Tämä ei liity yhtään mihinkään eikä ole kovin tärkeää, mutta pakkohan tämä oli kirjoittaa. Täysin off-topic.
Viimeiset 15 vuotta olen seurannut kaikki mahdolliset Ässien matsit paikan päällä. Seisomakatsomossa on hikoiltu kerta toisensa jälkeen. Siellä on seisottu myös sateisina marraskuun tiistai-iltoina, kun tungoksesta ei ole ollut tietoakaan ja peli on näyttänyt joltain muulta kuin jääkiekolta. Kausi kauden jälkeen on mietitty onko meidät Ässien kannattajat tuomittu päättämään kausi pettymykseen? Miksi aina jäähallin polkua alas kulkiessa päällimmäisin tunne on ollut vitutus? Miksi Suomen parhaalle kiekkoyleisölle ei suoda menestystä?
Silti niissä peleissä on käyty. On ajettu vieraspeleihin, on mm. ajettu Kuopiosta Vaasaan ja Poriin varmistamaan, ettei Sport vie meidän liigapaikkaa. On kuljettu ympäri Suomea Ässäpipossa, vaikka sijoitus runkosarjassa olisi ollut kaikkia muita heikompi. On hankittu paitaa, pipoa, pyyhkeitä, koruja, kaulahuiveja, mukeja, lippuja ja ties mitä fanituotteita. On nimetty kissa Bendaksi. On suunniteltu menot pelien mukaan. On jaksettu uhota ja taistella. On hyvin ylpeästi aina korostettu Ässien kannattamista.
Meillä kotona on Ässähuone eli punamustaksi sisustettu huone täynnä Ässäkrääsää. Se kertoo siitä, että meille, toisin kuin muille SM-liigakaupunkien asukkaille, tämä ei ole vain jääkiekkoa. Tämä ei ole vain viihdettä. Tämä ei ole jotain, mistä puhutaan vain menestyksen sattuessa. Ässät on Porissa puheenaihe talvella, kesällä, jouluna ja juhannuksena. Porilaisen sydämessä on sellainen Patasydän, ettei sellaista omistautuneisuutta löydy mistään muualta.
Porilaiset ovat jähmeitä, hieman hitaasti lämpeäviä mutta tunteella eläviä ja suoraan puhuvia ihmisiä, joiden puhekielessä sanat lyhennetään ja vittuilusta amennetaan välittämisen tunnetta. Porilainen löytää myös vastustajalle ne osuvimmat kuittailut eikä epäröi sanoa. Omiaankin porilainen mollaa surutta, mutta samaa oikeutta ei ole muiden joukkueiden kannattajilla. Vain porilaisella on oikeus haukkua porilaista. Iloinen porilainen on näky, joka saa kysymään: onko tuo iloisuus kenties vittuilua vai onkohan henkilö sittenkin ehkä Raumalta?
Keskiviikkoiltana Porin torilla näky oli kuitenkin jotakin uskomatonta. Kadut olivat tukossa torveaan soittavista autoista, jengi kiipeili tolppiin ja lauloi Patasydäntä ja Isomäen legendaa. Koko vellova tori oli yhtä iloista, hyppivaa, elämää syleilevää massaa. Siinä olisi varmaan kaikki vastustajienkin kannattajat otettu mukaan tanssiin jos olisivat paikalle eksyneet. Ässien bussien saapuminen sai aikaan pienimuotoista hysteriaa ja kiihtyvää pomppimista. Ässät-huudot rutmittivät tasaisesti iltaa.
Taksijonossakin otettiin rauhallisesti, vaikkei takseja oikein tuolle väkimäärälle tuntunut riittävän. Tyypillisesti porilaisesta nahistelusta ei ollut tietoakaan vaan tuntemattomia halattiin, miehet karjuivat ja puolet porukasta itki muutamaankin kertaan illan aikana. Tunnelma oli jotakin käsittämätöntä ja niin yhteistä iloa.
Tälle kaupungille tämän suo. Täällä tämä on paljon enemmän kuin monessa muussa kaupungissa. Pori on pieni kaupunki, joka elää urheilusta. (valitettavasti vain näin yksilöurheilijana on pakko todeta, että Pori elää nimenomaan joukkueurheilusta, sen saama arvostus on eri planeetalla yksilöurheilun kanssa). Tästä mestaruudesta iloitsee kuitenkin koko kaupunki. Täällä et voi tällä hetkellä mennä yhtään minnekään ilman, ettet kuulisi ihmisten puhuvan Ässistä. Porilaiset ovat jotenkin oma, hullu rotunsa ja nyt tästa hulluudesta on se paras puoli näkyvillä. Omasta suvusta löytyy kiekkoilijoita, mutta luulen että olen silti saanut tämän hulluuden verenperinnön sijaan porilaisuuden kaupan päällisinä.
