Siirry pääsisältöön

Jazzit jälleen vuoden päästä!

Ready for Pori Jazz!


Meidän lisäksi 25 000 muutakin halusi nähdä Sir Elton Johnin



Jazzit on jazzailtu tältä vuodelta. Pohdin tuossa, että en ole vielä ikinä ollut Jazzeja itse viihteellä. Porissa asuessa Jazzit tiesivät aina töitä. Ja viimeiset kolme kesää onkin mennyt Kuopiossa ja dieetin parissa. No, ehkä ensi kesänä. Ehkä. Ja ehkäpä ensi kesänäkin jazzkadulta löytyy se ihana fudge-taivas, jonka nyt lähes itkien jouduin ohittamaan...
Aamulenkit tuli Porissa tehtyä tuttuun tapaan metsässä itikoiden syötävänä. Eksyinpä myös keskelle vanhaa "työpaikkaa" eli Isomäen jazz-leirintää. Mukavasti näytti olevan jälleen asuntovaunuja paikalla. Seuraava reissu suuntautuukin sitten Helsinkiin, jossa Rihanna is on the beach tuossa kuukauden päästä. Ja siitä pari viikkoa niin pääsen hyvin ansaitulle viikon kesälomalle. Onhan tässä nytkin sellainen 12 päivän työputki menossa, että ehkäpä sitä muutaman lomapäivän ehtii ansaitsemaan.

Tällä hetkellä painan noin seitsemän miljoonaa kiloa. Se saattaa johtua siitä, että olen taas lopettanut nukkumisen eikä lisäksi kroppani tykkää helteistä vaan kerää kilokaupalla nestettä. Edistymisestä ei siis ole mitään tietoa. Jalka ei oikein enää nouse ja väsyttää ja vituttaa, että eiköhän siellä jotain tapahdu kuitenkin koko ajan ;) Ei vaan, kyllähän tässä vielä jaksaa mutta koville se välillä ottaa. Välillä on vaikea saada sykettäkin ylös, kun tuntuu ettei vaan yksinkertaisesti jaksa nostaa jalkaa. Onneksi ohjaajan työ on kuitenkin sillä tavalla vuorovaikutteista, että sen lisäksi että minä tsemppaan asiakkaita, tsemppaavat he minua. Energisistä ihmisistä saa itsekin virtaa :)
Nukkumista olen aina pitänyt täysin turhana asiana ja ajan tuhlaamisena. Nyt muutaman unettoman yön jälkeen jo pelkästään ajatus nukkumaan menemisestä ahdistaa. Ärsyttää se pyöriminen ja holtiton väsymys, josta huolimatta uni ei tule. Tämähän ei siis minulla edes vältämättä ole dieettiin liittyvä asia, vaan vaivaa muutenkin aina silloin tällöin. En ole keksinyt sen liittyvän erityisesti mihinkään, vaan unettomuus löytää luokseni aina ajoittain. Toki sitä nyt tällä hetkellä käy hieman eri tavalla kierroksilla, mikä varmasti pahentaa tilannetta. Yritän kuitenkin pitää rytmin normaalina, niin tilanne varmasti pikku hiljaa helpottaa.

Käytännön asioita kisoihin liittyen pitäisi vielä hieman hoitaa. Lappeenrannan kisoihin tulisi löytää meikkaaja ja vähän hankintoja tehdä. Bikinit ja vapariasu ovat jo valmisteilla ja makeethan niistä taas tulevat :) Tällä kertaa vedetäänkin kunnon bling blingit kehiin! Yrityksenä olla supernaisellinen kenties..? Minä tuossa töissäkin jo uhosin, että kyllä minustakin vielä jonain päivänä nainen tulee; minä nimittäin jo eräänä päivänä MEINASIN laittaa kynsilakkaa. Eli siis melkein jo laitoin. Ongelmaksi muodostui vain se, että enhän minä omistanutkaan kynsilakkaa. Että semmosta. Naisellisuus kunniaan ja silleen. Voinko edelleen jatkaa verkkareihin pukeutumista?

Minä ja mu Porini

Kommentit

Anni sanoi…
mäpä piipahdin jazzeilla viihteymässä :) nyt onkin taas aika laskea omaa painoa!siirry säkin voimanostoon niin riittää 6-8 vkon dietit ja hätä tapauksessa voi saunoo sen 3 kg vikana iltana :D
PetraBettina sanoi…
Pitää kyllä ehkä tosissaan harkita tota voimanostoon siirtymistä... Kuulostaa huomattavasti mukavammalta kuin tää 22 viikkoa ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...