Siirry pääsisältöön

Y-tunnus ja kovaa treenaamista

Sain tänään Y-tunnuksen eli tästä se yrittäjän ura sitten lähtee! Toimitilan kunnostus olisi ensimmäisenä tiedossa, jotta olisi paikka, jossa ottaa asiakkaita vastaan. Ja onhan tässä muutenkin tätä hommaa vielä ennen kuin pääsen toden teolla itse asiaan. Pitää hommata kalusteita, tietokone, puhelin, materiaaleja sekä hoitaa paperihommia. Mutta melkoisen hyvä fiilis kyllä on.

Dieetin suhteen kaikki myös ok, ensimmäinen femma tiputettuna. Ja ihan kyllä huomaa vaatteissaan, että viisi kiloa on poissa. Pystyy pukeutumaan farkkuihin ja silti hengittämään, positiivista!

Dieettisapuskaa
Lihastohtori kirjoitti viime viikolla yhdessä Jan Verhon kanssa aiheesta Ravinnon ajoitus ja palautusjuoman proteiinin määrä. Artikkeli oli täynnä asiaa mutta jakaessani sen facebookissa, syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Ystävääni ärsytti jutussa virke "40 kiloinen nainen ei tarvitse kevyen trikoiden esittelyjumpan jälkeen yhtä paljon proteiinia kuin 120 kiloinen ammattilaisbodari laattaukseen asti tehdyn jalkatreenin jälkeen." Niin. Koska siis naisethan jumppaavat vain trikoita esitelläkseen ja ryhmäliikunta ei ole oikeaa liikuntaa?

Tämä ei varmasti tässä ollut kirjoittajien ajatus (luulisin, että he tietävät naistenkin treenaavan kovaa) vaan se, että proteiinin määrä riippuu sekä harjoituksesta että sen tehneestä yksilöstä. Mutta ärsytystä ehkä herättää se, että vaikka näitä trikoiden esittelijöitäkin salilla tapaa, niin ryhmäliikuntaa ei yleensä kovaksi treenaamiseksi tunnusteta ja siksi tällaisia vertauksia voidaan tehdä. Sillä oikeat treenaajathan ovat niitä, jotka ovat salilla vetämässä sellaista treeniä että laattaa lentää. Ne karjuvat, ähisevät, puhisevat ja kiroilevat, eivätkä huohota tai vikise kuin pikkutytöt. Jos se pikkutyttö taas meinaa laatata BodyAttackissa, koska se repii itsestään kaiken irti, ei se ole mitään, koska sehän on vain jumppaa. Ja jumppa, se on ämmien touhua se.

Voisikohan kuitenkin ajatella, että kaikki liikunta on hyvä asia? Vai onko se 120-kiloinen bodari, joka repii huikeita painoja jalkaprässissä ja painuu treenin jälkeen nurkan taa tupakalle jotenkin parempi urheilija kuin se tyttö, joka kiertää ryhmäliikuntatunneilla ja pystyy vetämään BodyPump-tunnin isommilla painoilla kuin se 120-kiloinen bodari? Ehkä sen tytön lihasmassa ei kasva samalla lailla, mutta onko lihasmassa sitten oikean treenaamisen tae? Rohkenen sanoa, että ryhmäliikuntatuntien aktiivikävijät ovat parempikuntoisia kuin pelkkään bodaamiseen keskittyvät. Siis kaikella muulla tavalla kuin lihasmassassa mitattuna.

Jotenkin vain ryhmäliikunta ei kuulosta urheilulta. Se on vähän kun CrossFit, joka tunnustetaan kovakuntoisten lajiksi. Sitten kun kuntokeskukset tekivät siitä oman versionsa ryhmäliikuntaa varten, syntyi haloo siitä, ettei niin voi tehdä, koska ei ne osaa tekniikoita siellä eikä se ole CrossFitiä siellä kuntokeskuksella. Ei olekaan, eihän BodyPumpkaan ole kuntosalitreeniä. (minä en siis tiedä CrossFitista mitään, en ole ikinä kokeillut, en CrossFit-salilla enkä ryhmäliikunnassa, tämä ihan vain seuratun keskustelun tiimoilta)

Joka tapauksessa nyt kun fitness on jotenkin pinnalla (mikä on mahtavan hienoa, koska siihen liittyy treenaamisen lisäksi olellisesti myös ravitsemus), olisi hyvä jos muistettaisiin, että kaikki urheileminen on tärkeää, ei vain painoilla treenaaminen. Ja naisetkin oikeasti treenaavat kovaa. Vaikka eivät huuda ja kiroile.

Kommentit

Jan Verho sanoi…
"40 kiloinen nainen ei tarvitse kevyen trikoiden esittelyjumpan jälkeen yhtä paljon proteiinia kuin 120 kiloinen ammattilaisbodari laattaukseen asti tehdyn jalkatreenin jälkeen."

Niin sukupuoli ei ole tässä niin tärkea, vaan paino ja harjoituksen sisältö. Toisaalta ei tässä myöskään miehiä mainittu?

Luulisin että tuo "esittelyjumppa" ei tarkoita tässä ryhmäliikuntaa, vaan ainakin miehet puhuu saliharjoittelusta jumppana. Mutta huono lause kaiken kaikkiaan, sori!

Tervetuloa yrittäjien harvaan joukkoon. Ihan mukavaa hommaa. Mitä kaikkea aiot tehdä yrittäjänä?
PetraBettina sanoi…
Varsinainen pointti kyllä ymmärrettiin, mutta ehkä naiset sitten tarttuvat tuohon nainen-sanaan herkästi..? 120-kiloiset ammattilaisbodarit tuskin ovat naisia.

Luulen, että naiset saavat enemmän puolustella kovaa treenaamistaan ja tosissaan urheilemistaan (ainakin tietyn ikäiset naiset...hmmm) kuin miehet ja tästä syystä tartumme herkästi tällaisiin lauseisiin. Mutta siis itse ymmärsin kyllä mikä tällä lauseella oli tarkoitus, siitä herännyt keskustelu vain oli mielenkiintoinen :)

Yrittäjänä olisi tarkoitus pitää omaa vastaanottoa, ehkä hieman valmentaa ja ohjata liikuntatunteja, katsotaan nyt miten pääsen vauhtiin!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...