Jaan kanssanne pari facebook-päivitystä, jotka kertovat kaiken tämän hetkisestä mielentilastani. Ensimmäinen on viikon takaa.
Siis miten hitossa aina kun avaa facen, niin puolet teistä on rannalla ja puolet lähdössä lomalle lompsis?? Missä ne muut työn raskaan raatajat on häh? Ja miten väsynyt ihminen on silloin, jos se ei jaksaisisi edes syödä? Pitääkö mitata kuume? Entä kuinka korkea toleranssi voi kehittyä kofeiiniin? Voiko kärsimättömyyteen kuolla? Miksi ajoin ajokortin, kun nyt puolet palkasta menee suoraan ABC:n automaattiin? Onko joku muu sitä mieltä, että positiivisuus on perseestä? Voisiko ihminen elää kaurapuurolla ja raejuustolla vai jäisikö jotain puuttumaan? Onko kyselyikä 2- vai 29-vuotiaana? (lapselliset älkää vaivautuko vastaamaan, ei oikeasti kiinnosta koska se on) Miten selviää Prismasta perjantaina klo 16? Voiko mennä Alkoon, jos huvittaa? Mutta ennen kaikkea: onko viikonloppu nyt vai heti?? No on! Aion korkata Pepsi Maxin. Hurja meno.
Ja toinen tältä päivältä.
Perinteinen perjantaipäivitys. Viikon päästä tähän aikaan pitäisi olla jo aika lähellä Jyväskylää ja kilpailijakokousta! Tämän viikon huomiot: 1) En tiedä yhtään mikä on kisakunto. Se voi olla hyvä tai huono tai hyvin huono. En tiedä. Olen pihalla. 2) Vaikka kiire on pahasta, niin onneksi kuitenkin on työ, jossa pitää aika paljon käyttää aivoja, niin ei ehdi ajattelemaan muuta kuin töitä (muuten sitä aivokapasiteettia on rajallinen määrä käytössä). 3) Olen KERRANKIN onnistunut järjestämään KOKO ensi viikon ohjauksista vapaaksi. Jottei ihan riehumiseksi menisi, niin en sentään muista töistä vaan illat on sitten luentojen suunnittelua. 4) Lidlissä ei pidä käydä dieetillä. Ne paistopisteet pitäisi kieltää lailla. 5) Olen syönyt 19 viikkoa aamiaiseksi kaurapuuroa ja lounaaksi broileria. Joka päivä. Siis ihan joka päivä. Eikä edes kyllästytä. 6) Kuukauden päästä tämä on ohi. Onko se nyt sitten hyvä vai huono asia?
Että mun ei kannata ikinä liittyä twitteriin, koska en kykene tiivistämään ajatuksiani mihinkään tiettyyn merkkimäärään ;)
Mutta joo, olen ihan täysin pihalla kuntoni suhteen. Painoa on ihan hemmetisti aiempaan verrattuna mutta varsin mielenkiinnolla odotan viimeistelyä ja nesteiden poistoa. Sitä nestettä nimittäin on. Ja kilokaupalla. Mutta niinhän minulla aina. Ei tarvi hirveästi esitellä vatsapalikoitaan muuten kuin kisapäivänä, ovat sen verran nestekerroksen alla aina. Mut mitäpä niitä turhaan ennen esittelemäänkään.
 |
| Viime viikonloppuna vietin polttarit vol. 1. Nämä ensimmäiset kaason roolissa. Kaanaan vesitornia tuli kiivettyä. |
Sinänsä en tykkää kisaviikoista yhtään. Liikaa vettä, liian vähän suolaa ja limsaa (eli ei yhtään). Ainoa positiivinen asia on loppuviikolla odottavat riisikakut. Siis niiden varsinaisten kisojen lisäksi. En myöskään välitä kaunistautumisista, kuten värien laitosta, hiusten värjäilystä, meikkauksen suunnittelusta, kynsien koristelusta tai muusta ulkonäköön liittyvästä hömpötyksestä. Yritän aina ulkoistaa mahdollisimman paljon näistä tehtävistä. Jyväskylään saankin Marjon mukaan huolehtimaan kauneudenhoidosta. Aivan loistavaa.
.jpg)
Tässä kohtaa, kun dieettiä on kuukauden verran jäljellä, alkaa tulla hirveästi mielitekoja. Ajatuksissa on koko ajan, miten sitten syön sitä ja tätä ja tota. Ja samalla kokemuksesta tiedän, että kaikki mieliteot poistuvat sillä samalla sekunnilla, kun kisat ovat ohi. Onko siis niin, että aina tekee mieli sitä mikä on "kiellettyä"? Tästäkö johtuu painon pudottamisen haastavuus ja rennon ruokavalion toimivuus? Ja vaikka pystyy järjellä selittämään mielitekojen johtuvan vähäisestä hiilarin määrästä, niin eivät ne silti minnekään katoa. Ihan syvältä.
Kommentit