Äitini suuntasi pitkästä aikaa salille ja lähdin mukaan opastamaan laitteiden käytössä. Sali oli minulle outo, joten laitteissa oli toki vähän miettimistä. Mutta hyvin vähän. Lisäksi ohjattavalla oli kaikennäköistä pientä kremppaa, joten tietynlaisia liikkeitä olisi varottava. Tämän kyllä tiesinkin. Mutta tottahan toki osasin häntä ohjata, olenhan lähes fitnessammattilainen. Tein ohjelman ja suunnittelin ruokavalion ja äitimuori on lähes valmis maratonille. Voin alkaa ohjaamaan teitäkin. Korvausta vastaan tietenkin.
Näinhän se menee? Kun itse teet, osaat ohjata myös muita.
Tai sitten ei.
Vaikka kuinka osaisin itse tehdä liikkeet oikein, on toisen ohjaaminen aika lailla hankalampaa. Näin ainkain itse koin. Miten katsoa onko laitteen asetukset oikein, kun ei tunne miltä liike tuntuu, vain näkee? Jos näkee, että jokin tekniikassa on pielessä, miten keksii että mikä se jokin on? Ja kun sen keksii, miten liikkeen korjaa niin, että ohjattavakin ymmärtää mistä on kyse? Entä mistä tietää mitä liikkeitä tietynlaisten vammojen kanssa saa tehdä ja mitä ei? Mistä tietää minkälainen ohjelma juuri tälle henkilölle sopii?
Ohjaamisessa on montaa monessa eikä oma harrastaneisuus vielä tee itsestä ohjaajaa. Samoin kuin syöminen ei vielä tee ihmisestä ravitsemusterapeuttia. Ainakaan minun mielestä, mutta se nyt onkin vain minun mielipiteeni. Ajattelin vain sanoa, että ammatteihin kouluttaudutaan syystä eikä ohjaamista, niinkuin ei montaa muutakaan asiaa, voi tehdä pelkästään mutu-tuntumalta. Toki osa meistä on luonnonlahjakkuuksia asiassa kuin asiassa, mutta ehkä meidän muiden on syytä pysyä lestissämme. (ja ohjaaminen myös kuntosalilla toki kiinnostaa minua, ajattelin vain ensiksi hankkia hieman muutakin pätevyyttä, kuin bikineissä jumppaamisen)
Jalkatreenissä kyykkyä nyt 85 kg:lla. Päätin, että painoja lisään, tulee sitten mitä tahansa. No, tuli seiska, kutonen ja vitonen. Ensi viikolla sitten enemmän! Tänään tavoitteena saada kunnolla selkäänsä. Erinomaisia treenejä!
Näinhän se menee? Kun itse teet, osaat ohjata myös muita.
Tai sitten ei.
Vaikka kuinka osaisin itse tehdä liikkeet oikein, on toisen ohjaaminen aika lailla hankalampaa. Näin ainkain itse koin. Miten katsoa onko laitteen asetukset oikein, kun ei tunne miltä liike tuntuu, vain näkee? Jos näkee, että jokin tekniikassa on pielessä, miten keksii että mikä se jokin on? Ja kun sen keksii, miten liikkeen korjaa niin, että ohjattavakin ymmärtää mistä on kyse? Entä mistä tietää mitä liikkeitä tietynlaisten vammojen kanssa saa tehdä ja mitä ei? Mistä tietää minkälainen ohjelma juuri tälle henkilölle sopii?
Ohjaamisessa on montaa monessa eikä oma harrastaneisuus vielä tee itsestä ohjaajaa. Samoin kuin syöminen ei vielä tee ihmisestä ravitsemusterapeuttia. Ainakaan minun mielestä, mutta se nyt onkin vain minun mielipiteeni. Ajattelin vain sanoa, että ammatteihin kouluttaudutaan syystä eikä ohjaamista, niinkuin ei montaa muutakaan asiaa, voi tehdä pelkästään mutu-tuntumalta. Toki osa meistä on luonnonlahjakkuuksia asiassa kuin asiassa, mutta ehkä meidän muiden on syytä pysyä lestissämme. (ja ohjaaminen myös kuntosalilla toki kiinnostaa minua, ajattelin vain ensiksi hankkia hieman muutakin pätevyyttä, kuin bikineissä jumppaamisen)
Tilasin Massilta treenilaturin, BCAA:ta ja pari treenitoppia. Paitsi että unohdin treenilaturin...
No, eiköhän tuo kaurapuuro aja saman asian ;)
Toppi on kyllä hieno!
Jalkatreenissä kyykkyä nyt 85 kg:lla. Päätin, että painoja lisään, tulee sitten mitä tahansa. No, tuli seiska, kutonen ja vitonen. Ensi viikolla sitten enemmän! Tänään tavoitteena saada kunnolla selkäänsä. Erinomaisia treenejä!
Kommentit