Hirmuinen tahti! Nimittäin tässä päivittelyssä näköjään. Ilmeisesti mulle on ilmestynyt liikaa aikaa (se on se kun päätti unohtaa gradun kokonaan..) tai sitten mulla on liikaa ajatuksia päässä. Olisi toki kiva jos olisi dieetissäkin hirmuinen tahti, mutta no, kaikkea ei voi saada.
Lauantaipäivällä tulikin nautittua auringosta ihan mukavasti. Aamulenkin ja kellaritreenin jälkeen lähdettiin vielä tekemään pieni kävelylenkki, jolla tajuttiin, että lähes meidän takapihalle on ilmestynyt aivan mahtava puistoalue. Puistosta löytyi mm. pienet koris- ja futiskentät, joten käytiinpä hakemassa kotoa pallo ja lähdettiin ottamaan matsia. Oli älyttömän hauskaa, vaikkakin totesin ettei jalkapallo ehkä ole vahvimpia lajejani... Potku kyllä lähtee lujaa, mutta suunnasta ei ole tietoa ;) Liikunnallisen iltapäivän jälkeen suuntasimme vielä Kallaveden risteilylle. Siinä vaiheessa kun on 30 astetta lämmintä, jopa minä tarkenen järvituulessa. Olikin ihanaa vain istuskella ja nauttia olostaan.
Kuopio juhli eilen viimeistä iltaa Viinijuhlia ja laivat olivat täynnä ihmisiä. Siinä laivan kannelta menoa katsellessamme pohdimme jälleen kerran Kuopion ja Porin eroavaisuuksia. Niistä eroista saisi ehkä kirjan verran tarinaa, mutta tällä kertaa keskityimme lähinnä siihen, miten eri tavalla kaupungit suhtautuvat omiin vahvuuksiinsa. Kuopiolla on Kallavesi, jota se arvostaa ja mainostaa. Puhutaan satamasta, vaikka kyse on pienen pienestä matkustajasatamasta, joka näin meren rannalta tulevan mielestä ei ole oikeaa satamaa nähnytkään. Mutta kuopiolaiset arvostavat satamaansa. Kallaveden ranta on täynnä laivoja, jotka tekevät sisävesiristeilyjä ja toimivat muuten ravintolalaivoina. Väinölänniemestä ollaan ylpeitä ja sitä pidetään ihmeellisenä asiana, vaikka omaan makuun se ei vedä Kirjurille lähellekään vertoja. Puhutaan Viinijuhlista suurenakin tapahtumana, vaikka kyse on pikkuruisesta satamatorilla sijaitsevasta tapahtumasta, jossa on esiintymislava ja pari kaljatelttaa. Ylipäätään ajatellaan, että kaikki täällä on hienoa ja mahtavaa. Kyse on asenteesta; ollaan ylpeitä siitä mitä on ja halutaan vielä kehittää puitteita lisää. Ulkopuolisena sitä välillä miettii, että mistä täällä oikein kohkataan?
Mitä tehdään Porissa, jossa on kaikki puitteet parhaalle kesäkaupungille? Ei mitään. Ollaan tyytyväisiä siihen, että meillä on Jazzit ja toivotaan, että ihmiset eivät muina aikoina kaupunkiin eksy. Toivotaan myös, että porukka tajuaa myös pysyä poissa Yyteristä, joka nyt sentään on Natura-aluetta. Ajetaan Beach futis pois Yyteristä metelöimästä, jotta voidaan valittaa, kun se järjestetään raviradalla. Ajetaan jokirannan ainoa ravintolalautta pois, sillä se ei miellytä kaikkien ihmisten silmää. Valitetaan kaikista tapahtumista ja toivotaan, että mikään ei koskaan muutu ja että Poriin ei koskaan turisteja eksyisi. Huh hah hei. Porissa on äärettömän kaunis Kirjurinluoto, jossa toki on upea Pelle Hermannin puisto, mutta eikös siellä voisi muutakin mukavaa olla? Kuten tuollainen koriskenttä, jossa eilen pelailtiin. Jokirannassa olisi tilaa useammallekin ravintolalaivalle, miksei myös risteilijöille. Niin, miksei? Ja entäs se Yyteri? Kuusi kilometriä pitkä hiekkaranta, jonka ainoat palvelut ovat yksi WC (joka ehkä on joskus auki) sekä pari hikistä kahvikioskia. Mutta mitään ei saa tehdä, mitään ei pidä kehittää, sillä kaikki tulee pitää luonnontilassa. Pitää nauttia vain luonnosta. Vaikka sitten jalat ristissä. Kohta Yyterissäkään ei saa kulkea kuin tiettyjä polkuja pitkin, jotta sotketaan luontoa mahdollisimman vähän. Puuh.
Ja mikä tämän purkauksen sitten aiheutti? No se, että paluu takaisin Poriin lähestyy vääjäämättä. Se ei ole ihan vielä lähikuukausien asia, mutta on mielessä jatkuvasti. Eilen kun auringonpaisteessa kävelimme, lausahdin ääneen haaveeni siitä, miten ilta jatkuisi jos elämä olisi täydellistä: Istahtaisin oman omakotitaloni takapihan kuistille ja helteisen päivän päätteeksi avaisin pakkasessa odottaneen Fresitan. Pöydällä odottaisi kulhollinen tuoreita mansikoita ja niitä popsiessani pohtisin, istuisinko vain siinä mukavasti vai laittaisinko lilaa luomiin ja lähtisin terassille? Voisin myös kilauttaa kavereille, että grilli on lämpiämässä, lähdettekö iltaa istumaan?
Mutta sitten heräsin haaveistani. Heräsin ja tajusin, että asun kuopiossa hemmetin kuumassa vuokrakämpässä, en todellakaan omista taloa, en edes grilliä, en voi avata Fresitaa, olen rahaton ja suurin osa kavereistani asuu 400 km päässä. Että näin ja se siitä sitten. Mutta haaveillahan saa. Ja tämä on sentään haave, joka on mahdollista jossain vaiheessa toteuttaa :)
Kallaveellä oli kivaa!
Treenit ovat nyt kulkeneet älyttömän hyvin ja kroppa ollut hyvällä tavalla jumissa. On siis mennyt perille. Vapariharjoitteitakin on nyt huomattavasti mukavampi tehdä, kun kropassa on aiempaa vähemmän kannateltavaa. Hypyt nousevat jo aivan eri tavalla kuin vielä hetki sitten. Vielä on kuitenkin hurjasti duunia edessä. Tästä se lähtee taas uusi viikko käyntiin.
Viikon lopulla tehdään jälleen pikavisiitti Poriin. Ei ensin ollut tarkoitus Jazzeille lähteä, mutta lähdetäänpä sittenkin. Mukavaa vaihtelua arkeen, vaikkei siinäkään tällä hetkellä oikeastaan mitään vikaa ole. Elämä kun hymyilee :)
Kommentit
Toisaalta, onhan porilaiset muutenkin "hiukan" nihkeää väkeä... Tässä juuri "kehuin" hyvää ruokaa sanoilla: "Ei se ny kauhee pahaa ollu". Ja kyseessä oli siis kehu.
Ehkä me porilaiset vaan ollaan tällasia...
Pori - ei ihan paska paikka
Joskus asiaa pohtiessa ollaankin todettu, että kaikki porilaiset taitaa oikeastaan olla ihan sekopäitä..
Mutta sanopa tuo repliikki porilaiselle, niin se vastaa että "Vittu meitä mikään vaivaa!"