PetraBettina

Uutena äitinä sitä saa aika paljon neuvoja muilta äideiltä. On kuitenkin paljon tapoja, jotka ovat aikaa myöten vanhentuneet. Tiedättehän ne, että vauva syötetään noin kolmen tunnin välein eikä hänen anneta ylimääräisiä hetkiä viettää rinnalla. Vauvaa ei saa pitää koko ajan sylissä, ettei hän totu siihen. Vauvan pitää nukkua omassa sängyssä, ettei hän totu nukkumaan äidin vieressä. Huutaminen vahvistaa vauvan keuhkoja, joten hänen voi joskus antaa rauhoittua itsekseen. Varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä, jotta hän oppii nukahtamaan itsekseen. No, meillä vauva syö ihan niin usein kuin hän itse haluaa. Joskus se tarkoittaa koko illan kestävää syömismaratonia, mutta sitten se tarkoittaa. Hän saa myös viipyä syömässä niin kauan kuin haluaa. Onhan se syömisen lisäksi myös läheisyyden tankkaamista. Tyttö myös nukkuu vieressäni ja viettää usein aikaa sylissäni. Hänen ei anneta huutaa vaan itkuun reagoidaan sylittelemällä saman tien. Tytsy pyörittää minua ja elämääni, mutta niin hän saaki...

Meillä on menossa katsastusviikko. Autolla oli katsastus, Tinkalla oli lääkärineuvola, minulla jälkitarkastus ja puolisollakin kiropraktikon aika. Niinhän siinä kävi, että Tinka ja auto pääsivät puhtain paperein läpi, mutta meille vanhemmille tuli vähän huomauttamista. Eipä onneksi mitään kovin vakavaa, mutta itselle varattiin hoitokerta vielä ensi viikolle. Toivotaan, että selvitään sillä. Ihan ei vielä ole kivutkaan kokonaan hellittäneet, vaikka arjessa pystyykin täysin toimimaan. Synnytystä emme juuri käyneet jälkitarkastuksessa läpi, vaikka tällainen kuva minulla etukäteen oli. Käyntini kun oli keskussairaalan puolella juuri tästä syystä. Sen sijaan minulle on nyt muutamaan otteeseen suositeltu pelkopolilla käymistä. Siellä rankkaa synnytystä voitaisiin käydä läpi, mikäli jossain kohtaa sinne synnärille haluaisi itsensä vielä uudelleen saada. En oikein tiedä mitä mietin asiasta. Onko jollakulla kokemusta pelkopolilla käymisestä? Olen vasta nyt oikeastaan ymmärtänyt miten pi...

Vauva-arjessa on paljon asioita, joihin ei pysty valmistautumaan. Asioita, jotka kyllä on etukäteen tiedostanut, mutta joita on mahdoton käytännössä ymmärtää ennen kuin ne kokee itse. Oikeastaan koko prosessi lapsitoiveesta tähän päivään on sisältänyt lukuisia yllätyksiä ja seikkoja, joihin on ollut mahdotonta valmistautua. Aiemminkin olen todennut, että raskausaika yllätti minut totaalisesti. Raskaudellaan. Raskas raskaus ja se oli sitä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Synnytys nyt oli yhtä yllätystä, mutta se tunne, jota en ollut odottanut, oli kummallinen vapautuneisuus. Muistan ponnistusvaiheessa ajatelleeni, että nyt yhtään millään muulla tässä maailmassa ei ole merkitystä kuin sillä, että saan tämän lapsen maailmaan. Kaikki häveliäisyyden rajat oli ylitetty ajat sitten. Huoneellinen ihmisiä tuijottaa minua, mutta ei ole mitään väliä sillä miltä näytän, miten paljon satutan itseäni, miten ääntelen tai miten rumasti irvistän. Itseään ei tarvitse hillitä millään saralla. O...

  Jaahas, nostetaanpa kissa pöydälle. Puhutaan nimittäin painosta. En yleensä tykkää puhua painosta kiloilla, sillä kilot eivät mielestäni ole tärkeitä. Mikään vaakalukema ei tee ihmisestä tervettä tai onnellista. Kenenkään ei tulisi pakottaa itseään tiettyyn painoon vain siksi, että jokin lukema kuulostaa hyvältä. Ihmisellä on kyllä biologinen painonsa, johon elimistö pyrkii ja jossa elimistö toimii optimaalisesti. Se, annammeko elimistön löytää tämän painon ja hyväksymmekö sen, onkin sitten jo toinen asia. En tykkää puhua kiloista myöskään sen vuoksi, että ihmiset aivan turhaan vertaavat itseään toisiin. Vaikka olisin saman pituinen toisen henkilön kanssa, on minun aivan turha verrata painojamme, sillä ruumiinrakenteemme voi olla täysin eri. Ihmiset ahdistuvat turhaan kilomääristä ja siksi itse välttelen painolukemista puhumista. Raskauden aikana paino kuitenkin aiheutti ahdistusta, jonka vuoksi ajattelin asiaa hieman avata. Jälkeenpäin ajatellen nimittäin ahdistus ai...