Siirry pääsisältöön

Kevyesti palattu treenisalille

Olen edelleen pysytellyt poissa muiden kilpailijoiden blogeista ja kaikesta Fitness Expo -fiilistelystä. On vähän siinä ja siinä haluanko edes katsoa tuloksia viikon päästä. Olen toisaalta ihan sinut tämän homman kanssa ja toisaalta se ottaa edelleen aika koville.

Käsissä on vielä kaksi hotelliyötä, joita ei pysty perumaan eli pettymyksen lisäksi tässä saattaa tulla myös taloudellisesti takkiin. No, mitäpä pienistä. Säästöä tulee sitten keväällä, kun on jo valmiina bikinit, kengät, korut yms.


Kuva: Katri Tamminen
Kuva: Katri Tamminen
Tämän viikon treenit ovat menneet seuraavanlaisesti:
Ma: aamu: rinta+hauis, ilta: BodyPump
Ti: ilta: BodyAttack
Ke: aamu: lenkki 8 km, ilta: selkä
To: aamu: olka + ojentaja, ilta: kahvakuula ja Zumba
Pe: ilta: BodyAttack

Jalkatreeni on tekemättä, mutta se taitaa jäädä ensi viikolle, sillä loppuviikko menee ystävien seurassa epäurheilijamaisen käytöksen parissa.. Suotakoon sitäkin urheilijalle silloin tällöin. Edellinen kerta taitaa olla maaliskuussa.

Hieman taisi tuo loppudieetti verottaa treenipainoja, mutta ei onneksi pahasti. Eilen pystypunnerruksissa sarjat menivät 1x12*18 kg, 2x10*20 kg, 1x8*22 kg. Päälle superina vipunostoja sivulle (10 kg) ja eteen (5 kg) ja lisäksi takaolat istuen. Ojentajille kokeilin pitkästä aikaa kapeaa penkkiä vapaalla tangolla ja olipa tosi erilaista tehdä smithin jälkeen. Painoa ei pystyny ollenkaan niin paljoa laittaamaan, varsinkin kun olin kyseisessä salin osassa yksinäni, niin ei olisi ollut huutaa ketään tarvittaessa apuun ;) Lisäksi ohjelmassa oli ranskalaista, push downia ja punnerruksia jalat korokkeella. Hjyvä fiilis.

Mites se syöminen sitten? Leivän syöminen loppui, Oivariini vaihtui takaisin Beceliin ja salaattiateriat ovat palanneet. Herkuttelua korkeintaan viikonloppuna maltillisesti. Paino pamahti heti useamman kilon ylöspäin eli varaa sen nousemiselle ei juurikaan ole. Tosin tästä jatkuvasta itsensä punnitsemisesta pitäisi ehkä päästä eroon. Perusasiat ennalleen ja riittävästi rentoutta mukaan.

 

Kilpailuista tuntuu olevan jo ikuisuus, vaikka tässä on mennyt vasta kaksi viikkoa. Ajatukset ovat niin jo tulevassa, että on hankala ajatella, että oikeastaanhan tässä pitäisi olla homma vielä ihan kesken. Kyllähän se totuus aina iskee, kun katsoo kalenteriaan, josta on isot merkinnät vedetty punaisella yli... Olen myös kieltäytynyt monista tapahtumista, kuten Helsinki Workoutista ja yrittäjävalmennuksen tapaamisesta kisoihin vedoten. No, nytpä olisin pystynytkin niin osallistumaan. Tosin eipä tällä hetkellä ole intoa tehdä juuri muuta kuin töitä ja treenejä. Niissäkin on ihan tarpeeksi. Onneksi osa töistä on ihmisten liikuttamista, sillä mikään ei tuo hyvää fiilistä samalla tavalla kuin yhdessä vedetty hyvä treeni!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Harmi että kisat ei menneet ihan toivotulla tavalla. Mun mielestä oot ihan huipussa kunnossa, mutta en nyt mikään asiantuntija näissä fitness-jutuissa olekaan. :P Kiitoksia kuitenkin kivasta blogista ja paljon tsemppiä jatkoon!
23. elokuuta 2013 klo 18.38
PetraBettina sanoi…
Voi kiitos kommentista ja tsempeistä! Ei mennyt toivotulla tavalla, mutta ei muuta kuin uuteen yritykseen vain :)
24. elokuuta 2013 klo 14.28
Anonyymi sanoi…
Sulla on mielenkiintoinen blogi, sait juuri uuden lukijan. Ja jestas kun olet kaunis ja hyvässä kunnossa :)
24. elokuuta 2013 klo 15.41
PetraBettina sanoi…
Kiitos kauniista sanoista, tervetuloa lukemaan!
25. elokuuta 2013 klo 14.26
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää