Siirry pääsisältöön

Uusi minä


Uusi minä syntyi, kun vanhalle minälle annettiin vähän normaalia enemmän hiilihydraattia sekä kunnon yöunet. Hyvänen aika mikä muutos olotilassa. Sitä on kuin uudesti syntynyt ja miettii, että tällaiseltäkö normaali elämä tuntuikin..? Tällaisella energiamäärälläkö minä yleensä toimin? Tällaistako se oli, kun kävelemistä ei tarvinnut erikseen ajatella ja mieli keksi koko ajan uutta tekemistä? Ziisus.

Hiilihydraattia tankattiin siis maltilla, mutta peruspuuron ja hedelmien lisäksi päivään kuului myös vähän herkkuja eli sämpylöitä sekä kevytjätskiä. En muista milloin olisin syönyt jotain yhtä hyvää. Rakastan dieetillä juuri sitä, miten pienet maut ja maistiaiset ovat jotain taivaallisen hyvää. Sitä ei edes kaipaa karkkia tai roskaruokaa vaan nauttii eniten vaikkapa sämpylöistä ja persikoista. Muutenkin minun mielitekoni ovat yleensä aina samantyylisiä; eniten kaipaan sitä, että saisi syödä vatsansa täyteen. Mieluiten ihan kotiruokaa kuten spagettia ja jauhelihakastiketta. Hiilarinpuute saa minut myös aina himoitsemaan sekä leipää että pullaa, vaikka kumpikaan ei normaalisti kuulu ruokavaliooni ihan vain siksi etten juuri välitä niistä.

Koko lauantaipäivän tuntui, että kävelemisen sijaan lensin paikasta toiseen. Työpaikalla tuli puhdasta kun hiljaisen päivän ratoksi kehittelin erilaisia siivouskohteita itselleni. Loppuillan sitten laiskottelin sohvalla ja nautin olostani. Toki olisin voinut syödä hevosen ja mieli olisi tehnyt isompiakin annoksia, mutta tämäkin jo helpotti oloani ja väsymystäni. Illan leffana oli Black Swan, josta olin kuullut hirvittävästi ylistyssanoja. Minulle elokuva olikin sitten suuren suuri pettymys. Ihan ok pläjäys mutta kaukana pelottavasta saati nerokkaasta. Pöh. Mutta jätski maistui hyvältä sen seurana. Oppikirjoissa lukeva "hiilihydraatti on polttoaineemme" se kyllä vaan pitää paikkaansa. Paristot on ladattu ja auto tankattu ja matka kulkee taas hieman nopeammin. Myös ajatukset kulkevat hieman kirkkaammin ja suunta kohti määränpäätä on selkeä.


Päivän päätteeksi nukahdin sohvalle avonaisen parvekkeen oven eteen, tuuletin sohvan jalkopäässä. Ilmeisesti vähän hiilaria ja viikon univelat aiheuttivat sen, että asunnon kuumuudesta huolimatta sain vihdoin kokonaiset yöunet. Mahtavaa. Aamulla heräsin ilman kellon soittoa vasta kymmeneltä; levänneenä, energisenä ja vailla sudennälkää. Elämä oli varsin ihanaa. Kuumuudesta huolimatta. Se on vaan kyllä kumma, miten 2000-luvulla ei kyetä rakentamaan asuntoja, jotka pysyisivät asumiskelpoisina tällaisillakin ilmoilla. Kämppä on kuin sauna! Tuntuu, että se kerää kaiken lämmön itseensä ja huokuu sitä päivästä toiseen. Tietysti se, että koko päivän paistaa sisään eikä minkäänlaista vetoa pieneen asuntoon saa aikaiseksi, vaikeuttaa tilannetta. Meidän kodissa ei sälekaihtimia pahemmin availla.

Katsotaan miten pitkälle viikkoon varastoista riittää energiaa. Maanantai kyllä yleensä syö energiat hyvin aamuisen salitreenin ja iltaisen tuplatunnin ansiosta. Työputkesta 7 päivää on takana ja 5 edessä. Sitten lauantaina odottaa vapaapäivä sekä KuopioRock, jossa esiintyy suuri suosikkini Danko Jones! Jeah beibe.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...