Onpas toivotonta tämä bloggailu, kun on koko ajan olevinaan niin kauhea kiire. Puuh. Mihinkään ylimääräiseen ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa. Onneksi kohta on juhannus, niin pystyy hetkeksi hengähtämään.
Viikonloppuna tein pienen ajoreissun Tampereen kautta Kuopioon ja takaisin Poriin. Reilut 800 km kahdessa päivässä, ei huono. Tampereella ensin Biancenevessä bikinien mallipalaveri ja kenkien osto. Ai että on muuten sirot kengät. Ja ihan älyttömän hyvä kävellä, kun korko on nyt aiempaa matalampi. Korkokengillä kävely ei muutenkaan tuota vaikeuksia, vaikken normaalisti niitä kovin usein käytäkään. Joskus on tullut viihdyttyä enemmänkin koroissa, joten kävely sujuu ihan mallikkaasti. Kisoja ajatellen olenkin enemmän huolissani niistä T-kävelyn poseerauksista kuin varsinaisesti kävelystä. Harmi vain, että kilpailuun valmistava leiri on juuri ensi viikonloppuna, kun olen koko viikonlopun koulutuksessa. Jää siis väliin, vaikka tarvetta olisi kyllä ollut. Jospa vielä tulisi toinen ennen syksyä.
Bikinien väristä oli pieni visio Tampereelle ajaessa, mutta tuo visio heitti häränpyllyä liikkeessä. Lopullinen väri oli itselleni todella yllättävä valinta, josta olen edelleen hieman hämilläni. No, intuition varassa on hyvä mennä :) Sellainen kisafiilis iski tuosta käynnistä että huh huh! Tosin sovituskopin peili oli sen verran armoton, että aloin pohtia pitäisikö sinne Kuopioon jatkaa juosten... Eiköhän tästä vielä silti kuntoon keritä!
Ajomatka jatkui siis helteisen Suomen läpi Kuopioon, jonne saavuin iltasella. Matka sujui hyvin, vaikka tasaisin väliajoin pitikin pysähtyä naistenhuoneessa käymään. Tampereeen ja Kuopion välillä kolme pysäystä on jo jonkinnäköinen saavutus.
Sunnuntaina tuhlasin rahani kauppakeskus Matkuksessa, josta löysin kaikkea muuta paitsi niitä juttuja, joita lähdin hakemaan. Vetoremmeistä löytyi kaksi vaihtoehtoa, jotka kumpikin olivat huonoja. En tajua miksi en löydä kunnollisia remmejä!
Remmejä testattiin heti Gym 99:llä, jossa koutsin kanssa oli vuorossa jalkatreeni. Aivan huippua treenata vanhalla, tutulla salilla pitkästä aikaa valmentajan kanssa. Huipputreeni ja palautekin oli varsin positiivista. Onhan tässä matkaa vielä ja töitä saa painaa ihan tosissaan, mutta pääosin olin paljon paremmalla fiiliksellä kunnon suhteen tuon käynnin jälkeen. Ja ilmeisesti jonkinnäköinen stressi asian suhteen laukesi, koska seuraavana päivänä painosta oli jäänyt puolisen kiloa matkan varrelle. Sitä kun yksinään junnaa niissä samoissa painolukemissa ja tuijottaa samaa peilikuvaa päivästä toiseen, saattaa sokeutua ja masentua, kun homma ei tunnu etenevän. Yrittää löytää syitä asialle, vaikka ainoa ratkaisu on kärsivällisyys ja rentoutuminen. Kumpikin on tunnetusti minulle ihan äärettömän helppoja asioita...
Kotimatkan selvisin neljällä pysähdyksellä. Neljä pysähdystä 400 km:n aikana. Toisaalta ihan hyvä noin tehokkaan jalkatreenin jälkeen.
Eilinen BodyAttack sujui ihan mukavasti, vaikka takareidet hieman kiristivätkin. Yleiskunto on kuitenkin varsin kova ja näin painon pudottua tekeminen on todella helppoa. Selkeä ero suorituskykyyn. En tiedä johtuuko se pudonneesta painosta vai optimaalisesta ruokavaliosta, mutta jaksaminen on todella hyvää luokkaa tällä hetkellä.
