Siirry pääsisältöön

Rauhallinen juhannus

Ihana juhannus takana. Kruununa viime yön kymmenen tunnin yöunet :) Unille jäi myös kilon verran elopainoa, joten homma kulkee kuin juna eteenpäin. Juhannus oli erilainen siinä mielessä, että vietettiin se tällä kertaa kaupungissa ja hyvin rauhallisesti. Yleensä juhannukseen on kuulunut festarit, olin sitten dieetillä tai en. Ja kyllä tuossa todettiin, että ehkäpä taas ensi juhannuksena suunnataan festareille. Aikuistuminen, mitä se on?


Torstai-illalla vedin vielä BodyPumpin juhannustreenaajille, joita olikin ihan kiitettävä määrä. Myöskään perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina en joutunut olemaan yksin salilla eli pyhätreenaajia löytyi mukavasti. Perjantai vietettiin ystävien kanssa meillä grillaten ja pelaillen. Itsekin hieman repäisin ja aloin ryyppäämään.


Juomana Cola Zero ja grillissä broileria, jonka kylkeen salaattia. En koe jääneeni paitsi mistään, kun en saanut ruokajuomaksi viiniä tai siideriä.



Poseerausta juhannustreeneissä
Lauantaina piipahdettiin mökillä ja sen jälkeen Yyterissä. Sitten olikin aika nukkumaan, jotta jaksoi aamulla treenaamaan. Melko tylsää? Ei suinkaan, ihanaa kun saa nukkua hyvin ja keskittyä treenaamiseen.
Ei ollut Yyterissä hirveän railakkaat juhlat käynnissä...
Mihinkään muuhun sitä sitten ei jaksakaan keskittyä. Kaikki energia menee aamulenkkeihin, eväisiin, ruokarytmiin, treeneihin, ohjauksiin ja muihin valmistautumisiin. Kaikki muu on toisarvoista. Hirveän vaikea keskittyä ja esim. suunnitella syksyä, jossa tiedossa runsaasti tapahtumia. Sitä vain menee päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin. On hirveän itsekäs, muttei oikeastaan edes jaksa tuntea huonoa omaatuntoa asiasta. Tällaista on urheilijan elämä välillä eikä se ikuisuuksia kuitenkaan kestä.
Kohti seuraavaa viikkoa siis!

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää