Siirry pääsisältöön

Aurinkoista päivää

Onko helteellä pakko mennä rannalle ja ottaa aurinkoa jos ei taho? Riittääkö päivän D-vitamiinin saanniksi juoksulenkki aamuauringossa? Pitääkö hienosta ilmasta aina jotenkin erityisesti nauttia?

Minä en ollenkaan ymmärrä rannalla makoilua. Maata nyt TEKEMÄTTÄ MITÄÄN ja odottaa, että auringon säteily ruskettaa ihoa. Juu kyllä, kivaltahan sellanen ruskettunut iho näyttää, mutta minulla aina herää kysymys, että miten hitossa ihmisillä on aikaa vain maata ja olla? Täh? Missä hemmetin välissä tässä nyt rannalle vielä ehtisi? Eikö se ole tylsääkin olla paikallaan ja tehdä ei mitään? Jos on kellarissa töissä, niin saako olla valkoinen koko kesän? Ai joo, se taitaakin olla se kuuluisa kesäloma, josta olen kuullut puhuttavan. Ilmeisesti ihmisillä on kesällä neljä viikkoa loma-aikaa, jolloin heidän ei tarvitse käydä töissä mutta palkka juoksee silti. Ainakin tällaista huhua olen kavereilta kuullut. Opiskelijan ja toiminimellä työskentelevän perheessä ei ihan tällaisia iloja ole. Tai olisi ollut mutta käytäntö saneli toisin. Vaan eipä tuo oikeastaan haittaa. Viikon loma odottaa loppukesästä ja sitä paitsi työ on sen verran mukavaa, että mihin sitä lomaa edes tarvitsisi? :)

Aamulenkkeily kesällä on ihan parasta. On jo lämmin, mutta vielä mukava juosta. Kaupunki on näin viikonloppuisin melko hiljainen ja usein vain muita lenkkeilijöitä tulee vastaan. Parhaita hetkiä. Askel nousee nyt hurjan kevyesti, liekö keventyneellä kropalla tai entisestään parantuneella kunnolla asian kanssa jotain tekemistä..? Hikeä pukkaa, mutta eikös sekin kerro vain toimivasta aineenvaihdunnasta? ;) Virtaa on toistaiseksi riittänyt, vaikka nälkä pikku hiljaa alkaakin tulla. Toivottavasti fiilis pysyykin energisenä vielä mahdollisimman pitkään. Ja hei, mikäs olisi kesällä parempaa dieettivälipalaa kuin rahka ja tuoreet mansikat? Kuulemma mustikoitakin alkaa jo metsästä löytyä eli myös niitä voisi lautaselleen hankkia. Sopii muuten myös muillekin kuin painontarkkailijoille.. vink vink. Ei mansikat aina tarvitse kermavaahtoa kyytipojakseen.

Muutenkin kesäkilojen kerryttäminen on minusta kummallinen ajatus. Kesällähän on maailman helpointa syödä kevyesti ja terveellisesti. Tori tulvii ihania kotimaisia kasviksia ja marjoja, ja helteellä on mukavampikin syödä hieman kevyemmin. Grilli ei vaadi makkaraa vaan kyllä sinne parilalle voi kunnon piffinkin heittää, vartaista ja kasviksista puhumattakaan. Silloin tällöin nautitut jäätelöt eivät vielä ketään lihota ja toisinaan voi kokeilla myös sorbettia, joka kuumalla ilmalla on erinomaista ja jäätelöä kevyempi vaihtoehto. Tietty ne terassioluetkin kannattaisi jättää vain silloin tällöin nautittaviksi, niin eivät jäisi vyötärölle talvea ilostuttamaan ;)

Ruoasta puheenollen, taidankin lähteä torilta mansikoita hakemaan. Saahan siinä aurinkoakin samalla. Voi sitten mennä hyvillä mielin taas kellariin treenailemaan ;) Aurinkoista päivää ja hilpeää heinäkuuta kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...