Siirry pääsisältöön

Tunteiden vuoristorataa

Päivien fiilis vaihtelee melkoisen paljon. Eilen oli ehkä koko kesän mukavin päivä ja tänään taas olotila on ollut ihan kaikkea muuta.

Eilen ensin aamupäivällä kävin tekemässä rinta-hauistreenin ja sitten iltapäivällä hyppäsin autoon ja matkattiin Helsinkiin. Hietaniemessä oli Rock the beach -festarit, jonne piti päästä Danko Jonesia katsomaan. Myös Rammsteinin teatteriesitystä muistuttava keikka tuli seurattua. Aikamoinen ilotulitushan tuo oli.

 
Rock the beachille suurensuuri plussa siitä, että festareille sai viedä omat eväät ja vesipullon. Niinpä frozzypackiin oli pakattu broilersalaatti, jonka vetäisin keikkojen välissä. Ei tarvinnut nähdä nälkää koko iltaa, festarikojujen ruoka kun harvemmin on dieettiläiselle sopivaa.
 
Päivä oli siis todella mukava, sää suosi, seura oli hyvää ja bändit loistavia. Huono puoli oli se, että koska Rammstein lopetti vasta klo 23 jälkeen, olimme tien päällä puolenyön maissa ja kotona puoli neljältä. Tällainen valvominen ei vaan sovi tähän kohtaan. Tänään on sitten oltu sympatiakrapulassa muiden festarikävijöiden kanssa, koska valvominen aiheuttaa vähän samanlaisen olotilan.
 
Aamupäivällä herätessä siis lähinnä vitutti. Vaaka kertoi muutamasta pudonneesta sadasta grammasta, mutta koska odotin isompaa pudotusta, tulos ärsytti. Sitten lähdin treenaamaan, mutta kotoa olikin banaanit loppu, vaikka tarkoitus oli syödä sellainen treenin jälkeen. Ärsytti. Treeneissä oli tarkoitus alkulämmittelyn aikana kuunnella BodyPumpin (josta muuten video on arvioitu ja lisenssi plakkarissa!) musiikkia huomista tuntien kertaillen, mutta sitten ärsytti se, että aina pitää olla jotain tärkeää tekemässä. Niinpä laitoin Pumpin sijaan rockit soimaan ja pidin kuulokkeet korvilla poikkeuksellisesti koko treenin ajan. Helpotti hieman.
 
Jalkatreeni oli ihan suht hyvä, mutta selkeästi vähän väsytti. Hiilarit on vähissä ja peilikuvakaan ei näyttänyt yhtään miltään ja taas ärsytti. Tiesin, että kotona odottaisi noin miljoona hommaa, joita ei huvittaisi tehdä. Ärsytti.
 
 
Loppupäivä sujui onneksi mukavammin, koska yksinkertaisesti siirsin kaikki hommat enkä tehnyt ainuttakaan. Tiedän, että ne odottavat taas huomenna, mutta mitä siitä. Tänään ei vain kyennyt. Onneksi illalla oli vielä Zumban ohjaus, niin fiilis hieman piristyi. Ryhmäliikunnan suola on porukka, joka saa fiiliksen kohoamaan, vaikka kuinka väsyttäisi. Mahtava tunnelma oli sunnuntai-illan Zumbassa ja kotiin lähdinkin sata kertaa energisempänä. Huippua.
 
Tästä lähdetään sitten painamaan loppurutistusta. Jyväskylän karsintaan on kuusi viikkoa aikaa ja kohtalaisen hieno line up on tulossa, tällä hetkellä 24 ilmoittautunutta. Bodylehden sivuilla on muuten meikäläisen  kilpailijaesittely. Hieman pää jäässä ilmeisesti olen esittelyn tehnyt, koska blogilinkki ei näytä vievän yhtään mihinkään. Että näin. Ei taida enää tässä kohtaa ihan olla kaikki muumit aina laaksossa tällä naisella.
 
Kaiken kaikkiaan tähän asti on kulkenut todella hyvin eikä huonoja päiviä ole juurikaan ollut. Treeneissä on jaksanut koko ajan rutistaa ja treenipainot ovat pysyneet ennallaan. Aamulenkille lähtee aina yhtä hyvillä fiiliksillä ja kaiken kaikkiaan fiilis on positiivinen ja odottava. Eli kohti seuraavaa viikkoa ja lähemmäs karsintaa mennään!
 
 

Kommentit

-samuel- sanoi…
Onnittelut lisenssistä! :-)
PetraBettina sanoi…
Kiitos! Vaikka se oli nyt kolmas Les Mills -lisenssi, niin aina se vaan jännittää, että meneekö video ekalla läpi :)
Päivi sanoi…
Jee löysin näemmä taas uuden hyvän blogin seurantalistaani :) Tsemppiterkuin Päivi :)
PetraBettina sanoi…
No kiva! Pitääpä käydä vastavierailulla :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...