Siirry pääsisältöön

KuopioRock




Ready for Danko!


Eturivin paikat, totta kai!


No niin, ala jo, ala jo, ala jo...


Ou jeah!

"This heart gets stronger, this skin gets thicker, this mouth gets louder"

Huippuviikko huipentui eiliseen KuopioRockiin ja Danko Jonesiin. Danko ei pettänyt odotuksia vaan päätti lähes täydellisen päiväni huikealla tavalla. Aiemmin olin jo tehnyt ihanan aikaisen ja aurinkoisen aamulenkin, käynyt shoppailemassa, ottanut päikkärit ja syönyt hyvin. Shoppailureissulle eksyin, kun piti käydä postista hakemassa paketti, ja kämpän ja postin välille sattui vähän turhan monta kauppaa. Palasin kotiin noin viiden ostoskassin kanssa ja mies totesi minut nähdessään, että "Tais olla pari muuttujaa siinä matkalla..." No, siinä nyt sattui pari vahinkoa ;) Sitten vielä Danko ja positiivisesti tunnelmallaan yllättänyt KuopioRock. Ei hullumpaa.
Festareilla oli kyllä ihana tunnelma. Iloisia, musiikista nauttivia ihmisiä, joille pääasia tuntui olevan rock eikä niinkään se kaikki muu oheistoiminta. Aurinkoinen, kesäinen ilta ja juuri sopivasti jengiä. Mahtavaa.


Viime viikko sujui mukavasti, sillä vaikka töitä ja tekemistä oli paljon, oli virtaakin tankkauksen ansiosta ihan eri tavalla. Aivan mahtavia tunteja sain koko viikon ohjata; melkein meinasi välillä lähteä homma lapasesta kun oli ohjaaja niin innoissaan. "Fitness magic" tai "flow" tai ihan miksi sitä fiilistä nyt haluaakin sanoa, on joka tapauksessa mahtava tunne. Homma toimii ja hiki virtaa. Ei huono, sanoo porilainen taas.

Viikon olisi tehnyt paremmaksi vain hieman suurempi painonpudotus, mutta ilmeisesti kaikkea ei voi saada. Tiukilla saa nyt mennä, että saa edistymistä aikaiseksi. Ei ole helppoa ei. Välillä tuntuu ihan käsittämättömältä, että tällä työmäärällä ei enempää edistymistä tapahdu. Mutta eipä se sillä ihmettelemisellä parane. Pitää vaan laittaa tossua toisen eteen huomennakin ja tehdä parhaansa. Positiivista kyllä oli, että Rockiin vedin päälleni farkut, joihin yleensä mahdun vasta lähellä kisakuntoa. Ne on säästetty ihan sitä varten, että kisakunnossakin olisi yhdet hyvin istuvat farkut. (ja juu, joskus olen ollut tarpeeksi pieni niihin ihan normaalistikin..) Että eihän se vaakakaan absoluuttinen totuus ole, mutta pakkohan edistymisen sielläkin on jossain määrin näkyä. Hyvä kunto tästä vielä aikaiseksi saadaan :)

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittävän hyvä ihminen

Olimme eilen puolisoni kanssa kuuntelemassa lastenpsykiatri Jari Sinkkosta, joka piti Porissa luennon Vanhemmuuden antoisa pesti. Olen lukenut paljon Jari Sinkkosen haastatteluja, sillä silloin kun sain esikoiseni ja olin epävarma uusi äiti, sain häneltä vahvistusta ajatuksiini. Hänen lauseensa lapsen paijaamisesta, niin että luut näkyvät, on jäänyt elämään minun ja puolisoni puheissa. Sinkkonen kertoi, että vanhemmuudessa riittää se, että on kyllin hyvä tai riittävän hyvä vanhempi. Täydellisyyttä ei ole olemassa eikä kukaan syyllistä vanhempia tai aseta ulkopuolisia paineita. (Teemme sen varmasti ihan itse...) Jäin pohtimaan tuota termiä "riittävän hyvä", sillä sitä sopisi varmasti laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Olla riittävän hyvä työntekijä . Tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti, mutta huomioida, että jokainen tarvitsee myös taukoa työstä. Minun ei tarvitse olla saatavilla 24/7. Minun ei tarvitse vastaanottaa joka ikistä työtarjousta vain siksi, ettei ty...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää