Ready for Danko!
Eturivin paikat, totta kai!
No niin, ala jo, ala jo, ala jo...
Ou jeah!
"This heart gets stronger, this skin gets thicker, this mouth gets louder"
Huippuviikko huipentui eiliseen KuopioRockiin ja Danko Jonesiin. Danko ei pettänyt odotuksia vaan päätti lähes täydellisen päiväni huikealla tavalla. Aiemmin olin jo tehnyt ihanan aikaisen ja aurinkoisen aamulenkin, käynyt shoppailemassa, ottanut päikkärit ja syönyt hyvin. Shoppailureissulle eksyin, kun piti käydä postista hakemassa paketti, ja kämpän ja postin välille sattui vähän turhan monta kauppaa. Palasin kotiin noin viiden ostoskassin kanssa ja mies totesi minut nähdessään, että "Tais olla pari muuttujaa siinä matkalla..." No, siinä nyt sattui pari vahinkoa ;) Sitten vielä Danko ja positiivisesti tunnelmallaan yllättänyt KuopioRock. Ei hullumpaa.
Festareilla oli kyllä ihana tunnelma. Iloisia, musiikista nauttivia ihmisiä, joille pääasia tuntui olevan rock eikä niinkään se kaikki muu oheistoiminta. Aurinkoinen, kesäinen ilta ja juuri sopivasti jengiä. Mahtavaa.
Viime viikko sujui mukavasti, sillä vaikka töitä ja tekemistä oli paljon, oli virtaakin tankkauksen ansiosta ihan eri tavalla. Aivan mahtavia tunteja sain koko viikon ohjata; melkein meinasi välillä lähteä homma lapasesta kun oli ohjaaja niin innoissaan. "Fitness magic" tai "flow" tai ihan miksi sitä fiilistä nyt haluaakin sanoa, on joka tapauksessa mahtava tunne. Homma toimii ja hiki virtaa. Ei huono, sanoo porilainen taas.
Viikon olisi tehnyt paremmaksi vain hieman suurempi painonpudotus, mutta ilmeisesti kaikkea ei voi saada. Tiukilla saa nyt mennä, että saa edistymistä aikaiseksi. Ei ole helppoa ei. Välillä tuntuu ihan käsittämättömältä, että tällä työmäärällä ei enempää edistymistä tapahdu. Mutta eipä se sillä ihmettelemisellä parane. Pitää vaan laittaa tossua toisen eteen huomennakin ja tehdä parhaansa. Positiivista kyllä oli, että Rockiin vedin päälleni farkut, joihin yleensä mahdun vasta lähellä kisakuntoa. Ne on säästetty ihan sitä varten, että kisakunnossakin olisi yhdet hyvin istuvat farkut. (ja juu, joskus olen ollut tarpeeksi pieni niihin ihan normaalistikin..) Että eihän se vaakakaan absoluuttinen totuus ole, mutta pakkohan edistymisen sielläkin on jossain määrin näkyä. Hyvä kunto tästä vielä aikaiseksi saadaan :)
Kommentit