Kiitos Tapparalle, joka teki sarjasta jännittävän. Kiitos Tapparan kannattajille, joiden kanssa ei tarvinnut nahistella. Kiitos Pataljoonalle, joka mahdollisti monia hienoja hetkiä. Kiitos seisomakatsomolle parhaasta tunnelmasta ikinä. Kiitos Ässille kaikesta. Ja kiitos kaikille meille kannattajille, jotka osaltamme olemme aina mukana seuranneet.
Veikkaan, että enää ei tarvitse kuunnella kuittailuja Ässien kannattamisesta.
Ja voiko tällaista tunnemaailmaa olla muualla kuin urheilumaailmassa? Aina ei näköjään tarvitse edes itse olla urheilemassa ;)
Yritän toipua tästä huumasta ja lähden koulutusviikonloppuun. Veikkaan, että viikonloppu näin ikävästi hieman kuumeisena ja kipeänä poissa Porista täysin muiden asioiden parissa saa ajatukset melko lailla muualle. Ehkä ensi viikolla ajatukset on taas narsistisesti lähinnä itsessä. Ja mikäs ollessa, painosta on pudotettu 6 kg, yritys on viittä vaille toiminnassa ja homma toimii. Tavataan taas toukokuussa!
Viimeiset 15 vuotta olen seurannut kaikki mahdolliset Ässien matsit paikan päällä. Seisomakatsomossa on hikoiltu kerta toisensa jälkeen. Siellä on seisottu myös sateisina marraskuun tiistai-iltoina, kun tungoksesta ei ole ollut tietoakaan ja peli on näyttänyt joltain muulta kuin jääkiekolta. Kausi kauden jälkeen on mietitty onko meidät Ässien kannattajat tuomittu päättämään kausi pettymykseen? Miksi aina jäähallin polkua alas kulkiessa päällimmäisin tunne on ollut vitutus? Miksi Suomen parhaalle kiekkoyleisölle ei suoda menestystä?
Silti niissä peleissä on käyty. On ajettu vieraspeleihin, on mm. ajettu Kuopiosta Vaasaan ja Poriin varmistamaan, ettei Sport vie meidän liigapaikkaa. On kuljettu ympäri Suomea Ässäpipossa, vaikka sijoitus runkosarjassa olisi ollut kaikkia muita heikompi. On hankittu paitaa, pipoa, pyyhkeitä, koruja, kaulahuiveja, mukeja, lippuja ja ties mitä fanituotteita. On nimetty kissa Bendaksi. On suunniteltu menot pelien mukaan. On jaksettu uhota ja taistella. On hyvin ylpeästi aina korostettu Ässien kannattamista.
Meillä kotona on Ässähuone eli punamustaksi sisustettu huone täynnä Ässäkrääsää. Se kertoo siitä, että meille, toisin kuin muille SM-liigakaupunkien asukkaille, tämä ei ole vain jääkiekkoa. Tämä ei ole vain viihdettä. Tämä ei ole jotain, mistä puhutaan vain menestyksen sattuessa. Ässät on Porissa puheenaihe talvella, kesällä, jouluna ja juhannuksena. Porilaisen sydämessä on sellainen Patasydän, ettei sellaista omistautuneisuutta löydy mistään muualta.
Porilaiset ovat jähmeitä, hieman hitaasti lämpeäviä mutta tunteella eläviä ja suoraan puhuvia ihmisiä, joiden puhekielessä sanat lyhennetään ja vittuilusta amennetaan välittämisen tunnetta. Porilainen löytää myös vastustajalle ne osuvimmat kuittailut eikä epäröi sanoa. Omiaankin porilainen mollaa surutta, mutta samaa oikeutta ei ole muiden joukkueiden kannattajilla. Vain porilaisella on oikeus haukkua porilaista. Iloinen porilainen on näky, joka saa kysymään: onko tuo iloisuus kenties vittuilua vai onkohan henkilö sittenkin ehkä Raumalta?
Keskiviikkoiltana Porin torilla näky oli kuitenkin jotakin uskomatonta. Kadut olivat tukossa torveaan soittavista autoista, jengi kiipeili tolppiin ja lauloi Patasydäntä ja Isomäen legendaa. Koko vellova tori oli yhtä iloista, hyppivaa, elämää syleilevää massaa. Siinä olisi varmaan kaikki vastustajienkin kannattajat otettu mukaan tanssiin jos olisivat paikalle eksyneet. Ässien bussien saapuminen sai aikaan pienimuotoista hysteriaa ja kiihtyvää pomppimista. Ässät-huudot rutmittivät tasaisesti iltaa.
