Siirry pääsisältöön

Kisaviikosta treeniviikoksi

Lahden hotellihuone on myyty. Kiitos kaikille kiinnostuneille ja viestiä jakaneille! Onneksi meni kaupaksi enkä ottanut takkiinkaan kuin.. no, useamman kympin kyllä, mutta mitäpä näistä. Parempi näin.

Alkukevennyksenä viikon facebook-päivitys keskiviikolta:

Viikon huomiot (ja ollaan vasta keskiviikossa!): 1) Yrittäjänä on kivaa; elämästä on tullut jatkuvaa hinnoittelua. Älä pyydä liikaa, että saat keikan mutta tarpeeksi, että elätkin. Muista ne hemmetin ALVit!! 2) Ryhmäliikuntaohjaajana on kivaa; kolottaa sieltä ja täältä ja tuolta eikä vanhoista vammoista pääse ikinä eroon. No, purraan hammasta ja eläköidytään nelikymppisenä. 3) Urheilijana on kivaa; syö tarpeeksi, jotta jaksat treenata mutta älä liikaa, ettei paino nouse. Älä avaa nettiä ensi viikonloppuna, kun on kauden tärkeimmät kisat. Treenaa niin, ettei tarvi ensi vuonna manata netin avaamista. 4) Omakotitalon omistajana on kivaa; omenapuulla on tauti ja piha on täynnä mätiä omenia. No, onneksi ne on siellä ne mädät omenat. Tähän sopii Gunnareiden Bad Apple. Ei muuta kuin loppuviikkoa kohti, tällä kertaa viikonloppu ei ole loppuviikko.
 
Kyllähän tuo vähän sydämestä ottaa avata tällä hetkellä facebook tai blogger, kun Fitness Expo pamahtaa silmille joka paikasta. Vituttaa. Aivan sairaasti. Siitä hyvästä kävin tänään tekemässä aamuaerobisen ja mietin, että mikään, MIKÄÄN, ei nyt tule kevään kisojen tielle. Pitää löytää elämänsä kunto tai tästä vitutuksesta ei pääse ikinä eroon.
 
Mikä tässä eniten ärsyttää? Ehkä se, että koko homma oli viikossa ohi. Ensin teet koko kesän töitä ja sitten kisaviikolle sattuu jostain syystä nesteinen kunto, jota ei saada riittävän hyväksi. Okei, kunto oli myös hieman vajaa, mutta nesteisyys vielä korosti sitä. Raivostuttavaa. Oulun kisojen väliin jättäminen ei sinänsä harmita, koska itsensä kokoaminen kisaviikonlopun jälkeen olisi vaatinut niin paljon. Ja lisäksi oli muita juttuja silloin. Ei löytynyt uskoa siihen, että olisi pystynyt vielä kärkisijoista taistelemaan. Jokseenkin Kaikki tai ei mitään -asennetta havaittavissa ;)
 
Tämän piti olla THE viikko eli tärkein kisaviikko. Sen sijaan tämä on ollut aivan tavallinen treeniviikko, voi voi. Tämän viikon liikunnat ovat edenneet seuraavasti:
Ma: BodyPump
Ti: aamu: jalkatreeni, ilta: BodyAttack
Ke: Zumba
To: aamu: rinta+hauis, ilta: kahvakuula + Zumba + vatsatreeni + venyttelyä
Pe: aamu: crossari 40 min, ilta: selkätreeni
La: BodyPump ja Zumba
 
Salitreeniä ainakin vielä sunnuntaille, ehkä huomisellekin jos tuntien lisäksi virtaa riittää.
Tiistain jalkatreenissä piti kokeilla kyykkykuntoa eikä tuo nyt hääppöinen ollut. Tasaisin korotuksin aina 85 kiloon saakka, mutta sitten ei tullut enää kuin kutonen. No, tästä se lähtee taas.
 
Treenien lisäksi urheilijan pitää myös syödä. Mitäs sitten syötäisiin?
 
Kinkkumunakasta?

Kananmunaleipää?

Proteiinipannaria mansikoilla ja hunaja-pähkinärouheella?
Kroppahan ottaa kaiken vastaan mitä saa ja paino nousee äärimmäisen helposti. Viime viikonlopun kaltaisia juhlimisia ei juurikaan ole varaa harrastaa. Myös päivän ateriat pitää miettiä tarkkaan. Syödessäni iltapalaksi noita ruisleipiä, ajattelin ensin, että onpa hyvä iltapala. Mutta sitten aloin laskea. Kaksi ruisleipää: 140 kcal. Kaksi kananmunaa: 150 kcal. Kinkkua kummallekin leivälle: 100 kcal. Rasvaa pannulla ja sipaisu leivällä: 50-100 kcal. Sitten söin jälkkäriksi vielä nektariinin: 50 kcal. Ja näin hyvästä iltapalasta olikin äkkiä tullut yli viisisataa kilokaloria. Ei ehkä ollut ihan tarpeellista...
 
Nauttikaahan Exposta jos sinne suuntaatte. Itsehän yritän olla nettipimennossa koko viikonlopun, mitä nyt pro-kisan tulokset on tarkistettava. Palataan siis asiaan ensi viikolla!
 
 

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Mites tuo proteiinipannari tehdään? Onko hyvää? :)
PetraBettina sanoi…
Tuo on valmiista Massin pannukakkujauheesta tehty, MyProtein Pancake Mix on tuo tuote nimeltään. On hyvän makuinen, sopivan makea :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...