Siirry pääsisältöön

Fitness Classic

Huoltajan kuvakulma
Fitness Classic Helsingissä takana ja olipahan hieno reissu! Valmennettavani ja hyvä ystäväni Marjo vei bikinin lyhyen (-158 cm) sarjan ja voiton päälle tuli vielä paikka EM-kisoihin. Melkoisen upea saavutus.

Töitäkin voiton eteen on kyllä tehty, josta kaikki kunnia urheilijalle itselleen. Yhteistyömme on kuitenkin toiminut hyvin ja tästä on hyvä jatkaa kohti EM-kisoja ja muita tulevia koitoksia.

Helsinkiin lähdimme jo perjantaina aamusta ja kilpailijakokouksen lisäksi ohjelmassa oli, mitäpä muutakaan kuin värin maalaamista. Siinä se aika rattoisasti aina kisaviikolla sujuu. Lauantaina kuntotsekkaus ja vähän riisikakkua koneeseen, lepäilyä, valmistelua, odottelua. Kisapaikalla aika menee lähinnä odotteluun. Samalla bikinien tsekkausta, hieman öljyä pintaan, bikiniliimaa, pumppailua ja fiilistelyä.


Kisan jälkeen olikin sitten helppo hymyillä. Mahtava fiilis taisi olla kummallakin. Olen todella onnellinen Marjon puolesta. Kaikki tsemppi hänelle vielä jatkoon!

Itsellehän tuo takahuoneessa palloilu sai toivomaan, että olisin jo itsekin samassa tilanteessa; valmistautumassa kisaan. Mutta itsellä olisi tässä vielä ensin tämä työ tehtävänä, sitten vasta pääsee nauttimaan työn tuloksista. Dieetti on lähtenyt hyvin liikkeelle ja fiilis on hyvä, joten ei muuta kuin kohti uutta treeniviikkoa!

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Kerttu sanoi…
Kiva kuulla, että siellä kaikki sujuu mallikkaasti, homma toimii, tsemppistä Sulle! :)
14. huhtikuuta 2013 klo 22.22
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...
8 kommenttia
Lue lisää

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...
8 kommenttia
Lue lisää