Tänään tuo jalkatreenin kipu sitten iski. Voi taivas. Aamulenkillä onneksi vähän jalat vertyivät, mutta nyt saa taas kävellä varsin rauhallisesti ja etsiä ilman rappusia olevia kulkureittejä. Mutta ei se mitään. Ehkä minullakin on kohta jalat :)
Tänään yritin kuvata BodyPumpin lisenssivideon. Tai kuvasinkin sen ihanien asiakkaiden kannustamana. Ja mitäs sitten tapahtui? Kamerasta oli loppunut akku 40 minuutin kohdalla! Juuri latauksesta otettu täynnä ollut akku! Miten hitossa se on mahdollista?? En tajua. Uusi yritys siis kuvauksen suhteen tehtävä ensi viikolla, puuh. No, harjoitus tekee mestarin ja tuosta 40 minuutin setistä on hyvä katsoa maneerit ja virheet. Tiedän silti heti oman maneerini; sanon "jes" joka kohdassa. Ihan joka välissä. Se on ärsyttävää mutta en osaa lopettaa. Tapansa kullakin ;)
Viikonloppuna tein pienen ajoreissun Tampereen kautta Kuopioon ja takaisin Poriin. Reilut 800 km kahdessa päivässä, ei huono. Tampereella ensin Biancenevessä bikinien mallipalaveri ja kenkien osto. Ai että on muuten sirot kengät. Ja ihan älyttömän hyvä kävellä, kun korko on nyt aiempaa matalampi. Korkokengillä kävely ei muutenkaan tuota vaikeuksia, vaikken normaalisti niitä kovin usein käytäkään. Joskus on tullut viihdyttyä enemmänkin koroissa, joten kävely sujuu ihan mallikkaasti. Kisoja ajatellen olenkin enemmän huolissani niistä T-kävelyn poseerauksista kuin varsinaisesti kävelystä. Harmi vain, että kilpailuun valmistava leiri on juuri ensi viikonloppuna, kun olen koko viikonlopun koulutuksessa. Jää siis väliin, vaikka tarvetta olisi kyllä ollut. Jospa vielä tulisi toinen ennen syksyä.
Bikinien väristä oli pieni visio Tampereelle ajaessa, mutta tuo visio heitti häränpyllyä liikkeessä. Lopullinen väri oli itselleni todella yllättävä valinta, josta olen edelleen hieman hämilläni. No, intuition varassa on hyvä mennä :) Sellainen kisafiilis iski tuosta käynnistä että huh huh! Tosin sovituskopin peili oli sen verran armoton, että aloin pohtia pitäisikö sinne Kuopioon jatkaa juosten... Eiköhän tästä vielä silti kuntoon keritä!
 |
| Pysähdyspaikkana Tiinan Tupa. Dieetin jälkeen sinne on pakko palat, koska Tiinan korvapuustit huusivat mun nimeä! |
Sunnuntaina tuhlasin rahani kauppakeskus Matkuksessa, josta löysin kaikkea muuta paitsi niitä juttuja, joita lähdin hakemaan. Vetoremmeistä löytyi kaksi vaihtoehtoa, jotka kumpikin olivat huonoja. En tajua miksi en löydä kunnollisia remmejä!
Remmejä testattiin heti Gym 99:llä, jossa koutsin kanssa oli vuorossa jalkatreeni. Aivan huippua treenata vanhalla, tutulla salilla pitkästä aikaa valmentajan kanssa. Huipputreeni ja palautekin oli varsin positiivista. Onhan tässä matkaa vielä ja töitä saa painaa ihan tosissaan, mutta pääosin olin paljon paremmalla fiiliksellä kunnon suhteen tuon käynnin jälkeen. Ja ilmeisesti jonkinnäköinen stressi asian suhteen laukesi, koska seuraavana päivänä painosta oli jäänyt puolisen kiloa matkan varrelle. Sitä kun yksinään junnaa niissä samoissa painolukemissa ja tuijottaa samaa peilikuvaa päivästä toiseen, saattaa sokeutua ja masentua, kun homma ei tunnu etenevän. Yrittää löytää syitä asialle, vaikka ainoa ratkaisu on kärsivällisyys ja rentoutuminen. Kumpikin on tunnetusti minulle ihan äärettömän helppoja asioita...
 |
| Gymillä pitkästä aikaa, ihan huippua! |
Eilinen BodyAttack sujui ihan mukavasti, vaikka takareidet hieman kiristivätkin. Yleiskunto on kuitenkin varsin kova ja näin painon pudottua tekeminen on todella helppoa. Selkeä ero suorituskykyyn. En tiedä johtuuko se pudonneesta painosta vai optimaalisesta ruokavaliosta, mutta jaksaminen on todella hyvää luokkaa tällä hetkellä.
 |
| Osana optimaalista ruokavaliota |
Tänään yritin kuvata BodyPumpin lisenssivideon. Tai kuvasinkin sen ihanien asiakkaiden kannustamana. Ja mitäs sitten tapahtui? Kamerasta oli loppunut akku 40 minuutin kohdalla! Juuri latauksesta otettu täynnä ollut akku! Miten hitossa se on mahdollista?? En tajua. Uusi yritys siis kuvauksen suhteen tehtävä ensi viikolla, puuh. No, harjoitus tekee mestarin ja tuosta 40 minuutin setistä on hyvä katsoa maneerit ja virheet. Tiedän silti heti oman maneerini; sanon "jes" joka kohdassa. Ihan joka välissä. Se on ärsyttävää mutta en osaa lopettaa. Tapansa kullakin ;)
Kommentit