Jaahas, nostetaanpa kissa pöydälle. Puhutaan nimittäin painosta.
En yleensä tykkää puhua painosta kiloilla, sillä kilot eivät mielestäni ole tärkeitä. Mikään vaakalukema ei tee ihmisestä tervettä tai onnellista. Kenenkään ei tulisi pakottaa itseään tiettyyn painoon vain siksi, että jokin lukema kuulostaa hyvältä. Ihmisellä on kyllä biologinen painonsa, johon elimistö pyrkii ja jossa elimistö toimii optimaalisesti. Se, annammeko elimistön löytää tämän painon ja hyväksymmekö sen, onkin sitten jo toinen asia. En tykkää puhua kiloista myöskään sen vuoksi, että ihmiset aivan turhaan vertaavat itseään toisiin. Vaikka olisin saman pituinen toisen henkilön kanssa, on minun aivan turha verrata painojamme, sillä ruumiinrakenteemme voi olla täysin eri. Ihmiset ahdistuvat turhaan kilomääristä ja siksi itse välttelen painolukemista puhumista.
Raskauden aikana paino kuitenkin aiheutti ahdistusta, jonka vuoksi ajattelin asiaa hieman avata. Jälkeenpäin ajatellen nimittäin ahdistus aiheutui ulkopuolelta tulleiden asioiden vuoksi. Neuvolassa seurattiin painoa, joka nousi "liikaa". Lisäksi tietysti toimin juuri niin kuin ei missään nimessä kannattaisi eli luin keskustelupalstoja ja muiden blogeja. Niissä ihmiset olivat kriisin partaalla, kun painoa oli tullut kymmenen kiloa lisää. Omat painomuutokset menivät samaan aikaan jossain ihan muualla.
Rehellisesti sanoen en oikeasti ollut kovinkaan huolissani painostani. Mutta tuntui, että piti olla. Painon ei kuulunut nousta niin paljoa ja minun piti kiinnittää siihen huomiota ja olla huolissani tulevaisuudesta. Toki ahdisti kun mitkään vaatteet eivät mahtuneet ja leuan alle muodostui ylimääräisiä ihopoimuja, mutta energiaa ei vain riittänyt tekemään asian eteen juurikaan mitään. Ja väitän, että tiukka ruokavalio ja asian pohtiminen olisi vain aiheuttanut turhaa stressiä ja ahdistusta.
Vaikka siis vartalokriisiä jonkin verran olikin, se katosi sillä sekunnilla kun lapsi syntyi. Eikä se ole palannut. Vatsassa on ylimääräistä, mutta mitä sitten? Jaloissa on lihasten tilalla pelkkää löysää, mutta hällä väliä. Vasta nyt ymmärrän miten suuren työn tämä kroppa on tehnyt. Kai se nyt hyvänen aika saa näkyä. Jos joku toinen saa raskauden aikana vaivaiset kahdeksan kiloa painoa ja palautuu kuukaudessa synnytyksen jälkeen, niin se on hänelle hieno juttu. Minä en ole sellainen, mutta ei se haittaa. Armollisuus on joskus tärkeämpää kuin itsekuri.
Paino itsessään ei siis juurikaan kerro vielä mitään. Omat painonmuutokset viimeisen puolentoista vuoden sisään ovat kuitenkin olleet varsin hurjia. Kertonee jotakin kropan joustavuudesta. Loppuraskaudessa kuulin monta kertaa kommenttia, että "eihän sinulle ole juurikaan tullut ylimääräistä, vain suuri vatsa". Siinä kohtaa kun paino on noussut yli 20 kg tuollainen kommentti tuntuu lähinnä kettuilulta, vaikka hyvää tarkoittaakin. Itse vain miettii, että eikö tuo ihminen oikeasti näe vai yrittääkö vain olla kohtelias. Mutta totta se on, että toisten painonmuutoksia on hankala nähdä. Kymmenen kiloa tuntuu suurelta määrältä, mutta ei suinkaan kaikkien kropassa näy kovinkaan paljoa.
Kaikesta huolimatta ajattelin nyt paljastaa karuja lukemia omasta painosta. Lähinnä siksi, että vaikka jokaisen raskaus on yksilöllinen, monet kokevat suurta ahdistusta kun eivät ole kuin muut. Tässä siis yksi esimerkki siitä, kun homma ei mene kuten oppikirjassa. Oppikirjassahan sanotaan, että paino nousee raskauden aikana keskimäärin 12,5 kg. Jep. Itselle sitä tuli vaivaiset 25 kg. Puolentoista vuoden aikana kisakunnosta raskauden loppuun puhutaan lähes neljästäkymmenestä kilosta. Kyllä. Neljästäkymmenestä. Se näyttää numeroina tältä: 40 kg.
Harjoituskaudella painoni on vaihdellut 72-78 kg välillä. Tässä muuten yksi aihe, josta jaksaisin puhua loputtomiin; harjoituskauden paino. Se kun vain on niin, että optimaaliseen lihaskasvuun tarvitaan energiaa ja tällöin painon on annettava nousta. Mutta tästä joskus muulloin enemmän. Ennen raskautta painoin noin 75 kg. Ylin paino raskauden lopulla oli tasan 100 kg. Se on kai naisihmiselle jo varsin kunnioitettava kilomäärä se. Synnärille jäi lähes 12 kg ja kahden viikon jälkeen painosta oli pudonnut 15 kg. Kovin pitkään ei siis tarvinnut tonneissa painoaan ilmoittaa.
Miltä sitten näyttää 0,1 tonnia? Ei mielestäni ihan siltä, miltä se kuulostaa. Seuraavassa kuvasaastetta väliltä kevät 2014 ja syksy 2015.
 |
| 62 kg Kuva: Bodylehti |
 |
| 65 kg |
 |
| 67 kg |
 |
| 67 kg |
 |
| 72 kg |
 |
| 72 kg |
 |
| 75 kg |
 |
| 75 kg |
 |
| 85 kg |
 |
| 85-90 kg |
 |
| 85-90 kg |
 |
| 90 kg |
 |
| 90-95 kg |
 |
| 95 kg |
 |
| 100 kg |
 |
| 100 kg |
 |
| 100 kg |
 |
| 93 kg |
 |
| 85 kg |
 |
| 84 kg |
Armollisuus on myös tärkeä ominaisuus. Itsellä on siis edelleen lähes 10 kg ylimääräistä verrattuna raskautta edeltävään aikaan. On tärkeää saada paino pois, sillä raskausdiabeteksen myötä minulla on nyt suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja painonhallinta on erityisen tärkeää. En aio kuitenkaan stressata asiasta ja tietoisesti laihduttaa vaan keskittyä monipuoliseen ruokavalioon ja sopivaan liikkumiseen. Toistaiseksi en pysty kuin kävelemään, sillä palautumiseen menee aikaa. En aio kiirehtiä vaan etenen kropan ehdoilla. Se on tehnyt aika työn tässä ja ansaitsee kunnioitusta nyt ja jatkossa.
PS. Blogilla on nyt oma Facebook-sivunsa, jonka avulla päivityksiä voi myös seurailla. Löytyy osoitteesta facebook.com/petrabettinablogi.
Kommentit