ei tunnu kuumetta nostavan. Hyvä hyvä. Minä kuulun ihmisiin, jotka eivät ole ikinä kipeinä. Olen tainnut elämäni aikana olla kokonaisen yhden päivän sairaslomalla. Joskus tällainen pikkuflunssa, mutta harvinaista tämäkin on. Kroppa vaan tuntuu olevan nyt äärimmäisen herkkä. Jalat ovat saaneet hierontaa, joten jaksavat kyllä, mutta pieniä kolotuksia tuntuu. Salilla laitteesta nouseminen ilman silmissä pimenemistä on täysin mahdotonta ja lasittunut katse vaivaa vähän väliä. Lisäksi kaikenlainen sosiaalisuus tuntuu kovalta urakalta. Sitä menee täysin laput silmillä vain yksi ajatus mielessä. Mitään muuta ei edes haluaisi ajatella. Nyt lomalla on vain kovin vaikea vetää raja siihen, mikä on riittävästi ja mikä liikaa. Voisin olla treenaamassa tai lenkillä koko ajan. Miksi istun tässä koneella ja tuhlaan aikaani joutavaan? Vähintään hölkätä nyt jaksaisi aina. En kuitenkaan halua, että homma menee yli ja olenkin yhtäkkiä kroonisessa flunssassa. Tai telon itseni väsyneenä harjoitellessa. Järjen pitää pysyä kädessä, vaikka se vähän vaivaa kyllä nyt tuottaakin. Paremmin, enemmän, tehokkaammin.

Paino on yhtä alhaalla kuin vuosi sitten kisaviikolla, mutta peilikuva ei vielä miellytä. Viimevuotisesta olikin tarkoitus hieman kiristää, silloin kunto oli pienoinen pettymys. Nestettä on edelleen kovasti. Ei auta muu kuin jatkaa hommia ja kiristää vielä viimoiset viikot. Villasukat jalassa painun nyt vällyjen alle odottamaan aamua ja alkavaa viikonloppua. Viikonlopun aikana kierroksessa Merikarvia, Vaasa, Power Park, Vimpeli ja sitten Kuopioon. Ja kyllä, treenipaikat on katsottu valmiiksi. Eväät odottavat vielä väsäämistä. Että minä tykkään tästä hullun hommasta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää