Siirry pääsisältöön

Ensimmäisestä sykähdyksestä viimeiseen

Ennen dieetin alkua vietettiin lomaa. Lomaa, joka kului lähinnä syöden.

Tätä neuvoa noudatettiin.


Alkupalat...
Vierailtiin Helsingissä, Silja Serenadella, Tukholmassa ja Kuopiossa. Kuopiossa sentään myös treenattiin, joten ei ollut täysin porsastelureissu. Serenaden ruokaa pitää kyllä kehua, sillä yleensä en buffet-pöydistä välitä. Tavallisesti ne sisältävät runsaasti kalaa, jolloin kala-allergisen alkupalat jäävät melko pieniksi ja sitten suppean lämpimän ruoan valikoiman. Mutta nyt myös meille kalattomille oli runsaasti hyviä alkupaloja tarjolla. Ja seuraavan illan ravintolaillallinen laivalla oli myös oikein maistuva.

Viimeisenä sunnuntaina ennen dieettiä syötiin perhepäivällisellä alkuruoaksi salaattia pekonilla, krutongeilla ja uppomunalla, pääruoaksi pihviä naudasta sekä porsaasta ja valkosipuliperunoita ja jälkiruoaksi marenkikakkua. Kotiin illaksi hankitut suklaat sai kyllä suosiolla viedä seuraavana päivänä anoppilaan :)


Dieetillä on hyvä olla.
 
Ja sitten dieetille. Aloituspaino jonkin verran korkeampi kuin aiemmin, joten aloituskin hieman räväkämmin. Yllättävän kova totuttautuminen tähän on taas ollut. Vaatii suunnittelemista, suunnittelemista ja suunnittelemista. Joka aamu on mietittävä päivän ohjelma ja se missä välissä aikoo syödä. Samalla saa heittää jäähyväiset niille hetkille sohvalla elokuvan ja irtokarkkipussin seurassa. Tai lasilliselle viiniä ystävien kanssa. Tai ex tempore -leipomisille ja pitkän kaavan mukaan syödyille illallisille. Päätä koeteltiin heti ensimmäisellä viikolla, kun ystävien luona iltaa istuessa litkin Pommac Lightia ja söin eväitä muovikiposta, kun kaverit nauttivat siideriä ja sipsejä. Eilen vierailtiin elokuvissa, jossa popcornien sijaan eväänä toimi puoli litraa Jaffa Lightia, joka sekin jäi juomatta, koska puolesta välistä leffaa jo aloin odottamaan vessaan pääsyä. Dieetin pieniä iloja; juo, juo ja juo, mutta pidä huolta että olet tunnin välein naistenhuoneen lähettyvillä ;)

Sinänsä eihän tuo dieettiruoka nyt kovin huonoa ole. Samaa kuin ennenkin mutta puntarin kautta ja ilman kastikkeita. Ja ilman, että yhtään mitään menee aterioiden välillä suuhun. Paitsi vettä. Tämähän on myös muiden painonhallitsijoiden resepti: lautasmalli ja napostelut pois. Toimii. Fitnessdieetti eroaa vain siinä, että se ei salli lipsumista. On kyse pienistä asioista eikä silloin voi "ottaa edes vähän" tai "edes joskus harvoin". Syödään suunnitelman mukaan ja piste. Aluksi se on vaikeampaa, kun kehitys ei vielä niin selkeästi näy, mutta rutinoituminen auttaa.
 
Näillä mennään sitten elo-syyskuun vaihteeseen asti. Toivottavasti siis, sillä tarkoitus olisi SM-karsinnoista lunastaa paikka SM-kisoihin. Karsinnat käydään elokuun puolella. Eli valmistautuminen on alkanut ja homma vedetään täysillä alusta loppuun. Ensimmäisestä sykähdyksestä viimeiseen.
 


Lause kuuluu oikeasti Ässille mutta toimii. Ja fanaattisena kannattajana toivon runsaasti sykkimistä sekä itselleni että Ässille. Ja kaikille muillekin kilpailuihin valmistautuville erinomaista kevättä ja kesää! Eiköhän nautita :)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Toi takaosasto on kyl vitun kova! Näyttää varmaan sit niin rajulta lavalla! Tsemppii diäättiin!:) -siskos
PetraBettina sanoi…
Thanks sister! Vähän vielä leveyttä lissää, niin hyvä tulee. Erityisen kehittämisen kohteena tuo minun onneton selkä onkin ollut (ja on edelleen).
Anonyymi sanoi…
Ihana selkä :) Lisään sut mun suosikkeihin, hyvä blogi. Nyt töissä niin täytyy illolla lukea ajan kanssa rauhassa :)
Kerttu sanoi…
Mieki löysin nyt tänne, kiva blogi! :) Eli syksyn bf- kisoihin? :) Onko valmentaja? Treenitehoja, tsemppiä!! <3
PetraBettina sanoi…
Kiitos kiitos! Syksyn kisoihin kyllä ja pisimmät bf-tytsyt sarjana :) J. Ossi toimii valmentajana.
Kerttu sanoi…
Loistavaa, upea malli Sulla, ja Jerry, hyvissä käsissä oot!!! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvaperhe matkalla - Teneriffa ja Sunwing Fanabe Beach

  Näin ensimmäisen lapsen kanssa tehdyn ulkomaan matkan jälkeen täytyy todeta, että kyllä tuollainen pieni ihminen muuttaa elämää aika lailla! Ensin jo Fitness Classicissa totesin, että enää ei taida ikinä tulla aikaa, kun pystyisin 110 % keskittymään johonkin asiaan. Osa minusta on aina Tinkan kanssa. Aina. Matkalla taas huomasimme hyvin konkreettisesti sen, miten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Siis ihan kaikki. Ei kuulkaa paljon löhöilty auringossa tällä lomalla. Saati että olisi nautittu drinkkejä rauhassa terassilla. Tai edes vietetty niitä omia hetkiä kuntosalilla. Pääsin treenaamaan tasan kerran, että sillä lailla!  Todistusaineistoa treenistä! Hotellin sali oli todella hyvin varusteltu eikä ruuhkaa ollut. Menomatka Teneriffalle sujui hyvin. Tinka leikki sylissäni ja seurusteli kanssamatkustajien kanssa. Unta haettiin jonkin aikaa, mutta sitten hän nukahti syliini ja otti melkein parin tunnin unet. Kaiken kaikkiaan matka sujui ongelmitta. Kuljetin Tinkaa lent...

Fitness-kuplasta, päivää.

P rovosoidun helposti, joten ei liene yllättävää, että A-studion maanantainen juttu fitneksestä sai minut melko lailla tuohtuneeksi. Parin päivän jäähdyttelyn jälkeen ymmärrän jo, miksi juttu on tehty ja että on hyvä asia, että se on tehty. Ymmärrän, että näitä tapauksia löytyy (liian) paljon ja että negatiivistakin asioista on hyvä puhua etukäteen. Se mitä EN tajua on tämä; miksi aina kun fitness on lehdessä/tv:ssä/saa huomiota netissä, on kyse jostain seuraavista: 1) Sohvaperunasta fitnessprinsessaksi –tarina. Jep, on hienoa, että aiemmin lähinnä biletystä tai pikaruokaa harrastanut ihminen muuttuu liikunnalliseksi ja alkaa huolehtia itsestään ja terveydestään. On hienoa, että suunta muuttuu ja on hienoa, että hän esimerkillään kannustaa myös muita tähän. On myös hienoa, että on olemassa laji, johon voi siirtyä vasta aikuisiälläkin. Mutta. Missä vaiheessa näistä ihmisistä tuli tämän lajin must-juttu? Missä vaiheessa ennen-jälkeen-kuvista tuli pakollinen osa kilpailijaa? M...

Herkkulakko (ja syntyjen syvien lakko)

Satuin yhtenä päivänä toteamaan ääneen, että minun pitäisi vähentää tätä liialliseksi yltynyttä sokerin syömistäni. Puolisohan siitä sitten innostui kehittelemään kolmen viikon herkkulakkoa meille. En tiedä miten sokerin vähentämisestä päästiin karkki-, keksi-, sipsi- ja pikaruokalakkoon, mutta jotenkin siinä vain niin kävi. Marianne Mocha, nam! En ole lakkojen ystävä vaan enemmänkin sallivuuden ja kohtuuden. Viime aikoina vain olen kadottanut kohtuuden ja sokerista on tullut merkittävä osa päivääni. Syön päivittäin kahvin kanssa vohveleita ja useamman kerran viikossa karkkia. Rakastan myös kahvia ja pullaa. En tunne käsitteitä liian makea tai liikaa karkkia. Puoliso nauraa, kun kerron että jälkiruoille on olemassa ihan oma vatsa, johon mahtuu aina, vaikka muuten olisi jo täynnä. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, ettei sokerissa ole mitään hyvää. Paitsi että joskus se tekee mielelle ihan hyvää. Viime aikoina olen huolestunut erityisesti hammasterveydestäni ja todennut, että asia...