Uutena äitinä sitä saa aika paljon neuvoja muilta äideiltä. On kuitenkin paljon tapoja, jotka ovat aikaa myöten vanhentuneet. Tiedättehän ne, että vauva syötetään noin kolmen tunnin välein eikä hänen anneta ylimääräisiä hetkiä viettää rinnalla. Vauvaa ei saa pitää koko ajan sylissä, ettei hän totu siihen. Vauvan pitää nukkua omassa sängyssä, ettei hän totu nukkumaan äidin vieressä. Huutaminen vahvistaa vauvan keuhkoja, joten hänen voi joskus antaa rauhoittua itsekseen. Varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä, jotta hän oppii nukahtamaan itsekseen.
No, meillä vauva syö ihan niin usein kuin hän itse haluaa. Joskus se tarkoittaa koko illan kestävää syömismaratonia, mutta sitten se tarkoittaa. Hän saa myös viipyä syömässä niin kauan kuin haluaa. Onhan se syömisen lisäksi myös läheisyyden tankkaamista. Tyttö myös nukkuu vieressäni ja viettää usein aikaa sylissäni. Hänen ei anneta huutaa vaan itkuun reagoidaan sylittelemällä saman tien. Tytsy pyörittää minua ja elämääni, mutta niin hän saakin. Hän on vasta uusi täällä ja hänellä on siihen oikeus.
Olen vakuuttunut siitä, että näin voi toimia luettuani Imetyksen Tuki ry:n sivuja ja Facebook-ryhmän keskusteluja. Sieltä olen saanut tietoa myös vauvan iltahulinoista ja tiheän imun kausista. Ne ovat asioita, joita kukaan ei ole aiemmin maininnut. Uutena äitinä elämässä on aika paljon seikkoja, joista pohtia että onko tämä ok. Ja jos kyselet muilta, niin mielipiteitä on yhtä monta kuin on niiden antajia. Niinpä olen hyvin pitkälti luottanut Imetyksen tuen juttuihin sekä netistä löytyneisiin lastenpsykiatri Jari Sinkkosen haastatteluihin. Näistäkin huolimatta olen sitä mieltä, että minä itse tiedän parhaiten miten lastani hoidan. Siitäkin huolimatta, että olen uusi tässä hommassa. Minä olen hänen kanssaan 24/7, joten jokin tuntuma minulla saattaa olla.
 |
| Tinkan kootut ilmeet |
Vaikka vauvalla ei selkeää rytmiä vielä olekaan, niin selkeästi tietyt rutiinit meille on muodostunut. Aamullahan me nukumme pitkään. Tyttö nukahtaa yleensä vasta puolenyön jälkeen, toisinaan häntä hyssytellään yökahteenkin. Illat tuntuvat olevan pikkuiselle hankalia, kun kaikki vähän ahdistaa. Paljon ruokaa, jonka jälkeen tiukasti syliin ja kävelyä ja lauleskelua, niin vähitellen tyttö rauhoittuu. Toisinaan pimeässä makuuhuoneessa sängyssä syöttäminen nukuttaa hänet. Yöt menevät sitten ihan mukavasti, herätään vain kahden-kolmen tunnin välein syömään. Puoliso lähtee kahdeksan jälkeen töihin ja minäkin heräilen silloin, mutta saatan vielä torkahtaa hetkeksi. Vatsavaivat ärsyttävät tytsyä monesti aamuisin ja hän rauhoittuu kainalossa tai rinnan päällä. Siinä sitten vietämme aamupäivää varsin leppoisissa tunnelmissa.
Aamutoimia ja syömistä seuraa seurusteluhetki, joka on päivä päivältä hauskempi, kun tytsy oppii koko ajan paremmin seuraamaan ja "höpöttämään". Nyt hän jaksaa jo hetken istua sitterissäkin, tosin usein se vaatii äidiltä tanssia ja laulua sisältävää showta. 2000-luvun äitihän laittaa puhelimesta Youtuben auki ja alkaa vetämään hiphopia!
Seurustelujen jälkeen lähdetään päiväunille vaunulenkille. Olen käynyt nyt päivittäin vähintään tunnin lenkillä. Joinakin päivinä jopa kahdesti, jos iltasella on vielä lähdetty puolison kanssa yhteiselle lenkille. Tinka pitää vaunuista niin kauan kun ne liikkuvat. Lisäksi olen nyt huomannut, että hän saattaa jäädä vaunuihin lenkin jälkeen nukkumaan, jos vaunut nostetaan sisälle. Ulkona hän jostain syystä herää heti. Sitten onkin vuorossa taas syömistä ja paljon sylittelyä, kun odotellaan iskää kotiin.
 |
| Tinka viettää siestaa |
 |
| Vajaassa kahdessa kuukaudessa voi kasvaa melko paljon! |
Kaiken kaikkiaan nautin aivan suunnattomasti tämän hetkisestä arjesta. Joo, olen kiinni tytössä koko ajan, kun hänellä on huonoja päiviä eikä mikään muu kuin sylini kelpaa, mutta mitä sitten? Onhan tämä nyt aika rentoa elämää. Minulle tämä on todellista lomaa, vaikkei äitiysloma kuulemma ole lomaa nähnytkään. No, aiemman hektisen ja täysin järjettömän elämäntyylini jälkeen tämä on aivan ihanaa lomaa. Vain minä ja vauva eikä mitään muuta. Täydellistä.
 |
| Seurusteluhetki |
Oma palautuminen on edelleen vähän vaiheessa. Lääkärikäynnit jatkuivat vielä jälkitarkastuksen jälkeen, mutta nyt asiat pitäisi olla parin viikon toipumista vailla kunnossa. Paitsi, että jäljellä on aika pelkopolille synnytyksen läpikäyntiä varten. Tässä pitäisi siis parissa viikossa opetella puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan. Taito, joka minulta puuttuu ja syy miksi kirjoitan. Aika opetella uusia asioita siis.
 |
| Kevyen kotijumpan makuun päästy |
 |
Testissä Esbeltin Ipanema -korsetti,
onkohan näistä oikeasti mitään hyötyä? |
 |
| Pikkupömppis näyttää jo melko pieneltä paita päällä |
 |
| Mutta ilman paitaa totuus paljastuu :D |
 |
Tinka sai ensimmäisen pelipaitansa!
Siinä on vähän kasvunvaraa... |
Kommentit