Taksijonossakin otettiin rauhallisesti, vaikkei takseja oikein tuolle väkimäärälle tuntunut riittävän. Tyypillisesti porilaisesta nahistelusta ei ollut tietoakaan vaan tuntemattomia halattiin, miehet karjuivat ja puolet porukasta itki muutamaankin kertaan illan aikana. Tunnelma oli jotakin käsittämätöntä ja niin yhteistä iloa.
Tälle kaupungille tämän suo. Täällä tämä on paljon enemmän kuin monessa muussa kaupungissa. Pori on pieni kaupunki, joka elää urheilusta. (valitettavasti vain näin yksilöurheilijana on pakko todeta, että Pori elää nimenomaan joukkueurheilusta, sen saama arvostus on eri planeetalla yksilöurheilun kanssa). Tästä mestaruudesta iloitsee kuitenkin koko kaupunki. Täällä et voi tällä hetkellä mennä yhtään minnekään ilman, ettet kuulisi ihmisten puhuvan Ässistä. Porilaiset ovat jotenkin oma, hullu rotunsa ja nyt tästa hulluudesta on se paras puoli näkyvillä. Omasta suvusta löytyy kiekkoilijoita, mutta luulen että olen silti saanut tämän hulluuden verenperinnön sijaan porilaisuuden kaupan päällisinä.
Kiitos Tapparalle, joka teki sarjasta jännittävän. Kiitos Tapparan kannattajille, joiden kanssa ei tarvinnut nahistella. Kiitos Pataljoonalle, joka mahdollisti monia hienoja hetkiä. Kiitos seisomakatsomolle parhaasta tunnelmasta ikinä. Kiitos Ässille kaikesta. Ja kiitos kaikille meille kannattajille, jotka osaltamme olemme aina mukana seuranneet.
Veikkaan, että enää ei tarvitse kuunnella kuittailuja Ässien kannattamisesta.
Ja voiko tällaista tunnemaailmaa olla muualla kuin urheilumaailmassa? Aina ei näköjään tarvitse edes itse olla urheilemassa ;)
Yritän toipua tästä huumasta ja lähden koulutusviikonloppuun. Veikkaan, että viikonloppu näin ikävästi hieman kuumeisena ja kipeänä poissa Porista täysin muiden asioiden parissa saa ajatukset melko lailla muualle. Ehkä ensi viikolla ajatukset on taas narsistisesti lähinnä itsessä. Ja mikäs ollessa, painosta on pudotettu 6 kg, yritys on viittä vaille toiminnassa ja homma toimii. Tavataan taas toukokuussa!
Kommentit
Ja sitten jääkiekon suurfaneja on kyllä myöskin muualla kuin Porissa esim Raumalla. Ja Ässienkin joukkuetta pystyssä pitää ihan muiden kaupunkien pelaajat kuin Porin. Raumalaisiakin pelaajia Ässissä varmaan enemmän kuin itse porilaisia.
Hienoa on, että Ässät voitti, mutta mielestäni porilaisten ei kuulu tehdä itsestään sili mitään spesiaaleja. Vain teillä oikeus haukkua toisianne? Mitä hittoa, oletteko porilaiset jotain Suomen maan kuninkaita ja kuningattaria??
Ja Ässissä pelaa kolme raumalaista, porilaisia on viisi (+ ringissä enemmän, mutta lopuille ei juuri tullut peliaikaa). Mutta käsittääkseni puhuin tässä porilaisyleisöstä, en pelaajista. Kaikki joukkueethan on täynnä omia kasvatteja ja varsinkin Lukko on siitä kuuluisa...
Porilainen hulluushan on käsite, joka ei ole minun keksimäni. Mutta jotta ette loukkaannu siitä, että en kehu teitä kaikkia muita hulluiksi, niin todettakoon että porilaiset käyttäytyvät jääkiekon suhteen ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin eivätkä porilaiset saa varastaa hulluuden käsitettä itselleen, koska kaikki muutkin ovat hulluja. (esim. Tampereella finaaleja seuratessa tuo hulluus tai ylipäätään halu kannattaa omaa seuraansa ei kyllä näkynyt yhtään mitenkään mutta mitäpä tuosta)
Pitää myös muistaa, että omasta kotiseudustaan ei saa tehdä kehuvaa postausta, koska se on selkeästi muilta pois. Älkää nyt ihan oikeasti ottako niin vakavasti.
Ja kyllä, me ollaan kuninkaita ja kuningattaria.